Kreetalla 2/3 pinnan alla

Sitten päästäänkin siihen omaan suosikki puuhaan, eli rannalle ja vesielämään. Oltiin samoilla hoodeilla edellis syksynä ja silloin ei tullut mieleenkään, että Hersonissoksessa voisi snorklata, kun merenkäynti oli punaisen lipun luokkaa tuolloin. Koitin vähän etukäteen selvitellä mihin sitä voisi suunnata ja joka paikassa vaan sanottiin, että pohjoisrannikolla ei ole mitään nähtävää ja etelässä on paremmat kivipohjat jne. Kakkan marjat sanon! Ihan täydellinen ranta snorklaukseen löytyy ihan siitä kylän rantakadun edustalta.  

Välimeressä se kalojen kirjo ei ole tropiikin luokkaa, mutta kyllä sieltäkin helmiä löytyy. Ja uimakengät eivät ole lainkaan pahaksi, koska merisiilejä on siellä täällä, ei kuitenkaan ihan yhtä tiuhaan, kuin Kroatiassa oli. 

Uusia tuttavuuksia tuli tavattua ja myös vanhoihin tuttuihin tutustuttua paremmin. Kroatiassa jo törmäsin näihin Ornate wrasseihin. Tällä reisulla selvisi, että tuo ylempi kaveri on uros ja vieressä/alla on raidallisempi naaras. Olen sis kuvitellut näitä eri lajeiksi, kun  noista miehistä ei oikein ole saanut kuvia, kun ovat niin vikkeliä. Liukkaita liikkeissään ovat myös naarat, joten oikein hyvälaatusita kuvaa ei sitten irronnut millään.

Nämä kyllä vaihtavat tarpeen mukaan myös väritystään ja sitä myöden sukupuoltaan. Tyypit kasvavat maksimissaan 20 senttisiksi ja nämä kuvatut on 10-15cm.  Ornate wrasset olivat valtaväestöä rantavedessä ja niiden touhuja oli hauska seurailla.

 Ihan uusi tuttavuus oli tämä komea Red-black triplefin. 

 Hienolta nimeltään tämä Triplefin on Tripterygion tripteronotum. Tyypit ovat sellaisia max 5cm pituisia rehvastelijoita. Lisääntymiskaudella uros muuttuu vahvasti chilin punaiseksi ja mustaksi. Alla näkyykin sitten lähinnä seinäruusua muistuttava naaras, joita oli vaikea erottaa taustastaan. Jossain vaiheessa hoksasin siinä aikani pyörittyäni, että nämä ovat kovin reviiritietoisia kavereita. Samat tyypit nököttivät joka päivä omilla alueillaan. Kuvaamiseen toi oman haasteensa se, että nämä viihtyvät lähinnä koloissa ja varjoissa.

                                                                                                                                                                   

Tavattiin myös luvaton mamu rapu Persnon gibbesi aka Sally lightfoot. Sally Lightfootit ovat valloittaneet koko välimeren suitsait sukkelaan, kun ensimmäinen rapu on tavattu vasta 1999 Sisilian aluevesillä. Sallyt ovat levinneet itseasiassa ympäri maailman ja populaatio asettuu paikoilleen ja kasvaa huiman nopeasti.  

 Vaikka kaikki eivät näillä vesillä väreillään koreile on niiden touhuja silti hauska seurailla. Tässä Striped red mullet (Mullus surmuletus) kaivelee pohjasta herkkuja. Näistä kuvista välityy vähän heikosti kalojen luonnollinen koko, mutta tämä kaveri oli ihan kiitettävän kokoinen mötkäle ja jotain 30cm pitkä. Itse en niin kauheasti piittaa suuremmista kaloista, kun niistä ei aina tiedä kellä on hampaat ja kuka ei tykkää paparazzeista... 

Siinä vähän yleiskuvaa Hersonissoksen rannalta. 

Ranta oli rehevä ja kaikenlaista ruohoa ja höytyvää kasvoi kaikkialla. Se sitten taas takaa vilkaan liikennöinnin pinnan alla ja kivipohjan vuoksi vesi pysyy kirkkaana, vaikka olisi vähän aallokkoakin. Eli kertakaikkiaan loistava paikka snorklata.  

Olin päättänyt, että tällä reisulla tulen näkemään mustekaloja vaikka pitäisi kääntää kaikki kivet ja kannot. Päättäväisyys on hyvästä ja totta tosiaan myös viimeisenä päivänä haukansilmäni yhytti kiven kolosta Lasse Lonkeron ihan siitä omalta rannalta. Tyyppi ei vaan suostunut hievahtamaan mihinkään ja pönötti piukasti kolossaan. Aikamoinen tuuri, kun tuo silmä tuossa on ehkä euron kolikon kokoinen. En tiedä mikä häntä harmitti, kun oli niin punaiseksi muuttunut... 

Alla ui parvi Boxlip mulletteja (Oedalechilus labeo) Se oli hienon näköinen päätös viimeiselle snorklauspäivälle.