tiistai 30. toukokuuta 2017

Kellarissa huhkitaan


Kellarin seinät ja itseasiassa lattiakin ovat valmiit. Lattiaa en ole vielä ehtinyt näkemään, kun ihana ahkera pikkuveli on ollut sitä laittamassa eilen ja itse olin töissä. 


Alemmasta kuvasta näkee mistä lähdettiin liikkeelle... ne puolimetriset ikkunasyvennykset ei ihan välity kuvasta, mutta ankeat ne oli ja nyt monin kerroin paremmat. Seinän paksuuden ohentaminen toi tilaan yllättävän paljon ilmavuutta ja ikkunasyvennyksien madaltuminen poisti luolamaista tunnelmaa. Ikkunaseinälle laitetaan vanhan ja uuden katon rajalle led-lista, mikä valaisee seinän kautta epäsuorasti tilaa. 


Märkätilojen lattiaprojekti on myös edennyt. Vanhat laatat tasoitettiin saneerauslaastilla ja vielä siihen pitäisi laittaa yksi tasoite kerros. Sitten päästään jännän äärelle ja levittämään mikrosementtiä pintaan...


maanantai 22. toukokuuta 2017

Kellarissa


Uskonpuute alkoi jo vaivata tämän kellarin osalta. Nyt alkaa näkyä kuitenkin valoa tunnelin päässä. Kellarin ulkoseinä oli koteloitu puolenmetrin syvyiseksi ja ikkunasyvennykset oikein korosti luolamaisuutta. Koko seinä piti purkaa ja rakentaa kaikkine eristeineen ja muine hässäköineen uudelleen, että saatiin seinän yläosa otettua 25cm sisään. Kauhea homma, mutta niin oikea ratkaisu. 

Tänään pääsen vihdoin maalaamaan seiniä ja sitten onkin enää lattioiden laitto märkätiloissa ja itse huoneessa. Seuraava vaihe näiden jälkeen on portaiden loppuun tuunaaminen ja sitten enää listat.



Kodinhoitohuoneessa on kahta seinää ja kattoa lukuunottanatta hommat hyvällä mallilla. En viitsisi enää ostaa yhtään uutta maalipurkkia ja siitä nuukailusta syntyi tämä liukuväriseinä. Muutkin kellarin seinistä pitäisi saada hoidettua kuntoon maalinjämillä, joten jännä nähdä mitä kivaa niistä saa aikaiseksi. 


tiistai 9. toukokuuta 2017

Rappurojekti


Vanhojen ysäri rappusten muodonmuutos on saanut jatkoa. Vanhat kaiteet on poistettu tai koteloitu aikaisemmin ja nyt pääsin maalailemaan reisilankut ja askelmien pohjat. Päädyttiin vintron kalkkimaaliin, koska niiden matta pinta miellyttää silmää ja mitään ihmeempiä pohjatöitä ei näille maaleille välttämättä tarvita. Pyyhin vaan kostealla rätilla maalattavat pinnat puhtaaksi ja sitten toimeen. 


Reisilankkujen päälipintaan ja sisäpintaan sutaisen vielä jonkun lakan, jotta maali kestää rättiä paremmin. En ole ihan varma, että kaipaako se edes sitä, koska itseni tuntien näitä ei varmaan jatkuvalla syötöllä tule kuurattua... viimeistely tapahtuu sitten mikrosementillä, mikä tulee askelmien pintaan ja etureunaan. Näin meillä on koiran kestävät ja päivitetyt portaat, joiden kunnostukseen ei ihan montaa satasta ole mennyt. Uudet kaiteet on tietenkin vielä laitettava, mutta ne tulee sitten kun kaveri ehtii ne tekemään... 


Kellarikerros etenee tuskastuttavan hitaasti, mutta viikonloppuun mennessä pitäisi päästä jo tasoittamaan uutta seinää... 


tiistai 25. huhtikuuta 2017

Valmiita juttuja


Eilen otettiin ihan valtava edistysaskel remonttiprojektissa. Vessanpytyt ja hanat saatiin paikoilleen ja toimintaan. Olen enemmän, kuin tyytyväinen! 








Valmiiksi ovat tulleet myös keittiön, makkarin ja eteisen lattiat. 


lauantai 22. huhtikuuta 2017

Vielä muutama viikko


Laitettiin pääsiäisenä tapettia eteisen seinään ja ihan hyvähän siitä lopulta tuli. Hiton hankalaa se laittaminen, kun huonekorkeus on mitä on.. että ihan kiva, kun muut tapetit kävi kaveri laittamassa. 


Eteisestä tuli Sininen ja musta, keltaisilla tehosteilla. Koko eteisen idea on oikeastaan lähtöisin tuosta Artekin 160 vaatenaulakosta. Tuotiin se mökiltä, missä se on ollut vuosikausia ihan vääränlaisessa ympäristössä, vailla ansaittua arvostusta. 

Sitten löytyi tuo Lavmin tapetti, minkä kuvio miellytti kovasti silmää. Sininen ei ole koskaan ollut mikään Lempiväri, mutta tähän sävyyn ei voinut olla ihastumatta. Päädyin valitsemaan aulan seiniin saman värin ja ei se kyllä huono valinta ollut.   

Nyt on vaan päätettävä parista olemassa olevasta valaisimesta, että kumpi tuonne laitetaan.. Molemmat on keltaisia, mutta vähän eri aikakausilta. 



Kellarissa jatkuu oviprojekti. Ostettiin muutamalla eurolla 2 vanhaa, puista laakaovea. Pesemistä, kittausta, hiomista ja maalausta niissä riittää. Hintaakin niille loppuviimeksi tulee ja aikaa menee, eikä karmitkaan sovi ihan heittämällä paikoilleen... että helpommalla olisi päässyt, jos olisi ostanut ihan vaan uudet. No jos tästä projektista saisi sitten vaikka sen hyvän mielen, koska kierrätys.


Kellarissa vallitsee siis kauhea kaaos.. ulkoseinän koteloinnit on purettu ja uutta pitäisi alkaa tekemään. Ei meinaa vaan kohdata minun vaatimukseni ja tekijän kuvittelut omista kyvyistään.. No saas nähdä millainen siitä sitten tulee.


keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Kellarin esittely


Kellarin puolelle ei ollakaan vielä sen tarkemmin kurkisteltu täällä blogissa. Siinä yllä hiukan surkea pohjapiirros, mitä olen jotakuinkin yrittänyt muokata saunan, pesuhuoneen ja kodinhoitohuoneen osalta vastaamaan lähemmäs todellisuutta. Eli aikana, kun kaikki ei ole ollut vielä niin nokonuukaa, on tämä rakentelija poikennut piirustuksia aika paljon. Vasemmalla oleva ulkoseinä on siis koteloitu paksulti sisään päin. 


Paksut koteloinnit on myös huoneen puolella ja seinän paksuuden näkee hyvin tuosta ikkunasyvennyksestä. Kellari on täynnä remonttiromua ja siellä ei ole tehty vielä mitään muuta, kuin koteloitu porraskaiteet. Vähän harmi, kun on jäänyt ottamatta kuva alkutilanteesta. 



Kellarista puretaan tuo ikkunaseinä ja sen vierestä naapurin rakentamattoman puolen väliseinä. Seinät pitäisi sitten tehdä uudelleen, että eipä tässä hommaa ole... 

Muuten sitten lattia uusiksi ja uutta maalia pintaan. Alemmassa kuvassa näkyy meidän luola, eli muurin jalka. Sille ei ole vielä mitään järkevää käyttöä keksitty, eli jää varmasti varastoksi.

 
Alla olevassa kuvassa on luolan oviaukko kodinhoitohuoneesta katsottuna. Jotain ovea se kaipaisi tietenkin, mutta sen miettiminen jää myöhemmäksi. 




Kodinhoitohuone ja hobittiovi, mistä pääsee kulkemaan meidän pikku patiolle. Lattiat pinnoitetaan mikrosementillä ja loputkin ovet maalataan mustaksi. Uudet pyykkikoneet tuossa ovat odotelleet asennusta jo sieltä joulukuusta saakka.

Alemmassa kuvassa pesuhuone ja kodinhoitohuone katsottuna saunasta. Sauna ja pesuhuone ovat ihan kivat ja ok. kunnossa, joten nyt niissäkin laitetaan vain lattiat.


sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Ovihommia


Väliovet ovat olleet yksi remontin projekteista. Kaikki vanhat ovet olivat melko kulahtaneita ja niitä kolme peilisiä pahvikenno-ovia, joita edelleen käytetään yleisesti vähän joka huushollissa. Haluttiin päästä niistä eroon ja alunperin haikailtiin, että vaihdetaan vanhat puiset ovet entisten tilalle. No se ei ollutkaan mikään helppo juttu, koska juuri oikean kokoisia ja edes vähän yhteneväisiä ovia ei ole tähän mennessä löytynyt.

Kellarikerroksessa on sitten taas perinteiset paneloidut puuoven, mitkä oli maalattu parilla eri sinisellä. Putsasin ovet maalipesuaineella ja telasin pintaan Tikkurilan blackiä, mitä oli jäänyt melkein täysi purkillinen. Tähän käyttöön se näyttää sopivan oikeinkin hyvin ja pinnasta tuli yhdellä vedolla, jo oikein hyvä. 


Ensimmäisenä maalin sai kodinhoitohuoneessa oleva varaston ovi. Toisena lähdin maalaamaan itse kodinhoitohuoneen ovea ja jotenkin ensimmäiset telan vedot sai ajatuksen heräämään, että mitäs, jos tätä ei maalaisikaan kokonaan.. siitä tuli nyt sitten tuollainen tilataideteos :D oven reunat tulee vielä mustalla ja seiniin väriä, niin sitten näkee, että saako jäädä tuollaiseksi.




Yksi sopiva vanha ovi sentään löydettiin wanhan wallankumouksesta. Lastalla rapsuttelin kaikki lohkeilevat ja irtoilevat maalit pois ja kuurasin pinnat mäntysuovalla. Sieltä tuli valkoisen alta esiin tummempaa ja vaaleampaa pastellinvihreää ja vähän jotain vanhaa roosaa. Nyt se sitten pääsee seuraavaksi tuollaisenaan eteisen välioveksi. Ovi on jostain viime vuosisadan alusta ja lähtöisin Portsasta tai Pohjolasta. Puuosat on ihan ok. kunnossa, vaikka vähän liitokset horristelee. Eipä haittaa ja toivottavasti tälle on elämää edessä vielä ainakin  toisetkin 100 vuotta.


perjantai 24. maaliskuuta 2017

Uusi pikkuruinen puutarhani


Tänään paistoi aurinko niin mukavasti, että päätinkin sisällä kohnaamisen sijaan siistiä pation ja kukkapenkit talven jäljiltä. Eipä taas voi ihminen olla enempää innoissaan ja tyytyväinen tehtyihin päätöksiin ja muutoksiin. Hei mulla on minipuutarha, minkä siivoamiseen menee tunti!!!


Nyt pitää sitten vaan maltaa odotella, että mitä sieltä mullista nousee kevään ja kesän mittaan. Lupaavasti ainakin tulppaanin tiittoja oli näkyvillä ja sen tiedän, että aidan puolella kasvaa malvaa. Ihan valtoimenaan pyörii ajatuksissa, että mitä kaikkea kivaa niiden seuraksi voisi istuttaa... Ideoita otan mieluusti vastaan. Meidän pääty on aurinkoinen, mutta tuskin pahasti paahteinen.

Kuvissa ei nyt näy, mutta seinällä kasvaa humalaa, mikä pitäisi leikata alas ja ottaa säleikkö pois. Jostain pitäisi selvittää, että mistä hommaan siihen 2 pitkää salkoa, mitä pitkin humalat saavat rauhassa kasvaa, eikä niitä tarvitse syksyisin leikata. Portaiden vieressä kasvaa 2 vaahteraa, mitkä on pidetty matalana leikkaamalla. Ne kasvaa kuitenkin liian lähellä taloa ja saavat tehdä tuttavuutta moottorisahan kanssa, ennen lehtien puhkeamista. Siinä juurella kasvaa inhokki tuoksuvatukkaa ja ne saavat myös lähtöpassit. Tilalle ehkä joku ihana syreeni... 


Siinä kukkapenkkejä peratessa, mullista nousi iloinen yllätys. Maa-artisokkaa kasvaa meidän kaupunkikodin kukkapenkissä. Varsin mukavaa, eikä varmasti jää ainoaksi hyötykasviksi näissä kukkapenkeissä.



torstai 23. maaliskuuta 2017

Pintasilauksia



Porraskaiteiden koteloinnit saivat concrete effectiä pintaansa ja ne olisivat nyt valmiit. Tänään pääsee sitten itse portaiden kimppuun, kun pitäisi käydä reisilankut maalipesuaineella läpi ja sitten sutia kalkkimaalia askelmien alapintaan ja reisilankkuihin. Askelmien päälipintaan tulee mikrosementti pinnoite, eli melkoinen tuunaus nämä meidän portaat...



Keskikerroksen vessaan päästään laittamaan kalusteet tällä viikolla, kunhan kattopaneelit saadaan vielä paikoilleen. Suunnitelmat hieman elivät ja sormipaneelin sijaan päädyttiin tällaiseen eläväpintaiseen vaihtoehtoon. 


lauantai 18. maaliskuuta 2017

Sukeltelua Phi Phillä


Olin vähän kaavaillut, että olisimme tehneet 3 kahden sukelluksen päivää, 2 Mookilla ja 1 Phi Phillä. Mookin sukeltelut jäi tekemättä, koska realiteetit iski vastaan. Saarelta ei ollut muuta mahdollisuutta siirtyä sukelluskohteisiin, kuin pitkähäntävene. Veneen kyytiin kiipustaminen rannasta on jo riittävän hankalaa, joten en uskalla edes koittaa miten se onnistuisi vedestä. 

Teimme siis parin yön retken Phi Phille pelkästään sukeltamisen vuoksi. Tätä oli taas odotettu vuosi ja odotukset olivat todella kovat.  Kaikki ei sitten tietenkään mennyt ihan puikkoihin...

Edellisenä iltana käytiin tsekkaamassa itsemme seuraavan iltapäivän retkelle ja sovittamassa varusteet. Viime reissulla aloitin 15kg punteista painovyöllä ja homma eteni niin kivasti, että muutaman ensimmäisen sukelluksen jälkeen painoja oli 11kg. Sillä pinnan alle meno toimi sujuvasti, joten ilmoitin sen painojen määräksi. En sitten tiedä mikä kommunikaatio katkos siinä kävi, vaikka ihan selvällä suomenkielellä asioitiin. 

Päästiin kohteeseen ja olikin ainutlaatuinen kokemus, kun oltiin ihan kaksin isolla sukellusaluksella. Ei siinä muuta, kuin iso loikka veteen ja ilmat pois liivistä. Huomasin heti, että nyt ei ole kaikki ihan kunnossa, kun vajoaminen ei tapahtunutkaan, kuten kuuluisi. Käänsin nokan kohti pohjaa ja ajattelin, että hitto, voiko kertyneet remppakilot vaikuttaa nyt näin paljon... Siinä sitten pinnistelin keuhkot tyhjinä kohti pohjaa, missä odottelikin merikilpikonna valmiina poseeraamaan kameralle. siinä sitten yritin säätää hengitystä parhaani mukaan, että pysyisin pohjan tuntumassa, mutta väkisin vaan nousi pintaan. Muutamassa minuutissa oli jo aika puhki siihen sätkimiseen ja vihdoin opaskin huomasi rimpuiluni ja noustiin pintaan. 

Sain veneeltä pari punnusta taskuihin ja nyt homma luonnisti lähes normaalisti. Jälkeen vasta selvisi, että painoyössäni oli alkuun punttia vain 7.2kg ja lisäyksenkin jälkeen vain 8,8kg. Eri firmoissa on eri kokoisia ne lyijypainot. Täällä ne oli 800g ja viime vuoden firmoilla kilon painoisia. Siinä tulee aika iso heitto näillä kilomäärillä, jos menee puntit ja kilot sekaisin. Mutta toisaalta en tiedä mikä siinä sitten oli, että niitä puntteja oli laitettu vain 9kpl alkuun, ei 11, eikä 11kg. 


Kaunis, myrkyllinen, korallia syömällä tuhoava meritähti. Näitä käydään ymmärtääkseni aika ajoin keräämässä riutoilta, koska saavat pahaa tuhoa aikaiseksi. 




Taisi olla ensimmäinen kerta, kun nähtiin näitä Nemoa etsimässä-vuokkokaloja aka klovnikaloja. Mustavalkoisia Nemoja on nähty ja niitä näkyi tälläkin kertaa, mutta oranssi-valkoisia tavattiin nyt useammankin kerran. 

Kuvien laatu on taas vähän surkea ja tällä kertaa syynä oli todella huono näkyvyys. En uskaltanut jäädä kuvaamaan rauhassa, kun muiden räpylät katosivat vähän turhan nopeasti näkyvistä, jos jäi jumittamaan jälkeen. 




  Yläpuolella on ehkä kaunein koraliseinämä, minkä olen nähnyt tai ainakin tämän reissun maisemallinen kohokohta. Alakuvassa pieni yksityiskohta huikeasta tuhansien kalojen parvesta, minkä liikkeitä olisi voinut tuijotella ikuisuuden. 







Pallokalat


ovat meidän kestosuosikkeja!

 Päivän toisella sukelluksella nähtiin sitten se hai. 16 sukellusta, eikä yhtäkään vilausta olla nähty aikaisemmin. Kuvaa en saanut, vaikka tyyppi meni ihan parin kolmen metrin päästä, mutta, kun se näkyvyys oli max 5-7m, niin turha oli edes yrittää. 







Meillä oli oppaana vanhempi herra Ameriikasta. Jotenkin jäi vähän ärsyttävä tunnelma hänestä ja huonon näkyvyyden lisäksi, tyypin tyyli oli ainut mikä haittasi muuten ihan loistavaa kokemusta. Tiedättekö tyypin, joka kysyy jotain mutta ei kuuntele ja osittaa jotenkin olemuksellaan, ettei voisi vähempää kiinnostaa.. Kertakaikkisen invalidoiva äijä. Omat kokemukseni oppaista ovat olleet aina tosi hyviä, myös samaisessa firmassa. Tämä Jenkkijuntti johdatteli meidät läpi ahtaiden tunneleiden, eikä paljoa peräänsä vikuillut, että onko kaikki hyvin. Varmaan 2 kertaa 60 min sukelluksen aikana kääntyi kysymään onko kaikki hyvin. Jotenkaan sitä ei tuolla pinnan alla haluaisi sellaisia ajatuksia päähänsä, että voi vittu, jos tähän nyt jää jumiin tai saatana ku sattuu, kun tunnelin seinämä raapi jalkaa... No hänestä viis, ihanaa oli ja toivottavasti tulevaisuudessa päästään tekemään entistäkin parempia ja toinen toistaan upeampia sukelluksia.