Odotusta edelleen..

 No se kesä, sitä tässä odotellaan koko perheen voimin... Vaikka ulkona näyttää melko keväiseltä, niin kylmä viima kaivautuu luihin ja ytimiin, eikä pikkuhimpulakaan viihdy ulkona hetkeä kauempaa. 

Vaihdoin eilisen salitreenin kirppiskierrokseen, loistavaa kuntoutusta sekin... Paikat tuli niin kipeäksi, että ei meinannut kävely sujua koko loppupäivänä. Melko hukkareissu se kuitenkin oli, koska pienintäkään löytöä en tehnyt. Piipahdin lohdutukseksi kuitenkin vielä Kauppilaan siemenostoksille ja mukaan tarttui pitkän pohdinnan jälkeen pari pussillista tomaatin siemeniä, tilliä ja sitruunabasilikaa. 

Odotusta

yant paed tidt ja muinaiset Khmeeri kirjoitukset

Sehän olis sitten vielä 2 viikkoa ja rapiat, että olis kesä... Thaimaa kutsuu kolmeksi viikoksi ja sittenhän on jo melkein kesä täälläkin, kun tullaan takaisin. Tuleva reissu on jo 4., eikä varmasti jää viimeiseksi. 

Tänään pitäisi vielä ostaa sisäiset lennot ja varata ensimmäisen ja viimeisen yön majoitukset. Muuten kaikki järjestelyt on jo kunnossa ja isännän uusi rinkkakin saapui eilen. Vähän jännittää, miten tuo kipeä polvi kestää liikkumiset, mutta jos ei kestä niin makaan vaan rannalla kuin merinorsu.

Kohteita on kaikkiaan 5 ja viimeisellä viikolla olisi tarkoitus ottaa perinteinen bambukepillä nakutettu tatuointi sak yant. Sak yantit ovat maagisia/uskonnollisa tatuointeja ja haluamani paed tidt suojaa matkalaista, matkustanpa mihin ilmansuuntaan tahansa. Pikku lisänä kuva suojaa vielä pahoilta hengiltä, mikäs sen mukavampaa :) Saas nähdä löydänkö munkin tekemään kuvan, vai pitääkö tyytyä liikkeeseen ja vähemmän autenttiseen tapahtumaan. 

Matkamuistot Kreetalta ja Teneriffalta viimevuoden reissuilta

Kukkia

Se on vahvasti sitä aikaa, kun ympärille on saatava elon merkkejä. En saa ikinä näitä ruukkukukkia säilymään kukkivana saati hengissä paria viikkoa kauempaa... Mikähän siinäkin on? 

Valokuvaaminen on kyllä haastavaa näinä synkkinä ja suhmuraisina päivinä. Tämä lainassa oleva valovoimainen objektiivi on kyllä ihan mahtava. Tämänkin verran siedettävää kuvaa saa aikaiseksi illan hämärässä ilman jalustaa ja salamaa. 

Vimma!!

No sieltähän se sitten iski, ehdinkin jo huolestua... Nimittäin pakkomielle saada jotain uutta sisustukseen. Aika pitkään olen katsellut uutta keittiön pöytää ja tuoleja, koska vanha on vähän liian suuri ja jykevä. Pohjanmaan Retro ruokailuryhmä olisi niin ihana, mutta pöytä on liian leveä... Nykyinen pöytä on 94x200 ja siitä saisi ottaa 10cm pois leveydestä, että molemmin puolin olisi hyvä tila. Mitenhän tästäkin nyt pääsisi yli tai löytäisi jotain vastaavaa...

Miss Printin Dandelion mobile tapetti on pitkä aikainen suosikki ja haluaisin sitä keittiön seinään pöydän taustalle. Vanha tapettikin on kyllä ihan kiva, mutta jotain piristystä siihen kaivattaisiin...

Pohjanmaan Retro

Haussa on edelleen ne 50-luvun nojatuolit, työ- ja makuuhuoneeseen kattolamput. Yhteen ihanaan pikkulamppuun olisi koukut kiinni huuto.netissä, mutta siitä ehkä myöhemmin... Työhuoneen valaisimeenkin oli huuto laitettu, mutta joku meni ja vei sen nenän edestä "osta heti" kortilla. Miten ärsyttävää!!

Vallila Meritähti

Olohuoneeseen kaivattaisiin uusia verhoja ja sohvatyynyt kevätvaatteita. Verhojen valinta on aina niin tuskaisen vaikeaa. Jos kuvio on mieleen, niin sitten taas värivalikoima ei natsaa. Vallilan meritähti olisi noissa väreissa ihan kiva, mutta jotain siitäkin uupuu. Pitänee jatkaa surffailua.

Viikonloppuja

Ou jee! tää on saanut nyt pari päivää ajaa autoa ja päässyt liikehtimään ihmistenilmoille :) Vielä pitää pari viikkoa köpötellä keppien kanssa ja ottaa varovasti, mutta kyllä tästä varmaan vielä hyvä tulee. Fysioterapeutillakin on käyty ja seuraavina viikkoina kuntoutetaan polvea asiantuntevissa käsissä. Vesijumppa ja -juoksu pitää myös aloittaa heti maanantaina ja kettumaisia pikku jumppaliikkeitä suorittaa kotioloissa... 

Aika naatiksi vetää tämä yhtäkkinen liikehdintä. Sarjanukuttuja käyttää tilanteen hyväksi ja kiipustaa kainaloon köllimään, eikä mene, kuin hetki ja molemmilla on tieto pois... 

Vielä muutama tuotos korujen saralta ja nyt on taas vaihteeksi kerätty pillit pussiin. 2 päivää vielä keppien kanssa könyämistä jäljellä ja sitten saa alkaa kokeilemaan miten polvi kestää. No vähän jo ehkä kokeilin, eikä kauhean hyvin kestä...

Meillä on matka tulossa 4 viikon kuluttua ja siihen mennessä pitäisi koiven olla pelikunnossa, tai reissusta tulee varsin ankea. Fysioterapiaan on aika varattuna ja loppu sairasloma kuluukin uimahallissa ja salilla. 

Korvikset on mietitty vähän tuleevaa matkaa silmällä pitäen. Muita koruja ei yleensä mukana ole ja paikan päältä sitten tulee ostettua ranteet, nilkat täyteen nirunarukoruja. 

Tylsyys..

Hitto, että on tylsää...

Pelkkää haukotusta, 

märkää ja synkää koko touhu taas tällä hetkellä

 Yks heiluu vaan kameransa kanssa 

ja salakuvaa viattomia luontokappaleita

 JOTAIN SUTINAA JA SÄPINÄÄÄÄÄÄ, PLIIIIS!!

Riipin raapin raapusteluja

Akvarellikynnystä on hiukan tullut madallettua ja pitänee jatkaa harjoittelua 

Mandala meininkejä... ja vähän muidenkin kulttuurien kotkotuksia. Siinä on muutama ilta vierähtänyt muutakin, kuin sohvalla maaten :) 

Kamera

Pitkään ja hartaasti mietitty ja harkittu kamera on vihdoin minun. Koko valtava tarve uuteen kameraan heräsi matkustamiseen liittyvistä seikoista. Onhan se nyt hankalaa kantaa mukanaan normaalin kokoista järjestelmäkameraa ja rinkastakin se vie ihan valtavasti tilaa... No selityksiä selityksiä, mutta ehkä kaikkein tärkein seikka oli se, että kun on tottunut järkkärilaatuiseen kuvaan, niin vedenalainen kuvaus pokkarilla aiheuttaa ylitsepääsemättömän ketutuksen.

Etsintöjen jälkeen kävi selväksi, ettei Nikoniin saa kunnollista sukelluskoteloa, joten menin ja myin Nikonin sekä vesipokkarini. Olympuksen pen malleihin löytyi sukelluskotelot ja Rajala cameralta sain loistavan tarjouksen kotelosta sekä kamerasta kahdella objektiivilla. Kameran valinta ei kyllä ollut mikään helppo tehtävä! Lisäksi kirveli koteloiden suolainen hinta. Sukelluskotelo maksoi melkoisen matkan ennemmän, kuin itse kamera...

Kamera on täydellisen pieni ja näpsäkkä kooltaan, mutta sukelluskotelo on ihan valtavan kokoinen mötikkä ja painaakin varmaan kilon jos ei kaksi... että se sitten siitä tilan säästämisestä matkoilla. Viimeiseksi vielä tilasin varsin käytännöllisen Gollan kameralaukun, mihin juuri ja juuri mahtuu kamera ja pari objektiivia. Laukku menee mukavasti käsilaukuun, niin ei tarvitse pitää kameraa missään villasukan tai huivin sisällä saati kuskata kahta laukkua olalla.

Nyt sitten pitää harjoitella kameran käyttöä ja kaverilta saatu jalustakin on ensimmäisiä kertoja ollut kokeilussa. Ei malttaisi mitenkään odottaa, että pääsee pulahtamaan Andamaanienmereen...

Koruja koruja koruja!!

Sairasloman aikana on tullut piperrettyä muutama korvakoru ja tämä kristallisydän kaulakoru. Itse en pidä kauheasti muita koruja, kuin näitä korviksia. Kun iholla on aika runsaasti kuvia, niin jotenkaan ei enää ole tarvetta koristautua helyin.

Pidän eniten värikkäistä, yksinkertaisista ja vähemmän bling bling koruista. Myös etnotyyliset korut miellyttää omaa silmää. Kimaltelevia ja hempeitä koruja on kuitenkin kiva tehdä ja onneksi niillekin löytyy oma osoitteensa. Viimeksi eilen äiti kävi hakemassa tuon kristallisydämen itselleen.

Alla olevista ehdottomasti oma suosikki on tuo missä roikkuu metallinen pisara alimmaisena, eikä se keltainen rypälekään kylmäksi jätä.

Mitä mää olenkaan tehny... osa2

No viettänyt koiramaista elämää...

On käynyt koiravieraita... 

mm Paskiksen jälkikasvua, eli Aatu poika, joka esiintyy kahdessa ensimmäisessä kuvassa.   

On käyty kyläilemässä koirien kanssa... 

ja nautittu takan lämmöstä ihan omassa porukassa.

Käyty perhepäivillä Espoossa tapaamassa joukolla jo niin isoiksi kasvaneita poikia ja tytön tylleröä. 

Mitäs mää olenkaan tehny... osa1

Jotain sitten kuitenkin on saatu aikaiseksikin tässä viime aikoina... 

Korvakorujen säilytysjärjestelmä syntyi huutavasta tarpeesta. Korvikset on aikaisemmin viruneet vaan jossain purkissa ja sitten niitä on saanut sieltä penkoa ja kaivella. Ei järin käytännöllistä! 

Olen joskus ostanut kirppikseltä pieniä pitsiliinoja ja pitkään miettinyt mitä niillä sitten tekisi. No jostain se ajatus sitten lähti itämään ja eipä muuta, kuin tuumasta toimeen. Maalasin vähän käytetyn taulunpohjan, eli ikuisiksi ajoiksi keskeneräiseksi tuomitun maalauksen mustalla maalilla. Pitsiliinan asettelin nuppineuloilla paikolleen ja sitten harsin kärjistä ja suvanteista liinan taulupohjaan. Siihen on sitten helppo ripustella korut pitsin reikiin ja yhdellä silmäyksellä näkee valita mitä tänään korvaansa ripustaisi. 

Säilytysjärjestelmän synnyttämisestä voimaantuneena starttasi myös korupaja käyntiin pitkästä aikaa. Mulla on nuo korvikset hiukan tavallisuudesta poikkeavia tuon lukkosysteemin puolesta. Omissa korvissa kun on pikkuiset tunnelit, niin tuolla systeemillä saa ripusteltua korut roikkumaan paikoilleen. Se antaa mahdollisuuden hauskoihin variaatioihin, koska korussa voi olla myös takana jotain muuta, kuin taustapala tms. 

Morjes!

 Taas on tovi vierähtänyt viime postauksesta..Ehkä yhtenä isona tekijänä on ollut kamerattomuus. Myin järkkärini, koska olin ostamassa uutta ja siinä meni sitten tovi, ennen kuin sain tämän uuden ihanuuden hankittua. Nyt on kamera ja pitäisi saada viimisen päälle kuviakin, mutta...

Olin polvileikkauksessa tuossa vuoden vaihteessa ja maannut täällä kotona siitä saakka. Hiukan haastavaa tuo valokuvaus keppien ja pyörätuolin kanssa häärätessä ;) No vielä olisi 8vrk tätä rampailua edessä ja sitten saa taas molemmat jalat käyttöön!! Helppoa ei varmaankaan tule olemaan, kun tuo käyttämätön kinttu on mennyt melko surkeaan kuntoon ja pohjelihas on jumpasta huolimatta surkastunut silminnähden.

Aika erikoista tällanen oleilu, kun ei oikein mitään pysty tekemään, eikä sitten sitäkään saa aikaiseksi, mitä pystyisi... mm. blogien lueskelu on ollut ihan minimissä, eikä kirjoittelu ole tullut mieleenkään. Piirustellut olen jonkin verran, mutta ei mitenkään siinä määrin, kun kuvittelin maalailevani ja hääräileväni sairasloman aikana.. Ensimmäinen ja toinen saikkuviikko hurahti Netflixiltä sarjoja tuijotellessa ja sitten lopun aikaa olenkin pyörinyt fb:ssä ja Agodan/Bookingin sivuilla matkasuunnitelmia tehden ja täydellisiä, hyviä ja halpoja majapaikkoja etsien... Päivät hurahtaa kauheaa vauhtia eteenpäin ja tuntuu, ettei heräämisen ja nukkumaan menon välillä ole, kuin muutama tunti. No eipähän ainakaan voi sanoa, että olis tullut aika pitkäksi!