maanantai 16. heinäkuuta 2012

Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Päivänliljat varjossa
 Kun enemmän innokas, kuin tarkka ja ohjeita noudattava tyyppi leikkii puutarhuria, ei kaikki tosiaankaan mene aina niin kuin Strömsössä... Yrittämisen ja erehtymisen kautta tässä on edetty ja kantapään kautta opittu. Viereisessä kuvassa mm. iso liuta päivänliljoja, mitkä eivät ole ikinä kukkineet ja ne on istutettu 3 vuotta takaperin. Ihmekkös kun ei kuki, tuolla puiden alla varjossa... Edessä on siis aurinkoisemman paikan etsiminen.
Kosmoskukkapenkki

 Keväällä kylvin monta pussia kosmoskukkaa tuohon metsän reunaan. Käänsin ja muokkasin maan ja ei muuta kuin odottamaan mahtavaa kukintaa...    Todellisuus on kuitenkin se, että paskaruohon keskeltä pilkistää muutama vaivainen 10-20cm taimi, joiden kuvittelen olevan kosmoskukkaa. Kukinnasta ei ole tietoakaan, enkä ole jaksanut enää kitekeäkään muutaman onnettoman taimen takia. 
Alla on hyvä esimerkki siitä, ettei eläimet ja puutarha aina sovi yhteen. Terassin edustalla kasvaa pari isoa Pylvästuijaa ja niiden juurella Pallotuija, joka sittemmin on muuntunut Puolipallotuijaksi. Patu poika harrastaa ilmeisesti koiven nostamista usein tässä kohtiin, eikä Tuija ole oikein pitänyt ylenmääräisestä lannoituksesta.  Meiltä on jo yksi Pallotuija poistettu edesmenneen uroksen kuseksittua sen koveraksi.
Puolipallotuija

Yksi murheenkryyni on liikenneympyrä, mikä on ihan ensimmäinen alue mitä aloin laittamaan pihanrakennuksen alkuvaiheessa.  Liikenneympyrää nostettiin hieman ja pengerrettiin turveharkoilla. Täytemaana oli jotain maailman huonointa savea, eikä Mikään mitä siihen olen istuttanut ole lähtenyt oikein kunnolla kasvamaan. Viime syksynä kaivoin kuunliljat ylös maasta ja koitin parantaa maata. Ei niidenkään kasvussa ole kehumista, mutta voi vielä johtua siitä tonkimisesta. Istutin syksyllä sinne kuunliljojen joukkoon valtavan määrän kukkasipuleitakin, mutta eihän siellä mikään kukkinut.
 yllä olevan Kääpiösinikatajan laitoin myös liikenneympyrään syksyllä, sen kasvettua kesän ruukussa. Lumien sulattua näytti vielä hyvältä, mutta nyt tilanne on tuo ja toisen kanssa vielä huonompi.
Vieressä kuva onnettomasta Syyshortensiasta, mistä on tuollainen nysä jäljellä edelliskesän kuumuuden ja kuivuuden jäljiltä. Ihme että on ylipäätään hengissä.

 Siinä sitten taas juroo puolestaan Jalokärhö Valge daam, joka on ilostuttanut 3 edellisen kesän aikana kerran huikealla yhdellä kukalla. Kai nuo kärhöt on aika hankalia kasvatettavia ja paikka ei varmaan ole kovin suotuisa, eikä multavasta maastakaan ole kuin kuultu huhuja. Elän kuitenkin pienessä toivossa, että se hiljaa vahvistuu tuossa ja joskus vielä yllättää. Ehkä alan laittamaan sille joka kevät kompostia ja katsotaan kuinka käy...

Alla on pensasmustikka, mikä on ihan ensimmäisiä istuttamiani juttuja tässä tontilla. Fiksuna ajattelin, että siinähän ne varmasti kasvaa metsän puolella muiden mustikoiden seurana. Siitä on muistaakseni 4 kesää aikaa ja nyt vasta ensimmäisen kerran tämä kaveri suvaitsee tehdä muutaman marjan. Kahdessa muussa pensaassa ei ole, kuin ehkä jokunen hassu alku.

Pensasmustikka

Keuhkosammal


 Muilla kasvaa nurmikolla nurmikkoa, meillä kasvaa talon toisessa päädyssä Keuhkosammalta. se on valloittanut koko sepelireunuksen ja kasvaa pitkälti nurmikon puolella. merkillisen näköistä kasvustoa, mutta olkoot siinä. paikka on ilmeisesti niin kostea, että siihen voisi miettiä jotain märän paikan varjokasvejakin joskus.
Palmuvehka









Kannattaa tuoda sisäkasvit kesäksi terassille virkistäytymään...


Lisää kuvateksti

 Syreeniä ei kannata istuttaa kalkitsemattomaan turpeeseen... Siinä saa odottaa myös melko monta vuotta, että pensas lähtee kasvuun... Nyt se on sitten vihdoin tehnyt sen ja täytyykin muistaa käydä heittämässä kalkkia juurelle, että kasvu myös jatkuu ja joskus saadaan ihmetellä kukintaakin.

Kompostointi villitys iski edelliskesänä ja pitihän sitten hankkia kunnon pelit ja pensselit. Tänä vuona en ole avannut kompostin kantta kertaakaan... Puutarhajätteet menee meillä kompostikasoihin pihan reunoille ja kompostoitavaa kotitalousjätettä syntyy niin vähän, ettei siitä paljon täytettä kompostiin tule.

Kasvimaa näyttää lähinnä aidatulta niityn osalta. Kääntäöminen oli niin raskasta puuhaa, että puolen välin jälkeen loppui into. Maa-artisokat ne siellä kuitenkin kasvaa rikkaruohojen keskellä.

Alimpana koirien taidon näyte nurmikon lannoituksesta... Anna koirien kuseksia nurmikolle, äläkä anna mitään turhanpäiväsiä nurmikkolannoksia keväisin tai ikinä. Niin saat näppärän ja omintakeisen pilkullisen nurmikon :)




5 kommenttia:

  1. Kerrankin rehellinen puutarhuri! Tuo mustikkajuttu kuulostaa aika tutulta. Pari marjaa tulee kesässä...Enää en edes haaveile havukasveista. Rottisuros kun tyhjentää rakkonsa siihen, se on tuijan yms. menoa! (Näin on joskus aikojen alussa käynyt..)

    Älä luovuta! En luovuttanut minäkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei se yhtä juhlaa ole aloittaa ihan nolla tiedoista ja metsään raivatusta kyntöpellosta ;) Mutta pikkuhiljaa etiäpäin sano mummo hangessa! Joskus käy mielessä, että ei se rivitalopihakaan huono vaihtoehto olisi, mutta ei onneksi usen :D

      Poista
  2. Aina ei tosiaankaan suju kuin eräässä Vaasan rannikon huvilassa... Sellasta tää on, puutarhan hoito harrastuspohjalta. Aina sitä kuitenkin oppii, varsinkin niistä erehdyksistä, ja luovuttaa ei saa! Meikäläinen on taistellut rivitalopihan (tosin ison sellaisen) kanssa nyt 11 kesää eikä loppua näy. Eikä tarvikaan näkyä, onhan se puuhastelu niin kivaa. Yleensä.
    Tsemppiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on nyt 4. kesä itsellä ja onhan pajon saatu aikaiseksi kämmäilyistä huolimatta.. 5000m2 tontti, mistä ehkä 3000m2 hoidettavana, joten ei taistelut lopu ihan äkkiä täällä ;D

      Poista
  3. Puutarhan kanssa värkkääminen asettaa koetukselle paitsi lompakon, hermot, fysiikan, myös parisuhteen. Itse olen alkanut haaveilemaan asfaltista joka peittää tasaisesti alleen aivan kaiken: etanat, kirvat, omenakääriäiset, lakastumistautiset kärhöt, kituvan nurmikon, jänisten kaluamat puut ja pensaat ja jäkättävän ja aina vihaisen aviomiehen sekä tappiin asti vedetyn visakortin...

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää mieltä kovasti :)