lauantai 18. helmikuuta 2017

Koska te pääsette muuttamaan?


No ei vieläkään... kova tsemppi on ollut päällä, että päästäisiin nyt helmikuun lopulla muuttamaan. Ei vaan tsempit auta, kun töissäkin on käytävä ja aika ei vaan riitä. Hyvällä mallilla toki jo ollaan ja varmaan voitaisiinkin viikon päästä muuttaa, kun vessat saadaan toimintaan. Mutta nyt ne viimeisetkin listat pitää vaan olla paikoillaan ennen ensimmäistä muuttolaatikkoa. 

Eilen sain vihdoin turhan pitkään matkalla olleen eteisen tapetin kotiutettua ja pääsin valitsemaan aulan seinien väriä. Maalaus valmistui tänään ja valinta meni ihan nappiin. Toisin kävi yläkulmassa näkyvälle mustalle eteisen seinälle.. Tikkurilan Black maali oli niin kiiltävää, puolihimmeästä kiiltoasteesta huolimatta, että kaikki pohjan epätasaisuudet hyppi silmille. Sama juttu makuuhuoneen seinän kanssa, mutta onneksi liitutaulumaali pelasti tilanteen. 


Porraskaiteet aiheuttavat harmaita hiuksia, eikä pinnakaiteiden tekijää ole vieläkään löytynyt. 


Olohuoneen ja makuuhuoneen seinäpinnat ovat nyt valmiit. Iso kiitos Sarille tapetoinnista <3 

Makuuhuoneen tapetti on Rebel Wallsin valokuvatapettien valikoimasta ja pidän siitä ihan hirvittävän paljon. Vanhat olemassa olevat kalusteetkin pääsevät niin oikeuksiinsa tässä huoneessa.  Kuva on otettu muuten kattoikkunan syvennyksessä, joten siksi nuo valkoiset kulmat.



Yläkerran aula on myös listoja vaille valmis, mutta tähän hätään ei löytynyt, kuin pimeä kuva, mistä ehkä näkee vähän viitettä vihreän sävystä.  


Hikikarpaloita ovat aiheuttaneet, vihdoin valmiit, vanha muuri keittiössä ja makuuhuoneen kulmassa oleva piipun reuna. Molempia on hiottu ja tasoitettu kyllästymiseen saakka. Piippu oli kuorrutettu ihanasti antiikkilaastilla ja se näytti ihan valuvalta kynttilältä. Alemmassa kuvassa ennen ja jälkeen kuvat piipusta. Ennen kuvassa olen jo ehtinyt takoa taltalla suurimmat paakut irti..

Molemmat on pinnoitettu Tikkurilan tunto karhealla.  Lopputulos on aivan loistava, mutta kyllä siinä hermoja koiteltiin... tavara on vetelää, kuin puuron ja vellin välimaastosta. Laittaminen muistuttaa ilmiömäisesti kummitytön ruokailua ja sekin pätee molemmissa, että harjoitus tekee mestarin. Ja siivottavaa riittää jälkeenpäin...

Pitäisi varmaan vähän tiiviimmin postailla, ettei tätä selvitettävää olisi ihan näin paljon kerralla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi lämmittää mieltä kovasti :)