Vielä muutama viikko

Laitettiin pääsiäisenä tapettia eteisen seinään ja ihan hyvähän siitä lopulta tuli. Hiton hankalaa se laittaminen, kun huonekorkeus on mitä on.. että ihan kiva, kun muut tapetit kävi kaveri laittamassa. 

Eteisestä tuli Sininen ja musta, keltaisilla tehosteilla. Koko eteisen idea on oikeastaan lähtöisin tuosta Artekin 160 vaatenaulakosta. Tuotiin se mökiltä, missä se on ollut vuosikausia ihan vääränlaisessa ympäristössä, vailla ansaittua arvostusta. 

Sitten löytyi tuo Lavmin tapetti, minkä kuvio miellytti kovasti silmää. Sininen ei ole koskaan ollut mikään Lempiväri, mutta tähän sävyyn ei voinut olla ihastumatta. Päädyin valitsemaan aulan seiniin saman värin ja ei se kyllä huono valinta ollut.   

Nyt on vaan päätettävä parista olemassa olevasta valaisimesta, että kumpi tuonne laitetaan.. Molemmat on keltaisia, mutta vähän eri aikakausilta. 

Kellarissa jatkuu oviprojekti. Ostettiin muutamalla eurolla 2 vanhaa, puista laakaovea. Pesemistä, kittausta, hiomista ja maalausta niissä riittää. Hintaakin niille loppuviimeksi tulee ja aikaa menee, eikä karmitkaan sovi ihan heittämällä paikoilleen... että helpommalla olisi päässyt, jos olisi ostanut ihan vaan uudet. No jos tästä projektista saisi sitten vaikka sen hyvän mielen, koska kierrätys.

Kellarissa vallitsee siis kauhea kaaos.. ulkoseinän koteloinnit on purettu ja uutta pitäisi alkaa tekemään. Ei meinaa vaan kohdata minun vaatimukseni ja tekijän kuvittelut omista kyvyistään.. No saas nähdä millainen siitä sitten tulee.

Sadepäivän ratoksi

Koko päivän on satanut kaatamalla ja juuri hetki sitten sade muuttui lumeksi... Ei kyllä haittaa hetkeäkään, koska sen verran hyvä mieli on tämän päivän pitkän kaavan kirppiskierroksen jäljiltä. 7 kirpputoria ja melkein jokaiselta löytyi jotain pientä tai suurta. Arabian valkoinen kukkaruukku löytyi 4€:lla mustien seuraksi Kaarinan kierrätyskeskuksen kirppikseltä. Pinta oli aika nuhjuinen, mutta saippua ja ihmesieni teki tehtävänsä. Hassiselta ja Linkkikirppikseltä löytyi pitsiliinoja eurolla parilla. En ole niitä mitenkään aktiivisesti etsinyt tähän saakka, mutta niitä on nyt kertynyt sen verran, että jotain niiden pään menoksi pitäisi keksiä... 

Isännän ehdotuksesta päädyttiin keräämään mökille kokonaista aterinsarjaa. Sekalaisen seurakunnan joukosta hän valitsi mieleisekseen ne "pikkuiset raitavartiset". Eipä huono valinta... Kysessää on siis Kaj Franckin Hackmanille suunnittelema Scandia-sarja. Minähän en laita keräilyhaastetta lainkaan pahakseni ja näitä lähdinkin hyvällä menestyksellä tänään etsimään. Soppakauha löytyi verrattain sopivaan hintaan 25€ Mimmin kirppikseltä, mikä on yksi suosikkipaikoistani. Veitset Hassiselta vitosella ja pikkulusikka Ykköstien kirppikseltä Kaarinasta eurolla. Ei hullumpaa, sanon minä! Veitset on varman ihan alkuajan tuotantoa 50-luvun alusta, koska leikkuupinta on kulunut kokonaan, jos siinä sellaista hienoista sahalaitaa on ikinä ollutkaan ja niissä lukee Sorsakoski. 

Ykköstien kirppikseltä bongasin myös nämä Riihimäenlasin Kehrä maljakot. Pienempi on itseasiassa kääntömaljakko ja toimii kynttilänjalkana toisinpäin. Kehrän on suunnitellut Tamara Aladin 1968 ja sitä löytyy kolmea kokoa ja useampaa väriä. Maljakot lähti matkaan 12€:lla kappale. Hiukan toivon, että näitä alkaisi löytyä lisää ja mieluusti kirkkaana ja sinisen sävyissä ja erikokoisina... Ykköstien kirppiksellä oli muuten todella paljon kaikkea kivaa tällaisiin hassahtaneelle, että suosittelen poikkeamaan.  

Sinivalkoista

Kiireisen itsenäisyyspäivän päätteeksi pitänee esitellä taannoinen kirpputori löytö. Ei varmaan ole mikään yllätys, että tämä kuvio, mikä iski mielyttävyydessään silmiin, on  oman suosikkini Raija Uosikkisen suunnittelema. Tähti koristetta on käytetty vuosina 1968-1971 AR-mallin astioissa ja sitä löytyy kolmea väriä. Itse pitäisin eniten keltaisesta ja sen vuoksi tämä iso tarjoiluvati saattaakin päästä uuteen kotiin jossain vaiheessa. Oli vaan pakko kahmaista se itselle, kun lähes ilmaiseksi oli tyrkyllä. 

 Toinen sininen ihanuus, mikä odottaa työstöä, olisi tämä Saksasta saapunut verhoilukangas. Eli syksyllä hankkimani nojatuolit pönöttävät edelleen tuossa ihan alkuperäisessä kunnossaan... Nyt sitä ispiraatiota ja touhun puuskaa odotellessa. 

Panahisen neodymi

Tein ihanan löydön: Kauniin turkoosi Oiva Toikan iso Flora kulho... Turkoosi...jep... Kävelin kirppikseltä ulos kulho kainalossa ja autossa huomaan, että se on lila... Pientä hämmennystä ja oman järjen epäilyä siinä oli ilmassa, mutta lila se on, vaikka voissa paistais. 

Kotona pienellä kuuklaamisella selvisi, että väritys on neodymi tai neodyymi lila. Lasi vaihtaa väriä tai paremminkin näyttää eriväriseltä valaistuksesta riippuen. No tokihan muotoilu on kaunista ja värikin todella pähee, mutta kun toi lilanen ei oikein istu meillä mihinkään muuhun, niin kevyesti harmittaa.  

Kirppistelyjä

Muutaman kerran olen kesän aikana ehtinyt kirppiskierrokselle. Mukaan on tarttunut jokunen lasipurnukka ja muuta mukavaa. Emalikasari-kokoelmaan päätyi mukaan punainen yksilö, jota onkin näkynyt aika ajoin, mutta kunto on ollut surkea. Tietääkseni näitä finelin emalikasareita ei ole enää muita, kuin valkoinen punaisilla tontun kuvilla. Vanha valurautainen plätty-pannu on myös kirppislöytöjä. Siinä on hyvä paistella munia eväsleipiin, kun kolot on vähän syvempä, joten mahtuu hyvin muna per kolo :) 

Kirppistelyä

Koneella ei ole ehtinyt oikein istuksia, mutta kirppiksellä sentään on tullut pyörähdeltyä. Kiva vanha lasipullo löytyi Turusta Mimmin kirppikseltä. Samasta paikasta löytyi myös vihreä Riihimäen lasin purnukka, joita onkin kertynyt jo melkoinen liuta. Vihreät ovat vaan niin kiven alla ja useimmiten silmiin sattuu ylihintaisia kirkkaita ja ruskeita purnukoita.

Salosta Radio kirppikseltä tein ihan loistavan löydön ja mukaan lähti Arabian Heini astiaston annoskulho ja leipälautanen. Molemmat maksoivat vaivaiset 3€ ja pienen taikasieni käsittelyn jälkeen molemmat paljastuivat oikein hyvä kuntoisiksi epeleiksi.

Heini on Raija Uosikkisen kuvituksella ja muotoilu on Kaarina Ahon AR-mallia. Sarjaa on valmistettu vuosina 1957-1971. Näissä on jotenkin tosi sympaattinen käsin tehdyn maku, kun puhalluskukan haituvat luikertelevat ei niin teollisen täsmälisesti kuppien reunoilla.

Mitäs mää olenkaan tehny... osa1

Jotain sitten kuitenkin on saatu aikaiseksikin tässä viime aikoina... 

Korvakorujen säilytysjärjestelmä syntyi huutavasta tarpeesta. Korvikset on aikaisemmin viruneet vaan jossain purkissa ja sitten niitä on saanut sieltä penkoa ja kaivella. Ei järin käytännöllistä! 

Olen joskus ostanut kirppikseltä pieniä pitsiliinoja ja pitkään miettinyt mitä niillä sitten tekisi. No jostain se ajatus sitten lähti itämään ja eipä muuta, kuin tuumasta toimeen. Maalasin vähän käytetyn taulunpohjan, eli ikuisiksi ajoiksi keskeneräiseksi tuomitun maalauksen mustalla maalilla. Pitsiliinan asettelin nuppineuloilla paikolleen ja sitten harsin kärjistä ja suvanteista liinan taulupohjaan. Siihen on sitten helppo ripustella korut pitsin reikiin ja yhdellä silmäyksellä näkee valita mitä tänään korvaansa ripustaisi. 

Säilytysjärjestelmän synnyttämisestä voimaantuneena starttasi myös korupaja käyntiin pitkästä aikaa. Mulla on nuo korvikset hiukan tavallisuudesta poikkeavia tuon lukkosysteemin puolesta. Omissa korvissa kun on pikkuiset tunnelit, niin tuolla systeemillä saa ripusteltua korut roikkumaan paikoilleen. Se antaa mahdollisuuden hauskoihin variaatioihin, koska korussa voi olla myös takana jotain muuta, kuin taustapala tms. 

Piianpeili

Sain keväällä ällin, että veljen tytön pitää saada piianpeili syntynttärilahjaksi, kun itsellänikin sellainen on ollut. Mistään sellaista en kuitenkaan löytänyt, kunnes kuukausia myöhemmin löysin tämän komistuksen kirpparilta. Kyseessä on luultavasti sota-aikainen puhdetyö tai joka tapauksessa se on vanha ja käsin tehty. Sitten mä menin ja tein hirmuteon... En oikein arvosta sitä, että vanhoja hienoja kalusteita maalataan valkoisella, mutta tuo mäntyinen ulkomuoto oli jotenkin niin tunkkainen...

Ajattelin, että jos valkolakkaan sen kuultavaksi, niin rikos ei olisi niin suuri. Lakka oli kuitenkin ihan jotain muuta, kuin kuultavaa ja jouduin sutimaan sitä kerroksittain, että pinnasta tuli edes jotenkin siedettävä. Osan lakasta hioin vielä jälkeen pois, että kapistukseen tuli hiukan vanhahtavampi olemus. Laatikon pohjalle ja ruskean taustapahvin päälle liimasin kaitaliinasta leikatut palaset. Siinä se nyt sitten on ja toivottavasti palvelee pitkään pikku prinsessan käytössä.  

Porsliinit

            Kahvikuppi, Armi, Design: Greta-Lisa Jäderholm-Snellman. 

             Arabia 1966-71. Puhalluskoriste.

Vihdoin sain täydennystä espressokuppi kokoelmaani, kun varmaan vuoden tauon jälkeen löytyi Arabian Armi kuppeja tasseineen, oiken kaksin kappalein. Kolmaskin olisi ollut, mutta siitä kupista oli korvasta lohjennut pieni palanen, joten se sai jäädä. Kupit ovat kylläkin itseasiassa fajanssia, eivät posliinia. 

Tiger kauppa yllätti ja mukaan tarttui parilla eurolla herttaiset mittalusikat. 

 Olen muka niin vannonut itselleni, etten mitään uutta sarjaa ala enää keräämään... Nyt ei voinut kuitenkaan enää vastustaa kiusausta, kun törmäsin puoli ilmaiseksi myynnissä olleeseen Arabian Linnea kastikekulhoon. Kirppiksen myyjä väänsi sitten kassalla hieman veistä haavassa, kun kertoi, että sarjaa oli ollut useampia artikkeleja myynnissä vielä hetki sitten.

Kastikekulho, Linnea. Design: Kaj Franck / Raija Uosikkinen, Arabia. 1954-1964.

Tik tak!

Vapaiden kunniaksi lähdin oikein shoppailemaan ja mihinkäs muualle, kuin kirppikselle... Eipä ole aikoihin ollut niin antoisaa reissua ja mukaan tarttui yhtä sun toista.

Olen kuikuillut aika ajoin näitä vanhoja posliinisia kelloja, mutta ikinä ei ole kohdalle sattunut mieleistä. Kunnes sitten tänään eteen tupsahti tämä Junghansin valmistama seinäkello. Samalta valmistajalta on jos jonkin näköistä kelloa jo vuodesta 1861. Nämä posliiniset keittiökellot ovat olleet ilmeisen suosittuja  60-70-luvulla ja tämä kyseinen kapistus onkin ostettu 10.12.1971 oy kultakönni ab:ltä (kerrankin selvisi ilman salapoliisityötä)  Kello tuli kyllä oikeasti tarpeeseen, kun olkkarissa ei ole ollut kunnon kelloa ikinä. Ei ole kerta eikä kaksi, kun on meinattu myöhästyä jostain, kun on jääty katsomaan jotain telkkarista ja minuutit ovatkin hurahtaneet arvioitua nopeammin.

Hiukan mietin tuota sijoituspaikkaa, mutta ihan hauskaltahan se tuossa näyttää, vaikka onkin vähän epätavanomainen paikka. 

Sähköt on, sähköt off

 Eilen oli pikkuisen myrskyn tuntua, mutta ei näillä nurkilla kuitenkaan mitään ihmeempää. Klo 17 aikoihin räpsähti pari kertaa sähköt pois ja sen jälkeen olikin pimeys... Heti alkoi sapettaa ja parin vuoden takainen Tapanin myrskyn jälkeiset tunnelmat nousi elävästi mieleen. Me oltiin silloin 5 tai 6 vrk ilman sähköjä ja se on melkoinen rasite näin omakotitalossa, missä on oma kaivo ja systeemit, kun ei edes vessassa voi käydä. Siinä sitten lämmiteltiin aamukahviin vettä grillissä ja paisteltiin makkaraa ruuaksi. Pimeää oli ja sitten tuli vielä varoitus nurkilla kiertelevästä susilaumasta... Huh! Sitä ei ihan äkkiä uudelleen haluaisi.

Tällä kertaa sähkökatkos ei kuitenkaan kestänyt, kuin hieman vajaat 6h, mutta kyllä siinäkin oli tunnelmavalaistusta jo kerrakseen. Nopeasti se pakastimenkin lämpötila nousi 15 astetta tuona aikana ja oli jo pakko alkaa miettiä mihin sisältö viedään, jos katkos kestää pitkään. Meillä on pakkasessa nimittäin 20kg vasta ostettua luomu Herefordin lihaa ja sitä ei hevin hukkaan olisi halunnut...

 Kirppikseltä ostetut kastehelmi kulhot pääsivät tositoimiin. Tykkään jotenkin näistä kulhoista enemmän, kuin niistä varsinaisista tuikkukupeista. 

Kokoelmat karttuu

 Riihimäen lasin purnukkakaarti täydentyi vihdoin kahdella vihreällä purkilla. Vihreänä en ole nähnyt näitä isompia purnukoita missään, vaan ainoastaan kirkkaana ja ruskeana. Nämä löytyivät sitten lähempää, kuin uskoinkaan... Nämä on siis ihan meidän kotoota omasta lapsuudesta ja äiti yllätti antamalla ne minulle. En edes muistanut tällaisten olemassaoloa...

Finelin pikkuiset kasarit saivat myös uuden kaverin, kun löysin kirppikseltä tuon keltaisen lajinsa edustajan. Samalla reissulla bongasin myös oranssinpunaisen yksilön, mutta se oli sen verran kapisessa kunnossa, etten huolinut matkaan. 

Hyvä reissu

Mikäs sen paremmin piristäisi mieltä ja saisi unohtamaan tämän ilmaston, kuin kunnon kirppiskierros. 3 kirppistä kahlasin läpi, ja ainoataan yhdessä sai höllätä kukkaron nyörejä. Yleensä tulee käytyä useammassa paikassa samalla kertaa, koska en saa ikinä aikaa kulumaan puolta tuntia kauempaa yhdessä päikassa. Vaatteita en katsele ollenkaan ja silmä on jotenkin harjaantunut bongaamaan ne itselle mieluisat jutut. 

Paljon kivaa löytyy yleensä joka reissulla, mutta mä en suostu maksamaan vanhasta roinasta hullumaisia hintoja, vaikka se olisi millainen aarre tahansa. No nyt sitten kuitenkin sorruin  maksamaan vähän turhan paljon tuosta toisesta mallinukesta. 9€ on ehkä liikaa periaatteilleni, kun uuden saa 11€:lla ja kaiken lisäksi tuo laadukkaampi yksilö maksoi vain 2,5€. Mutta kun ne oli saatava molemmat... Tuunailin vähän tuota vasemman puoleista eli sitä kalliimpaa ja huonolaatuisempaa. Käryttelin tyyppiä kynttilällä ja hinkkasin vähän hiiltä pintaan, minkä jälkeen virutin ylimääräiset tuhkat. Niin se kalvakka kaveri sai vähän luonnetta, eikä näytä ihan muoviselta. 

Muita löytöjä oli ihana vanha reijittäjä, mikä päätyi toimiston rekvisiitaksi, kuten nuketkin. Kapine on tosin ihan käyttökuntoinen, joten ei se ihan pelkästään koriste tule olemaan. Sitten löytyi myös juustomuotti, jollaista olen katsellut jo jonkin aikaa, mutta aika kovia hintoja pyydetään niin uusista, kuin vanhoista. Tämä on ihan käyttämättömän näköinen, mutta ei kauaa. Olisi kiva löytää vielä toinen vähän isompi, niin saisi suuremmalle porukalle juustot yhdestä muotista. 

Kaikenlaista

Persaukisenakin saa nautiskella hyvistä hankinnoista, kun on oikeat shoppailukohteet. Taas on tullut koluttua parit kirpputorit ja Riihimäenlasin purnukat saivat seurakseen ensimmäisen ison purkin. Hintaa oli 8€, mikä oli taas ihan siedettävä verrattuna 20€ pyyntiin toisesta samanlaisesta, mihin törmäsin kierroksen alussa. Ei näitäkään mitään ihan pilvin pimein ole tarjolla, mutta kivasti kuitenkin, paitsi vihreitä.

Mä niin haluaisin tuota isompaa ja keskikokoista myös vihreänä, mutta en ole kyllä törmännyt vielä missään sellaisiin.

Kirppikseltä löytyi myös muutamalla eurolla tuollainen kiva puutarhurin muistikirja. Siihen saa sitten kirjata siististi ylös mitä kuinka ja milloin on tullut mitäkin häärättyä. Vanhoista muistiinpanoista muuten katsoin, että lumet ovat kokonaan sulaneet viime keväänä 1.4! Eipä ole sulamisesta tietoakaan vielä..

Vaikka omaan harmillisen kalliin maun ja sijoittelen välillä viimeisiä pennosiniani johonkin sikahintaiseen klassikkoon, niin vastapainoksi nautin täysin siemauksin, kun löydän huippu halvalla jotain mieleistä. Tarjoustalosta löytyi toimistoon niin täydelliset kannelliset laatikot. Sinne saa isäntä lykätä kaikki kuittinippunsa ja muut pitkin huushollia pyörivät paperit pois silmistä.

En ollut kyllä alunperin ajatellut toimiston väreiksi niitä, miksi ne ovat nyt muotoutumassa. Mintun vihreä ja tumman punainen... aika erikoista, mutta ei kai se sitten haittaa, jos lopputulos mielyttää omaa silmää. Siihen on toki vielä matkaa ja tuota viheriäistä pitäisi saada ainakin jossain muodossa lisää.

Rasvaiset herkut

Piti kertomani, että löysin vihreälle Finelin pikkukattilalle parin tuossa taannoin kirppiksellä piipahtaaessani... Mutta siinä sitten kuvia ottaessaani päätinkin kertoa maailman parhaista rasvoista...

Rasvoista ollaan montaa mieltä ja tutkimuksia puolesta ja toisesta on paljon. Itse yritän pitää omega 6 rasvahapot mahdollisimman alhaalla ja omega 3 mahdollisimman ylhäällä. Näiden rasvahappojen suhde pitäisi olla 1:1, kun se suurimmalla osalla ihmisistä on jopa 16:1. Korkea omega 6 määrä pitää elimistössä tulehdusta yllä ja aiheuttaa autoimmuunisairauksia ja jos jotakin muuta. Omega 6 rasvahappoahan tulee eniten kasviöljyistä. Avokado- ja oliiviöljyssä ne ovat kuitenkin muita alhaisemmat.

Voita ja kylmäpuristettua kookosöljyä käytetään meillä paistamiseen, oliiviöljyä salaatin tms. joukossa kuumentamatta ja avokadot popsitaan sellaisenaan lusikalla suoraan suuhun. Paras omega3 lähde on kuitenkin kala ja sehän mulle passaa! Kalaa tulee syötyä lähes päivittäin. Kookosöljy on aivan loistava rasva kaikinpuolin. kuumennus ei pilaa sitä, sillä voi rasvata nahkansa, sen pitäisi parantaa kilpirauhasen toimintaa ja  se maistuukin hyvälle.

Olisi aika paljon helpompaa, kun ei tarvitsisi fundeerata tällaisia juttuja...