maanantai 29. joulukuuta 2014

Vempain

 Olen tiennyt vempaimen olemassaolosta kyllä, mutta en ole sellaista missään koskaan nähnyt. Törmäsin sattumalta vempaimeen eli nyppyleikkuriin sittemmin, kun tilasin puolia ompelukoneeseen ja päätin samalla sijoittaa muutaman euron ko. masiinaan. Voin kertoa, että ei ollut yhtään turha sijoitus! 

 Kun ollaan tässä alkuvuodesta lähdössä vahvasti shoppailukeskeiselle matkalle, niin päätin joskus syksyllä, etten ostele uusia vaatteita, ellei ole ihan pakko. Se on vaan niin, että nykyään muka laadukkaatkin vaatteet menevät aika nopeasti nypylle saati sitten halppikset. Nyppyleikkuri lojui laatikossaan aika pitkään, kunnes yhtenä päivänä päätin koittaa sitä yhteen lempi paitaan, mikä oli jo aivan kulahtanut. Hittolainen, että olikin tehokas peli ja Finnwearin tunikasta tuli, kuin uusi. 

Tästä innostuneena olen käynyt pikkuhiljaa vaatteita läpi ja nypyt häipyvät tuosta vain leikkurin säiliöön. Kävinpä vielä korjaamassa säkillisen housuja, mitkä olivat nitkahdelleet sieltä täältä tai käyneet suuriksi yms. ja taas on käyttökelpoista loimea heittää ylle. Kyl vaan ihminen voi olla tyytyväinen tästä varsinaisesta ekotekovempaimesta! 


lauantai 20. joulukuuta 2014

Kuuri

On kyllä pahuksen hyvä mieli, kun sai pitkästä aikaa taas kiinni pikkusen järkevämmästä syömisestä. Voisi melkein sanoa, että aurinko paistelee tänne meidän risukasaan monellakin tapaa :)

En ole ikinä tunnustautunut minkään laihdutuskuurien kannattajaksi, vaan uskollisesti ja järkevästi uskonut ruokavalion voimaan. Vuosikausia olen noudattanut melko vähähiilarista ruokavaliota, jotta saan pidettyä verensokerit kunnossa ja viimeiset pari vuotta on myös ne vähät viljat olleet poissa syömisistä. Viljattomuuden taustalla on psorin pitäminen aisoissa. Pienikin määrä jopa luontaisesti gluteenittomia tai jotain vehnätärkkelystä ruokkii tulehdusta ja iho tulee kipeäksi ja kirkkaan punaiseksi.

Jostain syystä olen myös kannattanut tiukasti kolmen aterian rytmiä ja kokenut sen itselleni oikein hyväksi vaihtoehdoksi. varmaan siinä on taustalla ajatus niiden sokereiden pitäminen tasaisena, kun ei jatkuvasti pupella jotain.


Hiukan jäi sitten tuossa kesällä se sokereiden seuraaminen ja jäätelön pupeltelu + muu porsastelu aiheutti kevyet 10 kiloa lisää tuohon vararenkaaseen... En ole millään meinannut saada makeaan popsimista poikki ja kun sen sitten vihdoin taas sain aisoihin, niin kilot vaan jäivät jäpittämään paikoilleen. Tuossa loppusyksystä kokeilin kuukauden ajan pätkäpaastoa 5:2, eli 2 paastopäivää viikossa. Se vaikutti ihan hyvältä ja helpolta, mutta ei sitten tehonnut meikäläiseen. Kuukauden aikana paino ei pudonnut oikeastaan yhtään, vaikka siinä ihan hyvin tuli syömispäivinäkin tsempattua, eikä homma mennyt miksikään porsasteluksi. 


2 viikkoa takaperin aloitin oikein kuurien kuurin... Perhetuttu tosiaan on alkanut myydä tällaista tuotetta, mihin kuuluu ateriankorvike/proteiinilisä ja joitakin muitakin tuotteita. Ideana on 90vrk haaste, jonka aikana minä painonpudottajana korvaan 2 ateriaa tällä pirtelöllä. jep jep.. onhan näitä nutriletteja ja muita nähty tässä vuosien varrella ja aina olen suhtautunut niihin aika nihkeästi. Oikeastaan en ole pitänyt minkäänlaisena vaihtoehtonakaan mitään aterioiden korvaamista. Olen tässä kuitenkin koittanut harrastaa mukavuusalueelta poistumisia ja out of the box ajattelua, joten päätin koittaa Vi-Shapea... 

2 viikkoa siis takana ja 4 kiloa on pudonnut :) Se on jo omassa mittapuussa melkoinen tulos, kun kilpparin vajaatoiminnan takia painon pudottaminen on aina ollut ihan tuskallisen tahmeaa. Astuin siis ulos laatikosta ja nämä viikot ovat menneet syöden 5 ateriaa päivässä, joista 2 on ollut Shape-pirtelöitä. Veden juomiseen olen myös koittanut panostaa, kun muuten en juo varmaan edes puolta litraa päivässä...  Aika tiukasti olen mennyt niiden syömistenkin kanssa ja laskenut kaikki mitä syön, mutta ei ole kyllä tarvinnut nälissään olla. 

Pirtelöä voi nautiskella ihan vaan sellaisenaan maitoon tehtynä tai sitten keksiä mitä tahansa variaatioita. Oma systeemini on sellainen, että aamulla menee hyvinkin funktionaalinen setti kera MSM-jauheen (ihan kuin ei muuten olisi aamuisin enää yhtään niin kankea). Lisäksi lehtikaalia, välillä baby pinaattia, merilevärouhetta ja ropsaus psylliumia kuidun lähteeksi. Iltaisin on ollut enemmän herkuttelusmoothie, kun lisään jauheen ja maidon sekaan marjoja. On ihan älyttömän hyvää ja varsinkin mustaherukka-mansikka yhdistelmällä!



tiistai 16. joulukuuta 2014

Muistoja

Kauhea matkapolte kirvistelee mieltä... Kauheasti teki mieli lähteä Egyptiin nyt tässä joulukuussa, mutta ei se sitten vaan onnistunut, joten ei auta, kuin huokailla vanhoja kuvia katsellen.

Olisikohan siitä nyt sitten 5 vuotta aikaa, kun menetin sydämeni snorklaamiselle ja Punaisellemerelle. Siinä sitä viereisessä kuvassa pönotetään ihka uudet snorkkelit päällä, eikä vielä mitään tietoa siitä, mille on pikkusormensa antamassa... Kauheasti vaan jännitti, kun edeltävällä viikolla ennen meidän matkaa oli siinä lähistöllä hait pureksineet turisteja oikein urakalla.

Alempi kuva on delfiinisafarilta, missä oli tarkoitus ensimmäisen kerran kokeilla snorklaamista. Mulla oli tuolloin ihan hirveä irrationaalinen syvän veden pelko ja veneen perästä veteen meneminen osoittautui mahdottomaksi. Siellä sitten itkua tihrustin kannella, muiden polskiessa... Ei ole niin paljon harmittanut, kuin silloin tuossa pari vuotta takaperin, kun en uskaltanut ensimmäistä kertaa laitesukeltamaan muun matkaseurueen kanssa. Sukeltamisen harmitus on kuitenkin kuitattu, mutta Punainenmeri ja delfiinisafari kaivelee edelleen mieltä. Sinne on päästävä vielä uudelleen!

 Jossakin kohtaa tajuttiin, että hotellin rannasta pääsee suoraan snorklaamaan ja siellä on vyötärösyvuudessä ihan valtavan vilkasta elämää. Ja siinä se sitten oli... pirulle oli annettu pikkusormi ja nyt se on vienyt koko käden. 

Punaisenmeren pesukarhu perhoskala/ (Chaetodon fasciatus)

Takana taustalla uiskentelee Punaisenmeren Nemo , eli vuokkokala (Amphiprion bicinctus)

 iso tummanpuhuva keltaisin vauhtiraidoin varustettu kala on  Naso lituratus, eli välskärikaloihin kuuluva silosarvikala. Keltaiset mustin raidoin ovat  mustapyrstö perhoskaloja (chaetodon austriacus).




maanantai 15. joulukuuta 2014

FL/Y


Kartellin FL/Y valaisin pääsi vihdoin paikoilleen, kun muutaman viikon odottelun jälkeen se saapui tehtaalta. Naurattaa edelleen hulluna... Kun me siinä avattiin pakettia ja sieltä paljastui ihan kraappeentunut surkimus niin kauhea kiukkuhan siitä iski. Hyvä, etten siltä istumalta hypännyt autoon ja lähtenyt ajamaan Vepsäläiselle. Ihan hyvä tosiaan, että en lähtenyt, koska alkujärkytyksen jälkeen isäntä hoksas, että siinä on suojakalvo päällä... TAMPIO/T

Kupu on läpikuultavaa muovia ja halkaisijaltaan 52cm, eli kärpänen on aika kookas valaisin, mutta sopii, kuin nakutettuna tähän meidän olkkariin. Värivaihtoehtoja on toistakymmentä ja vähän jännitti, kun piti kuvan perusteella valita oikea sävy. Onneksi meni oikein ja tämä vaalean sininen on juuri se oikea.



Aivan ihana valisin ja olen muuten tosi tyytyväinen, mutta alempi kuva kertoo pikku miinukset... Mukana tullut lamppu on vähän turhan kirkas, mutta eiköhän siihen jostain löydy vähän himmeämpi. Yhtään en osannut ajatella, että millainen pölynkerääjä tuollainen muovikuuppa voi olla! Kuva on otettu n. 1h asennuksen jälkeen... Naarmujakin siihen tulee ihan mahdottoman helposti... ei kannata siis toistamiseen koittaa imuroida sitä harjasuulakkeella!! 



sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Ihan lapsellista


Tällä viikolla Kuusilehdossa on vilissyt pieniä jalkoja oikein urakalla. Veljen tytöt olivat alkuviikosta potemassa vesirokkoa meillä. Onneksi tytöt eivät olleet kuumeessa tai muutenkaan kipeän oloisina, vaan ainoastaan kutka oli kiusana. Karvalapset rakastavat pikku prinsessoja, eivätkä prinsessat ole moksiskaan koiramaisista hellyyden osoituksista. 


Viikonloppu onkin sitten mennyt tukiperheilyn merkeissä. Ohjelmassa on ollut Mehukati-lastenmaailmassa temmellystä, piparin leivontaa leffaa ja herkkuja. Hiukan on intouduttu myös askartelemaan... Itse koitin miten onnistuu origami timantin taittelu ja pienien hankaluuksien kautta syntyi hiukan surkea liimaklönttinen harjoituskappale. Ulkomuoto on kuitenkin sen verran kiva, että taidan hankkia jotain nättiä paperia tuon printtipaprun tilalle ja jos saisi tehtyä jouluksi jonkinlaisen mobilen... 

mm. Koti Aurorassa-blogista löytyy ohje

Koirat ovat tietenkin aivan uuvuksissa tämän raskaan velvollisuuksien täyteisen viikon jäljiltä :) 
(kyllä vaan odotankin, että saan uuden puhelimen, jos sillä saisi vähän paremman laatuisia kuvia...)


perjantai 12. joulukuuta 2014

Joulua kotiin


 Meillä on menty monet joulut todella low-key meiningillä ja koristelut ovat olleet minimissään. Nyt sain jostain pikku ällin ja ripustin oikein lasisen tähden peikonpähkinään, ostin jo tämän vuoden toisen amarylliksen pönöttämään pöydälle ja kaiken kukkuraksi hain kuusen metsästä. 


Siinä se on, meidän huikean komea joulukuusi! Olisitte nähneet, kun nuohosin tuolla pimeässä metsässä otsalamppu päässä etsien sopivaa maljakkokuusta... Minä, jota ei hevillä saa pimeälle pihalle, saatan sopivan päähänpinttymän seurauksena taipua vaikka mihin :) 



torstai 11. joulukuuta 2014

Valoa tunnelin päässä


Tässä on ollut melkoiset kelit viime päivinä ja eilen ei tainnut päivä valjeta lainkaan. Täällä värjöteltiin sisätiloissa suojassa myrskyltä ja varauduttiin sähkökatkoihin, joita ei onneksi tullut yhtä pientä lukuun ottamatta. Tänään näkyi kuitenkin hetkellisesti kirkasta sinistä taivasta ja samalla on alkanut näkyä myös pientä valon pilkahdusta tässä ankeassa  marrasmasennuksessa

Itse asiassa jos totta puhutaan, niin koko ankeus vaikuttaisi olevan kokonaan selätetty :) Eilen laitoin jo vähän joulua kotiin ja tänään on pitkästä aikaa ihan kuvaamalla kuvattu. Viime sunnuntaina starttasi vihdoin menestyksekkäästi kesäkilojen karistus-projekti (parempi myöhään, kuin ei milloinkaan...) Lisäksi olisi tarkoitus piiskata itsensä irti sokereista ja pikkiriikkisen lisätä hifistelyä.


 Joskus viime keväänä innostuin smoothieista, mutta se lopahti siihen, että monitoimikoneen tehosekoitin poksahti hajalle viikunan jumiuduttua teriin. Sain sellaisesta tutkimushaastattelusta tuossa jokunen aika takaperin S-ryhmän lahjakortin ja sillä kävin ostamassa uuden myllyn. Muutaman kerran olen laitetta nyt testannut ja on kyllä tehokas peli! 

Lehtikaali on kuulemma trendikäs rehu ja varsinainen ravinnepommi. Smoothien joukkoon se ainakin sopii varsin hyvin, eikä maistu mitenkään erikoiselta. Toinen uusi lisuke on Opti-MSM  jauhe, minkä otin nyt mukaan lisäravinnevalikoimaani, koska rikki tekee hyvää nivelille, iholle ja immuunijärjestelmälle ja niiden kaikkien tukemiseen itselläni on iso tarve. Smoothien pohjana käytän tällä hetkellä ihan maitoa ja sitten tuota ViShape shake jauhetta. Taidan kertoa myöhemmin siitä lisää ja kesäkilojen irrottelusta. 




tiistai 9. joulukuuta 2014

Hothothot!!

Chilisato oli muhkea ja osa raakileista jäi jopa keräämättä. Nyt ne odottelevat tuolla kasvihuoneessa siivousta... Viimeksi kasvari muuten siivottiin uudenvuodenpäivänä... Saas nähdä milloin tällä kertaa saa aikaiseksi, vai saako edes ennen kevättä.

No sitä kypsää chiliäkin tuli todellakin monen vuoden tarpeiksi. Osan pakastin ja osan kuivasin palasina, mutta nämä viimeiset kokeilin kuivata ihan kokonaisena. Siinä ne nyt koristavat tiskipöytää vanhan lasipurnukan täytteenä. Mortteli olis kyllä kova sana, kun näitä kuivattuja ruokia löytyy tällä hetkellä aika paljon kaapeista.

Lasipurkki on muuten kirpparilöytöjä ehkä loppukesältä, jos oikein muistan...



Yksi keräilykohde on tullut tässä syksyn aikana tiensä päähän. Riihimäen Kotilasi-kokoelma taitaa olla täysi... Hans Nyqvistin suunnittelemia Kotitölkkejä on kertynyt iso liuta kolmessa koossa ja kolmessa värissä. Näitä pitäisi olla vielä vaalean ruskeana, mutta ikinä en ole moisiin törmännyt ja ehkä hyvä niin, koska uusille ei olisi enää tilaa.  



lauantai 6. joulukuuta 2014

Sinivalkoista


Kiireisen itsenäisyyspäivän päätteeksi pitänee esitellä taannoinen kirpputori löytö. Ei varmaan ole mikään yllätys, että tämä kuvio, mikä iski mielyttävyydessään silmiin, on  oman suosikkini Raija Uosikkisen suunnittelema. Tähti koristetta on käytetty vuosina 1968-1971 AR-mallin astioissa ja sitä löytyy kolmea väriä. Itse pitäisin eniten keltaisesta ja sen vuoksi tämä iso tarjoiluvati saattaakin päästä uuteen kotiin jossain vaiheessa. Oli vaan pakko kahmaista se itselle, kun lähes ilmaiseksi oli tyrkyllä. 


 Toinen sininen ihanuus, mikä odottaa työstöä, olisi tämä Saksasta saapunut verhoilukangas. Eli syksyllä hankkimani nojatuolit pönöttävät edelleen tuossa ihan alkuperäisessä kunnossaan... Nyt sitä ispiraatiota ja touhun puuskaa odotellessa. 


torstai 4. joulukuuta 2014

Valon rippeitä


Pahimman marrasahdingon ylitse ehkä päässeenä, pystyy jo pikkuhijaa nauttimaan kynttilöistäkin. Yleensä tuikut palavat meillä jo alkusyksystä sekä sisällä että ulkkona, mutta nyt se touhu on jäänyt ihan kokonaan. Lopetin tupakan polttamisen tuossa syyskuun alkupuolella ja eikä sen vuoksi tule laitettua nokkaansa tuonne pihan puolelle, niin eipä ole kynttilätkään siellä palamassa. 


Kynttilöiden sijaan meillä palaa kaikki valot, kun olen kotona ja isäntä yrittää kulkea perässä maristen jotain sähköstä ja sammutellen lamppuja... Tässä on tullut tehtyä muutama uusi valaisinhankintakin. Pallovalasimia huushollista löytyy useita, mutta tämä on ensimmäinen jalkalamppu laatuaan. Ihan mahtava löytö parilla kympillä eikä maalaamankaan tarvitse ryhtyä, kun pinnat on niin hyvässä kunnossa ja värikin on ihan kiva. Ainoastaan pistoke pitää vaihtaa, kun siinä on maadoittamaton vanha pistoke, mikä ei sovi pistorasiaan.