lauantai 30. toukokuuta 2015

Voi kukkia!

 Nyt niitä sitten on kaikki paikat pullellaan... Ihania kamalia voikukkia. Nurmikko ei ole hetkeäkään siisti, kun voikukkien varret liiskaantuu leikkurin alla maatamyöden ja nousevat sitten taas heti pystyyn. Sitten ne tietenkin kasvavat pituuttakin huimasti nopeammin, kuin nurmikko.

No eipä auta, kuin nauttia näistä nurmikon pikku auringoista, kun ei niistä eroonkaan pääse. Kun olis sen verran aikaa, että saisi edes kukkapenkit raakattua...

Jännityksellä odottelen, että mitä mahtaa ruukkuihin kylvetystä kesäkukkaseoksesta ilmaantua. Pahasti ne näyttää kyllä rikkaruohoilta, mutta yrittänyttä ei laiteta ja kukka se on perunallakin. Kaunis kukka itse asiassa onkin.



perjantai 29. toukokuuta 2015

Tulppaanit


 Vihdoin kaikki sipulikukat ovat täydessä loistossaan. Sitä voisi vaan istua terassilla ja ihailla tulppaanien kukintaa. 

Purple Prince ja Ballerina sopivat yhteen 
huomattavasti paremmin, kuin voi ja margariini.. 


 Foxtrot tulppaani on jäänyt ihan hailakaksi siihen verrattuna, 
mitä pussin kuva antaa ymmärtää. 


Toinen väriviallinen on tämä Acropolis narsissi. Niiden piti olla hennon vaaleanpunaisia tai persikkaisia. Kaunishan tämäkin on, vaikka värit on mitä sattuu. Kukkien kanssa se on onneksi niin, ettei suurempia pettymyksiä pääse syntymään, kunhan kukinta onnistuu. 


Kevään värit... Onko parempaa!!


torstai 28. toukokuuta 2015

Kesäkukat


Vihdoin on ensimmäiset kesäkukat paikoillaan ja terassi siistitty kesäkuntoon. 


Sinivioletin ja oranssin viehätys jatkuu viime kesältä. 


Inkisten puutarhalta löytyi tämä sähkönsininen ihastus. Mahtaakohan joku tietää mikä tämä on nimeltään? 


lauantai 23. toukokuuta 2015

Viikonloppuja!


Aurinkoista viikonloppua! Ulkona ei kyllä ole järin lämmintä, vaikka aurinko paistaakin, joten mieleuusti sitä nököttää tässä sohvan nurkassakin..


Kitkentä hommista en ota turhaa stressiä, vaan kukkapenkissä saa kaikki rauhassa rehottaa. Kun asiaa katsoo toiselta kantilta niin ne kukkamaan häiriköt voi vaikka pistellä poskeensa. Vuohenputki sai tänä keväänä ihan eri statuksen tässä huushollissa ja tänään ehkä koitan maitohorsmaa parsan tapaan...  


tiistai 19. toukokuuta 2015

Muumit

Patulle se on se ja sama mille lakanalle päänsä kallistaa,
kunhan se lakana on palvelusväen sängyssä..

 Välillä tulee hymyillen seurailtua tohinaa muumimukien ympärillä ja kiskuri hintoja kirppiksillä. Vaikka melkoisen taipuvainen olenkin keräilyyn, niin siltä kuumeelta olen onneksi säästynyt. Täysin muumitonta elämä ei kuitenkaan ole, sillä meiltä löytyy jo lähes vintage pussilakanat tuolta hamasta lapsuudesta/nuoruudesta. Veli ja minä saatiin ne mammalta joululahjaksi joskus vuonna kivi ja miekka ja minä kähmin molemmat mukaani, kun muutin pois kotoa... Hauskathan nämä on, mutta jos saisin valita, niin ehkä nukkuisin ennemmin Tom of Finlandeissa :) 

maanantai 18. toukokuuta 2015

Tänänpä


Tänänpä alko tulppaanit availla nuppujaan


ja päärynä valmistautua kukintaan.


Tänänpä on ollu silmäl iloa. 

 Kukkamaan siimeksestä on löytynyt yllätyksiä

ja saatu niskaan rakeita ja paistetta. 


torstai 14. toukokuuta 2015

Kreetalla 3/3 Huippikset


Vielä  viimeinen postaus matkan ehdottomista huippukohdista. 
Village Heights Golf Resort. 
Yleensä meillä on tapana pyrkiä mitä lähemmäs rantaa sen parempi. Tämä hotelli, missä ollaan oltu nyt kahdesti on kuitenkin poikkeus. Vuoren rinteeltä on mahtavat maisemat ja homma toimii, kuin rasvattu. Ruoka on erinomaista, shuttle bus suhaa säännöllisesti kylän ja hotellin väliä ja tunnelma on varsin mukava.  





























Road trip ja henkeä salpaavat maisemat. 


Siinä bussin kääntöpaikan vieressä on Skotti hepun pitämä akvaario ja matelijoiden pelastuskeskus. Akvaarioissa on nähtävillä paikallista kalakantaa, liskoja ja kauhean kokoisia käärmeitä, mitkä ovat olleet lemmikkeinä ja hylätty. Keskuksessa hoidetaan myös huonokuntoisia merikilpikonnia ja elvyttyään ne vapautetaan luontoon. Tämä yläkuvan raasu ei vaan koskaan pääse vapauteen, koska hän on sokeutunut, eikä selviäisi hetkeäkään elossa. Alemmassa kuvassa esiintyy paikan veiken kaveri luuhauki Garfield.






Hämmästyttäviä uusia elämänmuotoja Petrakis beachillä.



Päädyimme siis autoillessa eteläpuolelle Kreetaa ja pysähdyttiin Petrakis beachille uimaan ja virkistäytymään. Iso ranta oli täysin autio, kahta nudisti eläkeläistä lukuunottamatta ja nekin häipyivät melko pian meidän saavuttua... 


Ja sitten se huippuin huipuista, oma Graalin maljani Octopus vulgaris! 


Siellä se hieno yksilö lymyili odottamssa Rainbow wrasse seuranaan. 





























Arvata siis saattaa, että vesielämä oli parhautta koko matkan ajan. Ihanan kuumat päivät (+27) antoivat voimia polskia tunti tolkulla melko viileässä meressä (+17) Ostin Hersonissoksesta itselleni kunnon räpylätkin, jollaisia olen kaivannut jo pitkään. Kameran kanssa on todella hankala edetä, jos on vähänkin virtausta. En ole piitannut sellaisia pidempiä räpylöitä käyttää, mutta Meksikossa koitin snorklatessa lyhyempiä ja hommahan toimi. Nyt pääsee tarvittaessa aika nopsaan paikasta toiseen. 































Kreikassa kun ollaan, niin ruokaahan ei voi sivuuttaa. Rakastan Kreikkalaisia ruokia eritoten moussakaa. Söin melkein joka päivä lounaaksi pätikän tuota ihanuutta ja ehdottomasti paras annos on siinä rantakadun Aphrodite ravintolassa. Halpaa, ihan loistava palvelu ja kaikki ruoka todella hyvää. Jotenkin mieltä lämmitti sekin, että tarjoilija tyttö muisti meidät edellis syksyltä ja seuraa oli pitämässä sama vanha kissa narttu, kuten viimeksikin. 

Ihana matka, ihan kohde, suosittelen! 


tiistai 12. toukokuuta 2015

Kreetalla 2/3 pinnan alla




Sitten päästäänkin siihen omaan suosikki puuhaan, eli rannalle ja vesielämään. Oltiin samoilla hoodeilla edellis syksynä ja silloin ei tullut mieleenkään, että Hersonissoksessa voisi snorklata, kun merenkäynti oli punaisen lipun luokkaa tuolloin. Koitin vähän etukäteen selvitellä mihin sitä voisi suunnata ja joka paikassa vaan sanottiin, että pohjoisrannikolla ei ole mitään nähtävää ja etelässä on paremmat kivipohjat jne. Kakkan marjat sanon! Ihan täydellinen ranta snorklaukseen löytyy ihan siitä kylän rantakadun edustalta.  


Välimeressä se kalojen kirjo ei ole tropiikin luokkaa, mutta kyllä sieltäkin helmiä löytyy. Ja uimakengät eivät ole lainkaan pahaksi, koska merisiilejä on siellä täällä, ei kuitenkaan ihan yhtä tiuhaan, kuin Kroatiassa oli. 



























Uusia tuttavuuksia tuli tavattua ja myös vanhoihin tuttuihin tutustuttua paremmin. Kroatiassa jo törmäsin näihin Ornate wrasseihin. Tällä reisulla selvisi, että tuo ylempi kaveri on uros ja vieressä/alla on raidallisempi naaras. Olen sis kuvitellut näitä eri lajeiksi, kun  noista miehistä ei oikein ole saanut kuvia, kun ovat niin vikkeliä. Liukkaita liikkeissään ovat myös naarat, joten oikein hyvälaatusita kuvaa ei sitten irronnut millään.

Nämä kyllä vaihtavat tarpeen mukaan myös väritystään ja sitä myöden sukupuoltaan. Tyypit kasvavat maksimissaan 20 senttisiksi ja nämä kuvatut on 10-15cm.  Ornate wrasset olivat valtaväestöä rantavedessä ja niiden touhuja oli hauska seurailla.





 Ihan uusi tuttavuus oli tämä komea Red-black triplefin. 



 Hienolta nimeltään tämä Triplefin on Tripterygion tripteronotum. Tyypit ovat sellaisia max 5cm pituisia rehvastelijoita. Lisääntymiskaudella uros muuttuu vahvasti chilin punaiseksi ja mustaksi. Alla näkyykin sitten lähinnä seinäruusua muistuttava naaras, joita oli vaikea erottaa taustastaan. Jossain vaiheessa hoksasin siinä aikani pyörittyäni, että nämä ovat kovin reviiritietoisia kavereita. Samat tyypit nököttivät joka päivä omilla alueillaan. Kuvaamiseen toi oman haasteensa se, että nämä viihtyvät lähinnä koloissa ja varjoissa.

                                                                                                                                                                   




























Tavattiin myös luvaton mamu rapu Persnon gibbesi aka Sally lightfoot. Sally Lightfootit ovat valloittaneet koko välimeren suitsait sukkelaan, kun ensimmäinen rapu on tavattu vasta 1999 Sisilian aluevesillä. Sallyt ovat levinneet itseasiassa ympäri maailman ja populaatio asettuu paikoilleen ja kasvaa huiman nopeasti.  






 Vaikka kaikki eivät näillä vesillä väreillään koreile on niiden touhuja silti hauska seurailla. Tässä Striped red mullet (Mullus surmuletus) kaivelee pohjasta herkkuja. Näistä kuvista välityy vähän heikosti kalojen luonnollinen koko, mutta tämä kaveri oli ihan kiitettävän kokoinen mötkäle ja jotain 30cm pitkä. Itse en niin kauheasti piittaa suuremmista kaloista, kun niistä ei aina tiedä kellä on hampaat ja kuka ei tykkää paparazzeista... 
































Siinä vähän yleiskuvaa Hersonissoksen rannalta. 





























Ranta oli rehevä ja kaikenlaista ruohoa ja höytyvää kasvoi kaikkialla. Se sitten taas takaa vilkaan liikennöinnin pinnan alla ja kivipohjan vuoksi vesi pysyy kirkkaana, vaikka olisi vähän aallokkoakin. Eli kertakaikkiaan loistava paikka snorklata.  



Olin päättänyt, että tällä reisulla tulen näkemään mustekaloja vaikka pitäisi kääntää kaikki kivet ja kannot. Päättäväisyys on hyvästä ja totta tosiaan myös viimeisenä päivänä haukansilmäni yhytti kiven kolosta Lasse Lonkeron ihan siitä omalta rannalta. Tyyppi ei vaan suostunut hievahtamaan mihinkään ja pönötti piukasti kolossaan. Aikamoinen tuuri, kun tuo silmä tuossa on ehkä euron kolikon kokoinen. En tiedä mikä häntä harmitti, kun oli niin punaiseksi muuttunut... 

Alla ui parvi Boxlip mulletteja (Oedalechilus labeo) Se oli hienon näköinen päätös viimeiselle snorklauspäivälle.