Onnea on uusi sohva!

Nukkumisen lisäksi lievä ankeuttaja mökillä on ollut sohva. Siinä on ollut huono istua ja vähän huono maatta. Kaiken lisäksi siitä on aina ollut kauhea vääntö, että kuka saa makoilla iltaisin sohvalla lukemassa tai leffaa katsomassa... 

Aloin jo viime kesänä katselemaan Torista uutta sohvaa ja ajatuksena oli alustavasti divaanisohva, mielellään vuodemekanismilla. Vaihtoehtoja olikin ihan kivasti, kunnes sohvan osto tuli ajankohtaiseksi. Enää ei löytynyt yhtään sopivaa, joten päädyttiin ostamaan uusi. Sotkasta löysin aivan ihanan kulmasohvan huikealla alennuksella ja pienen taivuttelun jälkeen myös siippa myöntyi valitsemaani vaihtoehtoon. 

Kyttääjienkien olot paranivat huimasti, kun nyt näkee kaikista ikkunoista ulos. Ennen piti kiipustaa pöydälle ja siitä sai sapiskaa, koska joku raja koirallakin pitäisi olla ;)

Sohvasta siis käytiin pientä vääntöä, koska sohvan paikka on ollut aina tuossa kamarin seinustalla ja kulmasohva on muka liian iso ja ja ja... Onneksi sain ällini läpi!!!

 Katsos nyt tuota muutosta. Ihan kuin olisi eri mökeistä kuvat!Nyt me mahdutaan kaikki pötkölleen ja vaikka sohva onkin reilun kokoinen näyttää tila paljon raikkaammalta ja avarammalta. Pikku kakkatassujen takia oli pakko suojata istuimet filtillä, mutta nämä Ikealaiset ei oikein soveltuneet, kun näköjään ne nukkaantuvat ja rispaantuvat heti käytössä. Vanhat kalusteet saivat uuden elämän kaverin luota, mikä olikin hieno homma, ettei tarvinnut alkaa niitä laittamaan päreeksi. 

 Nyhverönyysykäiset ovat yhtä mielissään uudesta sohvasta, kuin mekin! 

Kamarin muutos

Juhannusvikko vietettiin alusta loppuun mökillä ja odoteltiin juhannusruusujen aukemista.. ei auennut, eivätkä ole auki vieläkään. No itseasiassa tehtiin me paljon muutakin ja tässä vähän esimakua.

Olen käynyt miehen vanhempien mökillä pitkälti toistakymmentä vuotta ja olemista on varjostanut yksi ankea juttu... nukkuminen. Sängyt ovat olleet epämukavat ja aika pitkälti ollaan nukuttu tuvan puolella lattialla ja alla on ollut silloinkin kehno patja. Kesän lopulla viime vuonna saatiin väläys ja ostettiin Ikeasta ihan sellainen tavallinen ja edullinen vaahtomuovipatja. Sängyt vedetiin yhteen, patja siihen päälle ja sen jälkeen nukkuminen on ollut yhtä juhlaa. 

Esteettinen puoli sai kyytiä viime viikolla ja pienen raivauksen jälkeen uudet tekstiilit tekivät ihmeitä. Mökeille on usein tapana tuoda jotain vanhoja roippeita kotoa ja kaikki on hiukan rempsallaan ja kulahtanutta. Ei sen kuitenkaan tarvitse olla niin... Olen ihan huippu iloinen, että keksin tuoda tuon Crocus-ryijyn (klik!) tuohon sängyn päätyyn. Ollaan saatu se appivanhemmilta häälahjaksi ja sen paikka on ollut kotona huoneessa, missä ei niin kauheasti tule käytyä. Nyt se pääsee kunnolla esille ja käyttöön. 

Vallilan Anis-verhot on myös tuotu kotoa ja tuovat ihanasti väriä ja raikkautta pieneen huoneeseen. Päiväpeitto on myös ostettu joskus aikanaan kotisänkyyn, mutta se on jäänyt käyttämättä, kun meillä ei juurikaan pedata sänkyä... Seinälle piti hankkia selkeä kello, että isäntäkin näkee sen ilman laseja unen pöppörössä. Juuri sopiva löytyi ihan Ikeasta. Sängyn päällä on Marimekon kankaasta anopin ompelemat tyynyt ja lattialla oleva mattokin on luultavasti hänen käsialaansa. 

Ojakellukka

Tällainen hassu haitula bongattu pientareelta...  Ojakellukaksi sen vihdoin tunnistin, kun aikani olin kirjoja ja googlea selannut. Kellukkaa on käytetty rohtona vatsavaivoissa ja se alentaa myös kuumetta. 

Ruusukasveihin kuuluva ojakellukka oli ihan uusi tuttavuus, mutta kauniisti kukkii myös tutumpi ojanpielien sulostuttaja mäkitervakko. 

Koiramainen juhannus

Viime juhannuksena me tehtiin vähän koiruuksia ja lähdettiin vain pikku pikku retkelle... Palvelusväki oli ajellut kuulemma pari tuntia pitkin saarta, kunnes haukansilmillään olivat havainneet meidät reippaat lenkkeilijät. Ja nyt sitten ovat ilkeyksissään estäneet yhdessä suhaamisen kauhealla kalteriportilla!

Väittävät että ollaan niin ressukoita, että itsekseen ei lähdetä mihinkään ja sikse me saadaan suhata vaan ihan yksin. Harmittaahan se hulluna, kun joutuu toisen ilakointia katsomaan kaltereiden takaa... 

Ei me päästy edes juhannuskimppua poimimaan, kun ihan luvallakin pihalta poistuminen muka laajentaa turhaan reviiriä!?

Niin on pienellä koiralla surkeaa, että ei ollut edes leluja mukana ja metsän antimilla piti itseään viihdyttää. Ihme hysteerinen se piika, kun alkoi panikoida, että käpy lipsahtaa kurkkuun ja siihen loppui sitten sekin hupi.. 

Tähän saakka saa ehkä ihan vähän luvalla mennä, mutta aika äkkiä alkaa huutelu ja viheltely, jos hetkeä pidempään kiinnostaisi maisemia ihailla... Kauheasti sääntöjä ja rajoittamista on ollut, mutta siitä huolimatta on riemua ja vauhtia riittänyt. 

Ihan kaiken huipuksi palvelusväki valmisti kuolaa valuttavia herkkuja. Yhtään ei saatu edes maistaa, sillä Pimsu on muslimi tai jotain, eikä saata syödä lainkaan porsasta. Sen kuitenkin sulatti joten kuten, kun tarjolla olikin ihan ihka aitoa einesruokaa, mitä meille ei olekaan ikinä ennen annettu. Juttuja on kuultu suussa sulavista napposista, mutta aina on pitänyt tyytyä vain perunaan ja hevosen tai lampaan lihaan... Tämä oli kuulemma poikkeus ja jos ei mene varpaat kellään ruvelle, niin ehkä jatkossakin saadaan mökillä nautiskella napposia. Se olis ihanaa!!!

Ötökkä

Tällainen 5mm mini tuijotteli männä aaamuna tuvan oven pielessä.. mikä lie, mutta väritykseltään niin kaunis, kuin koru! Tarkennus ongelmia kuvissa on taas havaittavissa, kun vapaalla kädellä yritti kuvia napsia vähän hankalalta korkeudelta..

Tuolit

Joskus viime kesänä löysin vihdoin 

ne pitkään havittelemani 50-60-luvun nojatuolit..

Alusta saakka oli selvää, että tuolit päätyvät täysremonttiin vaikka suht hyväkuntoisia olivatkin. 

Rungot oli maalattu uudelleen valkoisella 

ja kuvittelin niiden olleen alunperin puunväriset. 

Tuoleja purkaessa selvisi, 

että ne ovat olleet valkoiset tehtaalta saakka. 

Alusta saakka oli myös selvää, että itselläni ei vaan ole aikaa alkaa ja tarmoa alkaa nyhertämään maaleja irti rungosta. Onneksi kaveripiiristä löytyi apu tähänkin ja kiitos Sarin, kaunis koivupuu pääsi esille maalin alta. Ruuvinreikien kohdalla oli muoviset tulpat, mitkä menivät hajalle, kun jouduin kaivamaan ne irti tuoleja purkaessani. No se ei haittaa, kun ei ne olisi muutenkaan enää sopineet maalin poiston jälkeen. 

Verhoilun olin ajatellut tehdä itse, mutta eipä tarvinnut siihenkään ryhtyä, kun en ole löytänyt vieläkään oikeanlaisia puolia ompelukoneeseeni... puolattomalla koneella on vähän paha ommella... No hyvä näin, sillä ei lopputuloksesta olisi ikinä tullut näin hieno, kuin verhoilijan Jäljiltä. Itse voin olla tyytyväinen nokkelaan keksintööni tarranauhoilla kiinnitettävästä istuinsuojasta. Saa sitten helposti koirien jättämät töhnät ja tahrat pestyä.

Käsittelin rungon kertaalleen Osmo colorin Kuusi nimisellä vahalla. Väristä tuli ihan hyvä ja muutenkin olen lopputulokseen enemmän, kuin tyytyväinen! Verhoilija vaihtoi vielä kaiken kukkuraksi pehmusteet, koska vanhat olivat hapertuneita ja murenivat, kun vanhaa verhoilua poistettiin.

Asiasta kukkaruukkuun... on muuten ihan tuskallisen vaikeaa yrittää näillä mobiilivehkeillä kyhätä postausta... mutta nyt on taisteltu kuvat verkkoalbumeista ja tekstiäkin saatu aikaiseksi vuoronperään tablettia ja puhelinta käyttäen...

Lemmikit

Talon nurkalle on kasvanut tällainen söpöläinen. Siinä hieman vertailua 14-42mm objektiivilla (yllä) ja 15mm loIttorenkaalla (alla) otetuista kuvista. Jotenkin älyttömän hienoa saada silmää tarkempa kuvia :) 

Nyt makroillaan!

Rakastan makrokuvia ja olen päässyt hiukan niitä itsekin kokeilemaan kaverilta lainatulla objektiivilla. Oman makro-objektiivin hankinta on ollut listalla jo pitkään, mutta ne maksavat niin tuhottomasti, että aina on ollut jotain muuta mikä on mennyt edelle. Vaan sittenhän hommaan löytyi ratkaisu; loittorengas. 

Loittorenkaiden hinnat pyörivät esim Canonin verkkokaupassa siellä 100-160€, eli huomattavasti halvempia ovat, kuin itse makro-objektiivit. Mutta iso raha tuokin on ja silloin kannattaa kääntyä Kiinankaupan puoleen. (Kiitos vaan A vinkistä ja linkistä!) 25€:lla Aliexpressistä tuli parissa viikossa ilman postikuluja nämä Pixcon loittorenkaat. 

Hiukan olen jo ehtinyt renkaita testailla ja tässä ensimmäisiä otoksia. 

Pitäisi hankkia pieni teline, kun vapaalla kädellä kuvatessa meinaa taju lähteä, kun yrittää olla hengittämättä ja liikkumatta :D 

Ei voi muuta sanoa, kuin että pienellä rahalla irtosi isosti iloa!! 

Pähkäilyä

Siitepölyä on parhaillaan kaikki paikat tulvillaan.. Näyttää aika kivalta, vähän kuin kultahippusilta tuossa kukan terälehdillä. Mustalla terassilla ja kaiken muun kuorrutteena ei näytä kyllä niinkään kivalta... 

Olen inasti ärsyyntynyt, kun en saa millään kameraa toistamaan näiden senettien väriä oikein. Valkotasapainoa tai jotain sellaista olen yrittänyt säätää ja valaistusolosuhteiden säätöä ränklännyt edestakaisin ja ei vaan onnistu. No ei kai auta, kuin jatkaa yrittämistä...

Pihalla on muuten ihan täydellisen vihreää ja rehevää. Tuossa alakuvassa näkyy miten luonto on hoitanut hauskasti hautajaiskukat viime talven aikana kuolleelle suklaakirsikan taimelle. Siinä kasvaa itse kylväytyneitä orvokkeja. Miten ne ovatkin juuri tuohon osanneet asettua :) 

Lomatoorakka

Tänään oli viimeinen työpäivä ja pätkäloma 1/3 alkoi varsin maukkaasti. Olen viikon verran kuolannut Kinuskikissan raparperipiirasta, minkä reseptiin törmäsin muistaakseni jossain lehdessä. Samainen resepti löytyy täältä. On vaan pykälän verran surkeammat nämä mun raparperit, jotka ovat kituneet monta vuotta tuossa paikoillaan. Voikukan varretkin on näköjään voimallisempia, kuin onnettomat ruippanat. 

Piirakan tuskissani poimin kuitenkin kaikki ruipelot ja muunsin reseptin nopsaan viljattomaksi. Korvasin vehnäjauhot mantelijauholla, kookosjauholla ja perunajauholla. Siis desi kutakin. Pohja onnistui varsin hyvin ja siitä tuli melko täydellinen muropohja. 

Vaikka raparperin määrä oli niin vähäinen, antoi sekin vähäinen täyte ihan huisin hyvää makua. Kaikki ei mne aina ihan putkeen ja mascarpone-huntu ei ihan onnistunut... Joko jätin vaniljakastikkeen liian liruksi tai sitten se puuttuva valkosuklaa vaikutti koostumukseen. No ihan sama! Ihan pirun hyvää oli!! Nyt pitäisi vaan himmata tämä uhkaavan innokkaasti alkanut leipurin ura.. Viljavammaisuus on säästänyt kivasti ylimääräisiltä leivonnaisilta. Että pitikin alkaa leikkiä kokeilevaa keittiötä... Nyt pukkaa piirasta ja torttua ja sen sitten tietää keneen nämä diabetes-miinat ja sydäri-pommit eniten vaikuttavat... 

Hurja joukko

Pojanpoika kävi kyläilemässä. 

Meno oli hurjaa ja pikku Pimsu oli jäädä jalkoihin..

Kiitokinkkujen ravit on kyllä sellanen tapahtuma, että siinä tanner tömisee ja ääntä piisaa. Hurjan näköisestä touhusta huolimatta henki pysyy tällä porukalla hyvänä. Se ei ole mikään itsestään selvyys näillä paukapäillä.

Kukkapenkki sai onneksi olla rauhassa ja kukat säilyivät ehjänä :) Aikaisemmin keväällä, kun kasvusto on matalampaa ja harvempaa, niin siellä suditaan ihan surutta.