Sukeltelua Phi Phillä

Olin vähän kaavaillut, että olisimme tehneet 3 kahden sukelluksen päivää, 2 Mookilla ja 1 Phi Phillä. Mookin sukeltelut jäi tekemättä, koska realiteetit iski vastaan. Saarelta ei ollut muuta mahdollisuutta siirtyä sukelluskohteisiin, kuin pitkähäntävene. Veneen kyytiin kiipustaminen rannasta on jo riittävän hankalaa, joten en uskalla edes koittaa miten se onnistuisi vedestä. 

Teimme siis parin yön retken Phi Phille pelkästään sukeltamisen vuoksi. Tätä oli taas odotettu vuosi ja odotukset olivat todella kovat.  Kaikki ei sitten tietenkään mennyt ihan puikkoihin...

Edellisenä iltana käytiin tsekkaamassa itsemme seuraavan iltapäivän retkelle ja sovittamassa varusteet. Viime reissulla aloitin 15kg punteista painovyöllä ja homma eteni niin kivasti, että muutaman ensimmäisen sukelluksen jälkeen painoja oli 11kg. Sillä pinnan alle meno toimi sujuvasti, joten ilmoitin sen painojen määräksi. En sitten tiedä mikä kommunikaatio katkos siinä kävi, vaikka ihan selvällä suomenkielellä asioitiin. 

Päästiin kohteeseen ja olikin ainutlaatuinen kokemus, kun oltiin ihan kaksin isolla sukellusaluksella. Ei siinä muuta, kuin iso loikka veteen ja ilmat pois liivistä. Huomasin heti, että nyt ei ole kaikki ihan kunnossa, kun vajoaminen ei tapahtunutkaan, kuten kuuluisi. Käänsin nokan kohti pohjaa ja ajattelin, että hitto, voiko kertyneet remppakilot vaikuttaa nyt näin paljon... Siinä sitten pinnistelin keuhkot tyhjinä kohti pohjaa, missä odottelikin merikilpikonna valmiina poseeraamaan kameralle. siinä sitten yritin säätää hengitystä parhaani mukaan, että pysyisin pohjan tuntumassa, mutta väkisin vaan nousi pintaan. Muutamassa minuutissa oli jo aika puhki siihen sätkimiseen ja vihdoin opaskin huomasi rimpuiluni ja noustiin pintaan. 

Sain veneeltä pari punnusta taskuihin ja nyt homma luonnisti lähes normaalisti. Jälkeen vasta selvisi, että painoyössäni oli alkuun punttia vain 7.2kg ja lisäyksenkin jälkeen vain 8,8kg. Eri firmoissa on eri kokoisia ne lyijypainot. Täällä ne oli 800g ja viime vuoden firmoilla kilon painoisia. Siinä tulee aika iso heitto näillä kilomäärillä, jos menee puntit ja kilot sekaisin. Mutta toisaalta en tiedä mikä siinä sitten oli, että niitä puntteja oli laitettu vain 9kpl alkuun, ei 11, eikä 11kg. 

Kaunis, myrkyllinen, korallia syömällä tuhoava meritähti. Näitä käydään ymmärtääkseni aika ajoin keräämässä riutoilta, koska saavat pahaa tuhoa aikaiseksi. 

Taisi olla ensimmäinen kerta, kun nähtiin näitä Nemoa etsimässä-vuokkokaloja aka klovnikaloja. Mustavalkoisia Nemoja on nähty ja niitä näkyi tälläkin kertaa, mutta oranssi-valkoisia tavattiin nyt useammankin kerran. 

Kuvien laatu on taas vähän surkea ja tällä kertaa syynä oli todella huono näkyvyys. En uskaltanut jäädä kuvaamaan rauhassa, kun muiden räpylät katosivat vähän turhan nopeasti näkyvistä, jos jäi jumittamaan jälkeen. 

  Yläpuolella on ehkä kaunein koraliseinämä, minkä olen nähnyt tai ainakin tämän reissun maisemallinen kohokohta. Alakuvassa pieni yksityiskohta huikeasta tuhansien kalojen parvesta, minkä liikkeitä olisi voinut tuijotella ikuisuuden. 

Pallokalat

ovat meidän kestosuosikkeja!

 Päivän toisella sukelluksella nähtiin sitten se hai. 16 sukellusta, eikä yhtäkään vilausta olla nähty aikaisemmin. Kuvaa en saanut, vaikka tyyppi meni ihan parin kolmen metrin päästä, mutta, kun se näkyvyys oli max 5-7m, niin turha oli edes yrittää. 

Meillä oli oppaana vanhempi herra Ameriikasta. Jotenkin jäi vähän ärsyttävä tunnelma hänestä ja huonon näkyvyyden lisäksi, tyypin tyyli oli ainut mikä haittasi muuten ihan loistavaa kokemusta. Tiedättekö tyypin, joka kysyy jotain mutta ei kuuntele ja osittaa jotenkin olemuksellaan, ettei voisi vähempää kiinnostaa.. Kertakaikkisen invalidoiva äijä. Omat kokemukseni oppaista ovat olleet aina tosi hyviä, myös samaisessa firmassa. Tämä Jenkkijuntti johdatteli meidät läpi ahtaiden tunneleiden, eikä paljoa peräänsä vikuillut, että onko kaikki hyvin. Varmaan 2 kertaa 60 min sukelluksen aikana kääntyi kysymään onko kaikki hyvin. Jotenkaan sitä ei tuolla pinnan alla haluaisi sellaisia ajatuksia päähänsä, että voi vittu, jos tähän nyt jää jumiin tai saatana ku sattuu, kun tunnelin seinämä raapi jalkaa... No hänestä viis, ihanaa oli ja toivottavasti tulevaisuudessa päästään tekemään entistäkin parempia ja toinen toistaan upeampia sukelluksia.