perjantai 10. lokakuuta 2014

Perhonen vai alien?


Pitkästä aikaa piti ostaa perhosorkidea ilahduttamaan syksyn ankeutta. Väri on erikoinen ja mietin pitkään pidänkö siitä, vai onko se ihan kauhea... Ilmeisesti meni pitämisen puolelle, koska orkidea päätyi ostoskoriin. Taas tulaan tähän värien toiston ongelmaan valokuvissa... Luonnossa nuo roiskeet ovat pari pykälää tummemmat, eivätkä ihan noin pinkit. 


Lähempää tarkasteltuna perhosorkidea onkin kuin suoraan jostain kauhuelokuvasta... Parempi olla kyttäämättä ihan läheltä, niin näyttää paljon paemmalta. Saas nähdä saanko tätä ikinä kukitettua uudelleen. Nyt on ainakin otettu selvää miten se tapahtuu, joten koitetaan :) 


keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Symboleja

Joskus on aika uudistaa vanhaa ja eilen yksi prosessi tuli päätökseensä. Piakoin olisi tullut 20 vuotta täyteen yhteiseloa pienen, ruman pentagrammini kanssa. Pentagrammi on monissa kulttuureissa ja uskonnoissa käytetty symboli. Kristityille se on edustanut  mm. Jeesuksen viittä haavaa, viittä aistia ja viittä ritarihyvettä. Sittemmin se on tullut tunnetuksi vähän synkemmissä yhteyksissä. 

Symbolia on käytetty myös taolaisuudessa ja juutalaisuudessa, mutta itse koen sen ehkä ennen kaikkea pakanallisena sybolina, mikä liittyy luonnon palvontaan. Itselleni se merkitsee elementtejä maa, ilma, tuli ja vesi sekä viidettä ylintä kärkeä sielua. Se symboloi myös naiseutta ja pentagrammin osien suhteesta löytyy kultainen leikkaus. 

Aika monta vuotta tässä on tullut mietiskeltyä, että pentagrammi joutaisi jo kokea jonkilaista muutosta ja pikkuhiljaa se ajatus on kytenyt lopputulokseensa. Mandalahan siitä tietenkin pitää tehdä ja luonnos syntyi yllättävänkin helposti. Rakastan mandaloiden piirtämistä ja kaikki luentopaperit ja kokousten esityslistat ja muistiinpanopaperit ovat täynä niitä. Mandala on myös pentagrammin tavoin monissa kulttuureissa ja uskonnoissa käytetty muoto. Mandala on yleisnimitys geometriselle kuviolle mikä symboloi maailmankaikkeutta ja harmoniaa. "Mandalan keskipisteenä on Elämänkukan symboli, joka kuvastaa koko maailmankaikkeutta ja sen syntyä, eräänlaista alkuääntä ja -kuvaa. Pienestä kukasta syntyy kaikki ja kaikkeus; koko valtava, monimutkainen rakennelma saa siitä alkunsa."



 Toinen pitkään kytenyt muutos on myös liikahtanut hivenen eteenpäin. Muutama luonnos peitekuvasta on tehty ja tekijään käyty tekemässä tuttavuutta. 


Lootuksen kukka tulee peittämään tämän 18 vuotiaana salaa yläselkään ottamani silmän. Ai kauhia, kun oikein alkaa naurattamaan, kun tuota katsoo.. kaikkea sitä ihminen hienona on pitänytkin :D Tuota ei ole vuosien aikana kovinkaan montaa kertaa tullut katsottua sijaintinsa takia. No jospa tämä uusi kuva sitten kestäsi lopun elämää, eikä kaipaisi muuta, kuin pientä terävöintiä joskus eläkeiän kynnyksellä. Lootus tulee olemaan värillinen ja kokonaisuudesta tulee aika paljon laajempi, kuin pelkkä kukka, mutta siitä sitten joskus myöhemmin. 


maanantai 6. lokakuuta 2014

Syysistutukset


Täysin poikkeuksellisesti viime kesänä meillä jäi kokonaan kesäkukat laittamatta. Keväiset orvokit rehottivat läpi kesän ja suurin osa ruukuista ammotti tyhjyyttään. Ruukkujen seuraksi ilmaantui tuollainen maitotonkka tuossa loppukesällä isännän toimesta. Tyyppi oli laittanut kerrankin korvan taa pulinani ja bongannut ohi ajaessaan jostain pihakirppikseltä tämän. Vielä pitäisi ensi kesäksi löytää yksi pienempi...


Kun kerran kesäkukat jäi välistä, niin panostetaan sitten syyksyyn vähän paremmin. Tuollaisen kauniin ruskan saa muuten muraattiin aikaiseksi, kun ei kastele raukkaa ollenkaan... 



Viime syksynä jäi sipulikukat istuttamatta ja kevään kukkijoita oli vähän hintsusti. Koitetaan nyt sitten paikata sitä ja latoa sipulaa maahan oikein urakalla. Sain jo istutettua tuohon terassin edustalle 50 krookuksen sipulia. Voikukkakaira toimi aika oivana välineenä pikkusipuleita nurmikolle istutettaessa.

 Plantagenista lähti mukaan pitkälti toistasataa sipulia ja krookusten lisäksi sain jo istutettua vaalenapunaiset tulppaanit sekaisin kirjopikarililjojen kanssa tuohon kukkapenkin etualalle. Jos oikein ahkeraksi heittäytyisi ja tekisi vielä tässä vapaapäivien aikana uuden sipulikukkapenkin, mitä olen koko kesän suunnitelut... Pitäisi siirtää muutamat liljan sipulitkin siihen, kun niiden nykyiset kasvupaikat, eivät ole kovinkaan hyvät. 


Viimeisiä viedään


Tällä kertaa tuli sitten suorastaan surkea sato kasvihuoneesta, kun vertaa aikaisempiin vuosiin. Ainoastaan Aji Fantacy chilit yllättivät reilulla sadolla. Kylmä kesäkuu teki siis tepposensa ja ensimmäiset tomaatit olivat kuukauden myöhässä. Onneksi sieltä tuli sentään edes parin viikon ajan ihan hyvin tomaattia, niin että ylimääräisiä sai antaa kavereillekin. 


Viimeiset tomaatit keräsin viikko takaperin ja ne päätyivät uunikuivaukseen. Mikään ei ole niin hyvää, kuin talven keskellä lihapataan lisätyt kuivatut kirsikkatomaatin puolikkaat. Chilit kuivasin myös ja tuo Aji Fantacy yllätti myös maukkaudellaan. Nyt olen ihan koukuttunut noihin kuivattuihin kimpaleisiin ja niitä tulee murennettua jokaisen ruuan päälle... 


lauantai 4. lokakuuta 2014

Piskien kuulumisia


 Jokaisen päivän pitäisi olla, mutta tänään on virallisesti maailman eläinten päivä. Sen kunniaksi pikku katsaus meidän maailmannapoihin..

Staffit eivät aina tule maailman parhaiten toimeen muiden koirien kanssa tai sanottaisiinko, että he ovat valikoivia ystäväpiirinsä suhteen. Ehdotonta parhautta on, kun Aatu Patunpoika Tinttinen  saapuu visiitille. Hulinointi on niin mahdotonta, ettei siinä meinaa pysyä kaksijalkaiset perässä.  

 Pimsun kanssa on ollut vähän murhetta, kun tassuihin pesiytyi sitkeä tulehdus. Sitä on nyt tehohoidettu pari viikkoa ja toivottavasti ei tarvitse turvautua antibiootteihin. Melkoinen homma, kun joka ulkoilun jälkeen pitää kuivata föönillä varpaat, 2 kertaa päivässä otetaan kamomillatee-Betadine jalkakylpyjä ja siinä välissä pesu lääkeshampoolla ja fööniä päälle. Pistää se hymynaamankin vakavaksi ja varsinkin, kun yöksi laitetaan ämpäri päähän, ettei pikku hampaat kalua anturoita. 


Julkkistouhuakin on ollut ja sankarit päässeet lehteen.  
Koisut olivat meidän Kroatian reissun ajan hoidossa Kaer oy:n koirahoitolassa. Hoitolan omistaa Tanja Karpela ja Janne Erjola ja se sijaitsee Salon seudulla Perniössä. Olen aina ajatellut, että en voisi ikinä viedä meidän lellipyllyjä mihinkään hoitolaan. Sitten kuulin Kaerista kaverilta ja vakuutuin, että jos johonkin niin sinne sitten. Hoitola on ihan mahtava paikka, eikä parempia oltavia piskeille voisi toivoa. On leikkituntia ja pääsee vapaasti juoksentelemaan aidatussa metsässä. Viimeinen niitti valinnalle oli se, kun kuulin kaverilta, että ukkosta pelkäävän koiran kanssa mennään nukkumaan, eikä tarvitse yksin pelätä. Koirilla on ihan hotellitasoiset huoneet ja hoidokit saavat olla päivisin seuroissa, kun hoitolan väki touhuaa toimistossa. Ihan loistavaa ja halpaakin, kun vuorokausi maksoi 40€ kahdelta ja siihen kuuluu ruuatkin vielä päälle. 

  
Hoitolasta haettiin tyytyväiset koirat ja pari päivää meni hieman raskaissa tunnelmissa, kun huomiota ja aktiviteettia vaadittiin ponnekkaasti. Hiukan liian hyvään olivat siis tottuneet ja ilme oli tämä, kun ihan jatkuvasti ei leikiksi laitettu :)


keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Dymo



Nämä oli trendikkäitä joskus 30 vuotta takaperin omassa lapsuudessani ja jokunen vuosi takaperin ne nousivat sisustajien suosioon. Ja miksiskäs ei, kun kivaltahan ne kohokirjaimet näyttävät. Tekstit ovat olleet muutenkin kovassa huudossa monessa asiassa, niin seinätarroissa, sisustustauluissa, kuin tatuointienkin aiheena. 


Itselläni on nämä matkamuistopurnukat ja pitihän niihin saada jotkut merkinnät sisällöstä, ennen kuin dementia iskee eikä ole enää mitään käryä mikä on mistäkin ja koska. Yllättävän hyvin ne kuitenkin vielä muistaa, kun yhtenä huvina uudessa matkakohteessa on miettiä, mikä on se paikalle ominainen juttu ja saada se jotenkin kerättyä talteen. Ei varmaankaan jää epäselväksi, että täällä puuhastelee henkeen ja vereen rantaihminen...