lauantai 18. maaliskuuta 2017

Sukeltelua Phi Phillä


Olin vähän kaavaillut, että olisimme tehneet 3 kahden sukelluksen päivää, 2 Mookilla ja 1 Phi Phillä. Mookin sukeltelut jäi tekemättä, koska realiteetit iski vastaan. Saarelta ei ollut muuta mahdollisuutta siirtyä sukelluskohteisiin, kuin pitkähäntävene. Veneen kyytiin kiipustaminen rannasta on jo riittävän hankalaa, joten en uskalla edes koittaa miten se onnistuisi vedestä. 

Teimme siis parin yön retken Phi Phille pelkästään sukeltamisen vuoksi. Tätä oli taas odotettu vuosi ja odotukset olivat todella kovat.  Kaikki ei sitten tietenkään mennyt ihan puikkoihin...

Edellisenä iltana käytiin tsekkaamassa itsemme seuraavan iltapäivän retkelle ja sovittamassa varusteet. Viime reissulla aloitin 15kg punteista painovyöllä ja homma eteni niin kivasti, että muutaman ensimmäisen sukelluksen jälkeen painoja oli 11kg. Sillä pinnan alle meno toimi sujuvasti, joten ilmoitin sen painojen määräksi. En sitten tiedä mikä kommunikaatio katkos siinä kävi, vaikka ihan selvällä suomenkielellä asioitiin. 

Päästiin kohteeseen ja olikin ainutlaatuinen kokemus, kun oltiin ihan kaksin isolla sukellusaluksella. Ei siinä muuta, kuin iso loikka veteen ja ilmat pois liivistä. Huomasin heti, että nyt ei ole kaikki ihan kunnossa, kun vajoaminen ei tapahtunutkaan, kuten kuuluisi. Käänsin nokan kohti pohjaa ja ajattelin, että hitto, voiko kertyneet remppakilot vaikuttaa nyt näin paljon... Siinä sitten pinnistelin keuhkot tyhjinä kohti pohjaa, missä odottelikin merikilpikonna valmiina poseeraamaan kameralle. siinä sitten yritin säätää hengitystä parhaani mukaan, että pysyisin pohjan tuntumassa, mutta väkisin vaan nousi pintaan. Muutamassa minuutissa oli jo aika puhki siihen sätkimiseen ja vihdoin opaskin huomasi rimpuiluni ja noustiin pintaan. 

Sain veneeltä pari punnusta taskuihin ja nyt homma luonnisti lähes normaalisti. Jälkeen vasta selvisi, että painoyössäni oli alkuun punttia vain 7.2kg ja lisäyksenkin jälkeen vain 8,8kg. Eri firmoissa on eri kokoisia ne lyijypainot. Täällä ne oli 800g ja viime vuoden firmoilla kilon painoisia. Siinä tulee aika iso heitto näillä kilomäärillä, jos menee puntit ja kilot sekaisin. Mutta toisaalta en tiedä mikä siinä sitten oli, että niitä puntteja oli laitettu vain 9kpl alkuun, ei 11, eikä 11kg. 


Kaunis, myrkyllinen, korallia syömällä tuhoava meritähti. Näitä käydään ymmärtääkseni aika ajoin keräämässä riutoilta, koska saavat pahaa tuhoa aikaiseksi. 




Taisi olla ensimmäinen kerta, kun nähtiin näitä Nemoa etsimässä-vuokkokaloja aka klovnikaloja. Mustavalkoisia Nemoja on nähty ja niitä näkyi tälläkin kertaa, mutta oranssi-valkoisia tavattiin nyt useammankin kerran. 

Kuvien laatu on taas vähän surkea ja tällä kertaa syynä oli todella huono näkyvyys. En uskaltanut jäädä kuvaamaan rauhassa, kun muiden räpylät katosivat vähän turhan nopeasti näkyvistä, jos jäi jumittamaan jälkeen. 




  Yläpuolella on ehkä kaunein koraliseinämä, minkä olen nähnyt tai ainakin tämän reissun maisemallinen kohokohta. Alakuvassa pieni yksityiskohta huikeasta tuhansien kalojen parvesta, minkä liikkeitä olisi voinut tuijotella ikuisuuden. 







Pallokalat


ovat meidän kestosuosikkeja!

 Päivän toisella sukelluksella nähtiin sitten se hai. 16 sukellusta, eikä yhtäkään vilausta olla nähty aikaisemmin. Kuvaa en saanut, vaikka tyyppi meni ihan parin kolmen metrin päästä, mutta, kun se näkyvyys oli max 5-7m, niin turha oli edes yrittää. 







Meillä oli oppaana vanhempi herra Ameriikasta. Jotenkin jäi vähän ärsyttävä tunnelma hänestä ja huonon näkyvyyden lisäksi, tyypin tyyli oli ainut mikä haittasi muuten ihan loistavaa kokemusta. Tiedättekö tyypin, joka kysyy jotain mutta ei kuuntele ja osittaa jotenkin olemuksellaan, ettei voisi vähempää kiinnostaa.. Kertakaikkisen invalidoiva äijä. Omat kokemukseni oppaista ovat olleet aina tosi hyviä, myös samaisessa firmassa. Tämä Jenkkijuntti johdatteli meidät läpi ahtaiden tunneleiden, eikä paljoa peräänsä vikuillut, että onko kaikki hyvin. Varmaan 2 kertaa 60 min sukelluksen aikana kääntyi kysymään onko kaikki hyvin. Jotenkaan sitä ei tuolla pinnan alla haluaisi sellaisia ajatuksia päähänsä, että voi vittu, jos tähän nyt jää jumiin tai saatana ku sattuu, kun tunnelin seinämä raapi jalkaa... No hänestä viis, ihanaa oli ja toivottavasti tulevaisuudessa päästään tekemään entistäkin parempia ja toinen toistaan upeampia sukelluksia.  



Snorklaten Koh Mook ja Koh Krandan

 Koitin selvitellä ennen matkalle lähtöä, että millaiset snorklausmaastot Mookilta löytyy. Tuli aika nopeasti selväksi, että siellä olisi hyvin vaatimattomat, jos ei jopa surkeat puitteet snorklaamiselle. Kun ei taas odottanut mitään, niin pääsi yllättymään iloisesti. Farang biitsin oikea reuna on kivikkoista ja ihan hyvä paikka snorklaamiseen. Korallia ei juurikaan ole, mutta kaloja on ihan riittävästi ja kaikkea muutakin kivaa ihmeteltävää. Oli niin ihanaa, kun pienet matkaseuralaisetkin ovat tätinsä lailla innoissaan vedenalaisesta maailmasta. Ei tarvinnut yksikseen nuohota ja lapset pääsivät oppimaan kaikkea uutta.






Farang biitsin rantavesistä löytyi yllättäen todella paljon näitä nudibrancheja eli vapaakiduskotiloja eli merietanoita. Sitten tietenkin törmäsin yhteen todella kauniin väriseen ja vilkaaseen yksilöön, kun en ottanut kameraa mukaan.. kuinka yllättävää..




Merietanoiden lisäksi omiin suosikkeihin kuuluvat jättiläissimpukat, kaikenkirjavine  ulkomuotoineen. 







 Koh Kradanilta läytyikin sitten snorklaajan paratiisi. Todella hyväkuntoinen ja kaunis riutta, mikä alkaa jonkin matkan päästä rannasta. Laskuveden aikaan riutan reunalle voi kävellä polven korkuisessa vedessä, mutta muuten siinä on vähän uimista, että pääsee parhaille paikoille.





 Riutta lähtee laskemaan jyrkästi muutaman metrin jälkeen ja syvemmällä näkyy todella hienoja isoja korallimuodostelmia. Siellä oli isoja pallokaloja ja mureenakin löytyi, mutta niihin ei oikein kamera yltänyt. Pakko melkein myöntää, että snorklaaminen Koh Kradanilla oli hienompi kokemus, kuin tämän matkan laitesukeltelut... Eli huikea paikka!










perjantai 17. maaliskuuta 2017

Koh Mook, Thaimaa



Terveiset Thaimaasta! Palauduttiin eilen surkean lyhyeltä parin viikon lomalta Trangista, Mookin saarelta. Meillä oli hieman erilainen loma, kun matkaseurana oli veli perheineen. Ei voi, kuin nostaa hattua tenaville, jotka jaksoivat ihmeen hyvin ja pienillä kitinöillä raskaan menomatkan. Lennettiin suoraan Bangkokista Trangiin ja sieltä taksikyydillä satamaan, pitkähäntäveneellä Mookille ja tuktukilla vielä saaren läpi Had Farang bungaloveille.

Odotukset majoituksen suhteen eivät olleet kovinkaan korkealla, koska hinta oli melko alhainen ja tiedossa oli, että bungalovit ovat viidakon keskellä. Osattiin varautua siihen, että kuhinaa riittää ja sitähän riitti. Tosin moskiittoja oli huomattavasti vähemmän, kuin pelättiin, ei oikeastaan edes riesaksi saakka. Yksi vähän isompi hämähäkki ja torakka löytyi sisältä sekä muurahaisia oli jonkin verran. Kämppäkaverina meillä oli Tokeegekko, joka tuli aina illan pimennyttyä ihmettelemään kattopalkin reunalle. Välillä hänellä kävi sulhanenkin kylässä, mutta useimmiten heppu huuteli vaan jossain kauempana.

Saarella tuli nähtyä myös useampi käärme... Liukkaasti liikkuvat loirot pakenivat kyllä paikalta, mutta ihan mielellään sitä käveli keskellä polkuja ja antoi släpäreiden lätkyä äänekkäästi. Ihme kyllä tämä oli ensimäinen paikka, missä ollaan ikinä käärmeitä nähty. Yksi paikallinen kertoi, että on sitä missä tahänsa, niin voi olettaa käärmeitä olevan 5m säteellä. Tehostaakseen sanomaansa hän nosti meidän vierestä tuoreehkon näköisen käärmeen nahan...


Had farang bungalovit osittautuivat mitä parhaimmaksi valinnaksi. Meillä oli tuollainen paritalo tyylinen mökki, missä saatiin olla ihan rauhassa omassa porukassa. Puut varjostavat mökkiä täydellisesti ja terassilla oli todella miellyttävä istua iltaa. Henkilökunta toimitti kellon tarkasti hyttyskierukan terassille ja muutenkin palvelu oli erinomaisen hyvää ja ystävällistä. Henkilökuntaan kuuluu myös umpisokea ja kuuro Kiki koira, joka loikoilee respassa ja jolkottelee yllättävän varmoin askelin pitkin pihaa. Meidän mökistä oli parin minuutin kävely Farng biitsille aka Charlie biitsille. Eli senkin puolesta oikein onnistunut valinta.

Hintataso Koh Mookilla on alhainen verrattuna lähisaariin tai Krabin saariin. Ruoka oli jokaisessa ravintolassa ihan todella hyvää. Mayow kitchen oli ehdottomasti kaiken huippu. Siellä on niin hyvät mojitot, Thaimaan paras omeletti (ei mitään sellaista löysää mautonta käärylettä..) pad thai, massaman curry, sipulirenkat ja katkaraputempura, olivat myös ihan sieltä parhaasta päästä, mitä ollaan ikinä syöty. Isoon nälkään kannattaa kävellä pikkuisen matkaa ja käydä Hilltopissa murkinalla. Annokset ovat valtavia, eikä starttereita todellakaan tarvita.


Ei voi oikein muuta sanoa, kuin että olen todella ihastunut tähän saareen. Missään Thaimaassa en ole kohdannut yhtä mukavia ja aidosti ystävällisiä paikallisia. Ei mitään ilkeämielistä tuijottelua, osoittelua tai naureskelua. Ennen kaikkea, ei juurikaan niitä pahimpia, eli Kiinalaisia. Niihikin vastenmielisiin tyyppeihin tuli törmättyä Bangkokissa. Tuli taas niin yllättäen se käytös, kun siihen ei siedättynyt matkan aikana, että olisi tehnyt mieli tuikata snorkkeli sinne minne aurinko ei paista, ihan jokaiselle naureskelevalle osittelijalle.



Had Farang biitsi on saanut nimensä tuosta yläkuvassa näkyvästä länkkärin naamaa muistuttavasta kalliosta. Nykyisin ranta tunnetaan ilmeisesti paremmin Charlie biitsinä, rannalla olevan Charlie hotellin takia. Ranta on todella rauhallinen ja se oli ihan täydellinen lapsia ajatellen. Pitkälle matala hiekkapohja, eikä ihmeempiä virtauksia, joten siinä oli 5,6 ja 9 vuotiaien vesipetojen hyvä puljata. Koh Lantaa pidetään hyvänä kohteena lapsiperheille, mutta kyllä Koh Mook päihittää Lantan mennen tullen. 


Ei ole ihan tungokseen saakka populaa...


Rannan tosessa päässä on rantabaari ja vuoren rinteeseen rakennettu ruokaravintola. Sieltä oli melkoisen upeat näkymät, mutta harmiksi syömiset eivät olleet ihan parhaasta päästä, joten siellä käytiin vain kerran.  


Parina päivänä otettiin venekyyti vastapäiselle Kradanin saarelle. Koh Krandanin ranta oli sitten vielä potenssiin 10 meidän kotirantan verrattuna. Huikea paratiisi ja hienoin snorklauspaikka, missä olen ikinä ollut. Nousuveden aikaan lasten olisi kiva touhuta vedessä puiden varjossa ja sitten taas laskuveden aikaan saaren edustalla oleva riutta on parhaimmillaan. Koh Kradan on vaan aika hintava Mookkiin verrattuna, mutta mitä parhain päiväretkipaikka.