perjantai 21. elokuuta 2015

Ronja ryövärin tytär


Pieni huutolainen muutti meille tuossa pari viikkoa takaperin, kun muu perhe muutti puoleksi vuodeksi Espanjan auringon alle. Ronja on 12 vuotias karkeakarvainen mäyräkoira, eli mistään ihan lapsukaisesta ei ole kyse. Arvonsa tunteva vanharouva tuli laittamaan huushollin uuteen järjestykseen. 


Koisut tuntevat ihan hyvin entuudestaan, kun ollaan kyläilty puolin ja toisin ja välillä kaikki on mamman luona hoidossa. Eli se jo tiedettiin, että juttuun tulevat. Pimsun on hiukan pitänyt puhista välillä ja pari kertaa on pitänyt komentaa, kun rettelöinti on meinannut yltyä rähinäksi. 


Mutta sitten tämä meidän herra... Hän on riutunut rakkaudesta ja änkenyt punkenut koko ajan toisen läheisyyteen. Sitten huomattiinkin, että muori on kiusallaan aloittanut juoksut, mitkä piti olla vasta joulun tienoilla..


Ei ole toista tappijalkaa voinut laskea hetkeksikään silmistä ja kaikki rakkauden ositukset ovat päättyneet tiukkaan poskiotteeseen. 


Tytöt alkoivat jo viikon loppu puolella lähentyä sen verran, että ylimääräisiltä nahisteluilta vältyttiin ja mahduttiin jopa ritirinnan yksiöön, sohvalle ja itseasiassa sänkyynkin nukkumaan. Nyt Ronja vaan oli pakko viedä jo vähän etukäteen ukin luo hoitoon, koska vaara isopäisten tappijalkojen sikiämiselle alkoi olla melko suuri... Välihoito ukille oli jo varattu senkin takia, että meillä on ensi viikolla matkaan lähtö edessä ja kaikki koisut joutuvat siksi aikaa hoitoon. Parin viikon päästä on taas kuhinaa ja lauma kasassa :) 



perjantai 7. elokuuta 2015

Hutei ja hitei


"Aina ei voi onnistua" on tuttuakin tutumpi slogan meidän puutarhassa... Värinokkonen on ollut sekä hitti, että huti. Siemenestä kasvatettu ilostuttaa aina, vaikkakin kasvu onkin ollut hidasta ja näyttävät puskat jäivät haaveeksi.  


Todellinen floppi on sormustinkukat, mitkä eivät vaan jaksa menestyä meidän pihapiirissä. Kuvitelmat hienoista sormustinkukkameristä pihan reunoilla on saanut kuopata jo aikaa takaperin. Ylväät kukat näyttäytyvät tällaisina surkeina rääpäleinä, jos nyt ikinä edes kukkaan ehtivät.. 


Peurankellot ovat sitten taas puolestaan menestystarina sattuman kautta. Ne ovat luultavasti pihan vanhaa kantaa ajalta ennen meitä tai sitten siemenet ovat eksyneet tuohon jostain muualta. Veikkaan kuitenkin ensimmäistä vaihtoehtoa. Parina vuotena hautuumaan istutusten perustamisesta jaksoin ahkerasti kyniä rikkaruohoja ja siinä on mennyt peurankellojen taimet samalla. Kun kurjenpolvet valloittivat alueen jäi myös kyniminen vähemmälle ja ensimmäiset kellot pääsivät kukoistamaan. Nyt ne antavat kivasti väriä ja korkeutta tuolle tasapaksulle, villiintyneelle kulmaukselle. 


maanantai 3. elokuuta 2015

Elämää nauhuksissa


Lapinnauhukset ovat nauttineet kosteassa kesästä huomattavasti enemmän, kuin minä. Ei edes isännän siimaleikkuri ja paskanauriiksi nimittely ole lannistanut niitä. Miehen korkuiset  kukinnot kuhisevat elämää ja ovat tällä hetkellä pihan komeimmat ilmestykset. 


Pörriäisiä ei ole ihan kauheasti tänä kesänä näkynyt.. 


Kukinnoista oli myös paljon tällaisia pieniä 2mm mittaisia minikoppiksia. Ihan valtavan hyvän kuvankin onnistuin kääpiöstä saamaan vapaalla kädellä. 


Kesähempeilyt


Patulla on ollut viikon verran hormoonit kierroksilla... En sitten yhtään tiedä mistä johtuu, mutta Pimulla on ainakin kestämistä toisen jatkuvan huomioinnin, änkemisen ja punkemisen takia. 


Jatkuvaa lipeksimistä..


Siihen pisteeseen saakka, että toisella palaa hihat...


Reppanalla korvat märkänä koko ajan.

"Eikö tälle jotain kesähellua sais hankittua!" Meinaa Pimsu. 


400.


Eilinen oma syntymäpäivä ja blogin 400. postaus... Sen kunniaksi vähän kukkakimppua pihan tarjonnasta.


Tänään lähdetään taas mökkeilemään pitkästä aikaa. Pieni irtiotto tekee ihan hyvää, kun viime viikko on kulunut melko stressaavissa tunnelmissa. Kollegan väkivaltainen kuolema pohjoisessa on puhuttanut paljon ja laittanut väkisinkin miettimään asioita... Onneksi meillä on kuitenkin tapahtunut isoja muutoksia omassa yksikössä, ettei nyt tarvitse ainakaan miettiä mitään työn vaihtoa. 

Koitan nyt vaan työntää nämä kauheudet taka-alalle ja tartun aurinkoa lupaaviin sääennustuksiin, kuin hukkuva oljenkorteen. Jospa nyt saataisiin kesän ensimmäinen aurinkoinen mökkireissu!