lauantai 28. helmikuuta 2015

Karibian risteily osa2



Risteilyn 6. päivä Cozumel Meksiko ja vihdoin jotain edes hämärästi siihen suuntaan, mitä olin kuvitellut... Herra Nemon johdolla n.40 ihmistä saateltiin veneelle ja hassun hauskojen juttujen säestyksellä laumalle jaettiin pelastusliivit ja snorklausvermeet. 


 Vene ajoi muutaman minuutin matkan siihen satama-altaan laitamille ja lauma ajettiin veteen. Naurutti hulluna, kun ollaan aina virnuiltu Thaimaassa Kiinalaisille, joita purkautuu veneistä valtavat laumat pulikoimaan ja metelöimään siihen mereen ja sitten hetkessä joukko kerätään taas ylös ja jatketaan matkaa. No me oltiin nyt niitä Kiinalaisia... Eikä olla oltu väärässä siinä, että eihän siinä ole mitään mieltä. 


Kykenin jotenkin siirtämään sivuun ajatuksistani sen häiriköivän, tuomarin pilliin puhkuvan joukon johtajan ja lauman, mikä välillä tunki liian lähelle räpiköidessään aallokossa.  


Pohjan maisemat oli ihan uudenlaisia ja kiinnostavaa kuvattavaa riitti kivasti. Erilaisia korallimuodostelmia ja tuttuja sekä tuntemattomia kaloja näkyi ehkä ennemmin harvakseltaan, kuin runsaasti. Omasta normaalista poiketen snorklaus tapahtui n. 3-4m syvyisessä vedessä ja se luo omat haasteensa kuvaamiselle. Onneksi jälkeen päin käsittelemällä saa todella sinisävyisistäkin kuvista esille myös punaiset ja keltaiset  vivahteet. 


Oma tekniikka ei myöskään ole vielä ihan kovinkaan hyvä ja tarkoitukseen parempi objektiivi pitäisi myös laittaa mietintään. 






French Angelfish yllä ja alla. 





Ensimmäistä kertaa eläessäni näin seepioita ja myös todella upean kotkarauskun, josta en ihmetykseltäni ehtinyt saamaan kuvaa.  





Black triggerfish / Black durgon
Retki oli nimeltään 3 reef snorkeling, mutta sen kolmannen olisi voinut suosiolla jättää pois nimestä ja viettää kahdessa ensimmäisessä pysähdyspaikassa vähän pitempään. Kolmas pysähdys oli nimittäin aika tarkalleen sama kohta, kuin ensimmäinen, mutta sen verran sivussa, että syvyyttä olikin ainakin 10m ja sitä myöden näkyvyys oli ylemmän kuvan luokkaa. 




Tässä yllä ja alla esiintyvät kalat ovat myös näemmä jonkin sorttisia trigger fishejä. Siinä kuvatessa tuli sellainen aavistus, että nyt on varmaan parempi jatkaa matkaa, kun tyypit alkoivat mulkoilla pahalla silmällä. Triggerit ovat reeviiritietoisia ja myös puolustavat reviiriään hanakasti. Saattaisi kuvitella, että siinäs sitä puolustaa, mutta triggereillä aika ikävän näköiset terävät hampaat suussaan ja puraisevat varmaan äkkiä palasen häiriköstä... 






perjantai 27. helmikuuta 2015

Karibian risteily osa1


Lomamme toinen viikko vietettiin Royal Caribbeanin risteilyllä.. 
"Karibian risteilyt ovat oikeaa unelmalomailua! Karibia on juuri niin eksoottinen kuin miltä se kuulostaakin ja risteilyn aikana saat nauttia karibialaisesta tunnelmasta ja elämänmenosta kiehtovissa kohteissa. Täällä on huojuvia palmuja, tarttuvia rytmejä, turkoosinsininen meri, kiehtovia saaria, hymyileviä ihmisiä sekä mielenkiintoisia matkakohteita" 

Saanen olla hivenen eri mieltä..


Karibian risteily on monelle sellainen unelmien lomakohde, niin oli meillekin. Sitä ei välttämättä osaa ajatella, että kun on kahdestaan matkassa, niin sellainen pikku oksutauti molemmilla verottaa viikosta jo 2 päivää, kun ei voi tehdä yhtään mitään. Siihen sitten päälle yllä olevan kuvan mukaiset kelit lähes joka päivä ja muutaman päivän myrsky, niin jo olosuhteiden puolesta risteily meni ihan plörinäksi. 



Kahden päivän laivalla ihmetelyn jälkeen päästiin vihdoin ensimmäiseen rantautumiskohteeseen Haitille. Meillä oli varattuna hemmetin kallis 200€ nokkaa kohden maksanut kalastusreissu ja aurinkokin paistoi täydeltä terältä. Odotukset ja tunnelma oli korkealla, mutta ei pitkään.. 4h kierreltiin pakokaasun katkussa speed boatilla pitkin Labadeen edustaa, eikä kalan kalaa edes meinannut olla tulollaan. No sellaista se sitten on tuon kalaonnen kanssa... 

Toivottavasti paikallisilla oli vähän parempi tuuri! Ainakin välineistö on älyttömän rouheeta ja jotenkin silmää hivelevää. 


Näissä kolmessa kuvassa on jotain sellaista mitä kaipaan ja arvostan lomalla ja mitkä olivat myös kuvitelmat ja odotukset Karibian risteilyn tunnelmasta. Ihme että sain jotenkin kaivettua ja napattua edes näihin muutamiin kuviin sen tunnelman, mikä loisti muuten poissaolollaan. 

























Siinä alla näkyy meidän kelluva hotelli, kun ollaan kävelemästä Labadeelta laituria pitkin takaisin paattiin. Onhan se komea laiva ja sen puolesta oli kiva päästä kyytiinkin, kun se valmistumista on tullut seurattua aikanaan Turun Pernon telakan ohi ajellessa. Eihän näissä risteilijöiden pysähdyspaikoissa pääse mihinkään kosketuksiin todellisuuden kanssa... Haitin Labadee on, kuin valtavan suuren hotellialueen ja huvipuiston risteytys. 

























Haitin jälkeisenä yönä iski megalomaaninen tauti ja seuraavana päivänä oli sitten kohteena Jamaika. Sen verran huonossa kunnossa oli yön jäljiltä, ettei pienintäkään halua laivalta poistumiseen ollut. Meillä ei ollut siinä mitään retkeäkään varattuna ja huokailin helpotuksesta, että onneksi sattui huonot olot sille päivälle eikä seuraavalle, kun oli se vuoden kohokohta edessä eli laitesukellus. Jamaikan Falmouthissa ei ollut mahdollisuuksia rantaelämään, vaan hullumaisen kuuma päivä olisi pitänyt viettää altaalla. Laivan allasalue oli kuitenkin täyteen ammuttu ja meno oli niin hirveetä karnevaalia, ettei siellä pystynyt olemaan. Altaat oli piukkana kuseksivia mukuloita, siihen päälle kauhea musiikin jytke ja meteli. En voi näköjään sietää sellaista... 





























Tältä se Karibian eksoottinen helmi Jamaika sitten näyttää... kauppaa ja kioskia toinen toisensa perään... Ei kauheasti harmittanut, vaikka jäi välistä. 





























Rahastus risteilyllä oli myös yksi syletyksen aihe. Olet maksanut matkasta ja siihen vielä päälle etukäteen pakolliset tipit, mitkä oli jotakuinkin 15€ nokkaa kohden/vrk. Sitten joka kerta kun menet ja ostat jonkun juoman ja maksat siitä kympin niin sekin kuitti pitää sisällään 18% gratuityn. Hurrasin etukäteen Ben& Jerry´s kioskista, missä saa herkutella pientä lisämaksua vastaan. No sen kipollisen olisi saanut täällä kotona halvemmalla lähikaupasta... 

Mitä tulee juomapolitiikkaan, niin risteilyillähän myydään niitä ns. juomakortteja, että saat kiskoa vaikka limukkaa automaatista sillä samalla rahalla tajunnan menetykseen saakka. Limukka olikin tosi edullinen, jos sellaista tykkää juoda. Päivämaksu oli vitosen luokkaa, kun taas vertailuksi pullollinen vettä maksoi 6$. Vettäkin sai ostaa isomman satsin ja se tuli sitten vähän halvemmaksi, mutta tuntuu se vähän hassulta laittaa laatikolliseen Eviania kymmeniä dollareita. Alkoholipolitiikka on sellainen, että on mahdollista ostaa se juomakortti n.40-50$/vrk riippuen mitä haluaa juoda. Korttia ei kuitenkaan saa päiväksi vaan se on ostettava 7 päiväksi vaikka haluaisit ostaa sen vasta vaikka kolmantena päivänä.  Kauhee ryyppääminen sitten siinäkin, että saa rahoilleen vastinetta... 





























Helvetin esikartano aka allasalue. 


Sitten tulikin se lopullinen romahdus ja viimeinenkin toivon kipinä sammui. Jamaika päivän iltana oli puhelinvastaajaan tullut viesti, että sään vuoksi meidän seuraavan päivän sukellus on peruttu. Voitte kuvitella mitkä tunnelmat siinä kohtaa, kun se sukellus on ollut kaiken odotuksen kohteena ja kaikki epämieluisa huttu siihen asti on kuitattu sillä, että kohta päästään sukeltamaan... Hyvä ettei iskenyt aivohalvaus. Aamulla ei sitten tosiaan päästy rantautumaan Caymansaarille, koska myrskyn vuoksi satama oli suljettu. Käytiin sitten hampaan valkaisussa sinä päivä. Tulipahan valkoiset leegot millä sitten irvistellä loppu reissu. 

Yritettiin oikein analysoida läpi risteilyn, että mikä tässä nyt mättää. Lopputulema oli kutakuinkin se, että 7 vrk ruotsinlaivalla selvinpäin, kun kaikki hinnat on kerrottu kolmella, ei kuulosta kyllä kauheen hyvältä. Vaikka olosuhteet olisivat olleet kohdallaan, niin en tiedä oltaisiinko ihan kauheasti osattu nauttia kuitenkaan. Pysähdyspaikat olivat pettymyksiä, eikä ne innostaneet yhtään retkien jälkeen. Hirveän kaupallista, valmiiksi pureskeltua ja suurta karnevaalia kaikki. Ruoka oli hyvää ja se on laskettava ehdottomaksi plussaksi. Me käytiin muina white trasheinä murkinoimassa ainoastaan buffetissa. En hitto ala lomallani luopumaan släpäreistä ja pukeutumaan johonkin mitä en omista ja pönöttämään siellä oven takana odottamassa, että pääsee hienosti illalliselle. Kaikenlaista ohjelmaakin siellä olisi ollut, mutta ei oikeastaan mitään mikä olisi kiinnostanut. 


torstai 26. helmikuuta 2015

Crystal Riverin Manatee adventures


Ensimmäisen viikon ehdoton kohokohta oli matka Crystal Riverille ja tapaaminen maailman sympaattisimpien vesinisäkkäiden kanssa. Saanko esitellä Three Sister´s Springsin manaatit!! 


Manaatit ovat äärettömän seesteisä ja rauhaa rakastavia kasvissyöjiä. Manaatit kasvavat 4 metrisiksi ja painavat sellaiset 1400kg. Eli kyseessä on todella kunnioitusta herättävän kokoiset pallerot, eikä varsin uskoisi sellaista painoa keräävän pelkkää salaattia syöden. Tyypit ovat pääasiallisesti hitaita liikkeissään ja syövät verkkaisesti ruohoa pohjasta ja käyvät välillä lepäilyn lomassa haukkaamassa happea. 
Manaattien sierainten päällä on läppä ja korvat ovat ihon alla, mutta siitä huolimatta niillä on hyvä kuulo. Näöllänsä manaatit eivät kyllä voi pröystäillä, vaan pienet tihrusilmät ovat puoli sokeita. Manaattien iho on paksua ja röpöliäistä ja se muistuttaa elefantin nahkaa. Manaateilla ja elefanteilla onkin yhtein esi-isä jossain muinaishistoriassa.  


Three Sister´s Springs oli ihan mielettömän hieno jo ihan paikkana ja olisin ollut tyytyväinen jopa pelkkiin paikalla polskiviin kaloihin... Vesi on todellakin kristallin kirkasta ja ympäri vuoden se pysyy yli 20 asteisena. Floridan manaatit kokoontuvat Crystal Riverin lämpimille lähteille talvikuukausiksi, eikä niitä tapaa juuri muualla. Ilma oli tuona päivänä todella kylmä ja lämpöä taisi olla enimmillään 12 astetta. Oli melkoisen huikea kokemus laskeutua veneestä kylmästä ja jännästä tutisten lämpimään jokiveteen. 


Olin ihan ahdistuksissani ja kiipelissä, kun matkaan oli pakko ottaa sellainen lasten uimalelu lötköpötkö, muka henkeä pelastamaan kainalosyvyydessä... Ilman räpylöitä joen virtauksessa, iso kamera ja vesilelu käsissä, ei ole mikään ihan maailman helpoin yhdistelmä etenemistä ajatellen. Lopulta kuitenkin päästiin lähteille johtavan sivu-uoman suulle. 


Ja sitten yhtäkkiä... MANAATTEJA! Jokapuolella manaatteja!!


Hän esiintyi ja pyöri, kuin hylje meidän ympärillä. 


Manaateilla ei ole luontaisia vihollisia mutta ylläri pylläri ihminen on kyennyt kyllä hävittämään näitäkin sukupuuttoon. Manaatteja on metsästetty syötäväksi ja mikäs sen helpompi saalis, kuin laiskan pulskea Masse Manaatti... Lähes jokaisella vähänkään isommalla oli perämoottorien aiheuttamia eri asteisia vaurioita kropassaan. Tälläkin näkyy viillot tuossa alaselässä vasemmalla. Jollakin raukalla oli ihan repaleinen pyrstökin. Monessa paikassa näkyi ohjeet ja puhelinnumerot, mihin pitää soittaa, jos näkee tuoreeltaan vahingoittuneen tai sairaan manaatin. 






Manaattien suojelemiseen on siis herätty ja nykyään niiden häiritsemisestä mm. koskemisesta saa roimat sakot. Tuossa parisen vuotta takaperin etsittiin naista, joka oli ratsastanut manaatilla ja meidän opas kertoi erään äidin saaneen tuhansien dollarien sakot, kun oli asettanut lapsensa manaatin selkään ja ottanut kuvan ja laittanut sen facebookkiin. 



Tyypit lepäilevät pohjassa. 




Crystal River on ainut paikka missä manaattien kanssa pääsee tekemään lähempää tuttavuutta. Pelisäännöt ovat selvät ja tiukat. Manaatteja ei häiritä ja niihin ei kosketa, elleivät ne itse tule tekemään tuttavuutta. Pohjassa lepäilevän manaatin yli ei saa uida, eikä yli 4 ihmistä saa pällistellä yhtäaikaa manaatin ympärillä, ettei kohde ahdistu ja joudu paniikkiin. Toimintaa oli valvomassa kanooteilla paikallisia vapaaehtoisia.


Pienet manaatti lapset olivat todella sosiaalisia ja leikkisiä. Tyypit tulivat tekemään tuttavuutta ja nautiskelivat rapsutuksista ja masun hieromisesta... Ihan maailman siisteintä!!


Osia joesta oli rajattu tällaisilla poijuilla ja niiden sisään ei saanut mennä ollenkaan, vaan ne olivat rauhoitettu täysin manaattien lepäilyä varten. 


Sielunkumppanit. 


Toivottavasti vielä joskus nähdään.... 

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Floridassa osa1


Terveisiä Floridasta Ormond Beachiltä ja myöskin Karibian risteilyltä! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun meidän matkakohteena oli uusi maailma. Lennettiin parilla vaihdolla Orlandoon, otettiin lentokentältä vuokrauto alle ja päräytettiin Daytona Beachin naapuriin Ormond Beachille. Ocean East resort club on huoneistohotelli ihan Atlantin rannalla ja vaikka kasarille jäänyt hotelli aiheutti aluksi vähän puhinaa, niin se osoittautui oikein mainoksi ja toimivaksi majapaikaksi. Huoneiston ikkunasta oli aivan upeat maisemat merelle ja joka päivä sai ihailla toinen toistaan hienompia auringon nousuja ja laskuja. Pelikaanit vaan lentelivät taivaalla ja delfiinit pomppi meressä... Mahtavaa!

Säät eivät vaan olleet ihan sitä mitä odotettiin. Vain yhtenä päivänä oli oikeasti lämmin ja muuten joko kylmää (12-17 astetta + kylmä tuuli) tai sateista. Onneksi kuitenkin aurinko paistoi suurimman osan aikaa ja hotelilla oli lämmitetty allas, missä kävin polskimassa ylhäisessä yksinäisyydessäni ihan päivittäin.


Ensimmäinen lomaviikko pyöri pitkälti syömisen ja shoppailun ympärillä, joten keskitytään sitten niihin tässä ensimmäisessä postauksessa. Näkökulmana kylläkin rajoittuneesti plus size vaatteet ja viljavammaisuus eli gluteenittoman ruokavalion toteutuminen reissulla.

Syömisen ongelmallisuus kävi ilmi jo heti menomatkalla, kun lentokoneessa ainut mahdollinen syötäväksi kelpaava tarjoilu oli kana-riisiannos, mikä oli vaihtoehtona pasta-annokselle. Siinä oli nälkäkiukussa pitelemistä, kun matkaan lähdettiin 04:00 Suomen aikaa ja hotellille päästiin 23h kuluttua lähdöstä. Vaihdot olivat sen verran tiukat, ettei kentillä ehtinyt ravitsemusta miettiä. American Ailinesilla ei ole minkäänlaista myyntiä lennon (ainakaan tuolla lennolla ei ollut) aikana, vaan ainoastaan juomia on tarjolla ja sitten ne lentekoneateriat. Tarjoilut olisivat olleet kyllä ihan parhaasta päästä, jos olisin niitä voinut hyödyntää. Paluumatkalla olin sitten jo varautunut säkillisellä beef jerkyä ja hyvä niin, koska tarjolla ei ollut murentakaan, missä ei olisi ollut viljaa.

Lentokoneiden lisäksi lentokentät ja ostoskeskukset osittautuivat ongelmiksi viljavammalleni. Molemmissa paikoissa oli ihan valtavasti tarjontaa ruokapaikoissa, mutta melkein joka ikisen paikan konseptina oli tarjoilla ruoka leivän / leivän kaltaisen täytteenä tai leivitettynä ja uppopaistettuna... Florida mall oli ainut paikka, missä oli oikeinkin hyvä Bar-B-Que mesta, mistä löytyi maistuvat murkinat. Ihan mahtava ravintola oli Dustin´s BBQ mitä ei kannata ohittaa, jos sattuu kohdalle ja sattuu vielä rakastamaan grilliribsejä! Dustinseja on kaikkiaan 5kpl pitkin Floridaa. Viikon aikana tuli herkuteltua ribsien lisäksi alligaattorilla ja lumiravun koivilla, slurps!.

Melko pitkälti päädyttiin syömään aamupalat ja päivälliset huoneistolla ja sen vuoksi tulikin tutuksi Walmart ja heidän ruokatarjontansa. Valtavat pakkauskoot ja niiden sisällöt aiheuttivat hienoista päänvaivaa aluksi. Oikeaa ruokaa oli aika hankala koittaa löytää niiden "maistuu siltä, mutta ei ole sitä" ja "juustoke, maidoke, lihake valmiste" joukosta ihan oikea voi ja juusto. Dollar Family ja 7/11 olivat tietenkin ihan kelpo kioskeja Siwa tyyliin, mutta kyllä vanha kunnon riisto marketti Walmart oli ihan yliveto.

Jotkut NASA:n työntekijät lähti työmatkalle
ja perävalot ehdittiin näkemään savikiehkuran lisäksi...

Auto (Chrysler 300) vuokrattiin 8 vuorokaudeksi Alamolta. Täysin kattavat vakuutukset ilman omavastuuta, bensat ja itse vuokra maksoivat aika tarkalleen 400€. Viikon aikana tuli ajeltua sellaiset 1300km, että auto oli kyllä ihan tarpeen, eikä lainkaan kallis premium-luokan autoksi.


Sitten siihen Shoppailuun, mikä aluksi aiheutti suurta ahdistusta,  vaikka olin jo etukäteen ottanut hyvin selville, mistä oman koon kuteita löytyy. Pikkuhiljaa, kuitenkin pääsin minäkin hommaan kiinni ja aika hyviä löytöjä tuli tehtyä. Ihan ehdottomat suosikit isojen kokojen osalta olivat: 

Torrid mikä on ihan pelkästään plus size vaatteisiin keskittynyt liike. Valikoimassa on ihan super hyviä alusvaatteita ja konsepti on rokahtava ja nuorekas, mutta ei mikään teini kuitenkaan.

Old Navyssä oli oikein kiva plus mallisto ja hyvin merkityt ale-rekit. Aluksi siis ne koko merkinnät tuotti päänvaivaa, kunnes tajusi miten missäkin merkinnät on laitettu esille.

Macy´s tavaratalossa on laaja plus mallisto ja siellä on myös tarjolla Michael Korsin isoa kokoa.

Lane Bryant olisi ollut hiton hyvä liike ja pelkästään plus kokoihin perehtynyt, mutta se oli viimeinen liike missä kävin ja alkoi olla matkalaukun vetovoima jo huipussaan, joten  kaikki ihanuudet jäi sinne.  

Isot yllättäjät olivat Walmart, mistä tuli ostettua ihan kauheat määrät perus vaatteita hulpean halvalla ja sitten Bealls sekä Ross. Rossiin jos sattuu törmäämään, niin ei kannata ohittaa. Se on vähän läävän oloinen paikka, mutta se oli ihan älyttömän halpa outlet myymälä, missä on sekalainen valikoima jämäeriä mm. Hilfigeriltä, Levikseltä, Guessilta jne.  

Muita liikkeitä Orlandon liepeillä mistä löytyy plus mallistot on: Forever 21, Dillards, Maurices, Nordstrom, Ashley Stewart. J.C Penney.

Toivottavasti tästä on hyötyä jollekulle tulevalle Ameriikan matkaajalle, joka vaivaa päätään näiden vaate juttujen kanssa. Itse jouduin ainakin tekemeään ihan hullumaisen työn niiden liikkeiden selvittämiseksi, mistä saa isoja kokoja. 





























Viikon aikana tuli jatkuvasti ihasteltua ja ihmeteltyä hotellin Koi karppeja ja puissa roikkuvaa Spanish mossia elikäs tuollaista vähän naavan näköistä kasvia, mikä elelee isojen puiden oksilla. 



Ensimmäisen viikon ehdoton huippukohta oli kruisailu Meksikon lahden puolelle ja kohteena ollut Crystal River. 


Siellä laiturin edustalla näkyykin melkoinen joukko seuraavan postauksen päähenkilöitä....