maanantai 16. heinäkuuta 2012

Ilon pisaroita

Oxalis triangularis
Sarah Bernhardt
Jalopähkämö



 Pieniä ilon aiheita ja onnistumisen kokemuksia löytyy pitkin kesää. Tällä hetkellä Ensimmäinen Pionin kukka jaksaa ilostuttaa ja nupun kehittymistä on seurattu hartaudella. Näiden järkyttävien kelien vuoksi poimin Sarah B:n maljakkoon ja ihastelen sitä tyytyväisenä sohvan nurkassa möllötellessäni. Pitkäaikaisempaa iloa on tuonut tuo onnenapila, minkä eloa on seurattu alkukeväästä saakka. Kenkäkaappiin unohdetut käpyset kasvattivat hienon kasvuston ja kohta alkaa kukintakin. Oletuksena oli, että käpyset ovat mennyttä kalua, eikä odotukset olleet korkealla. Pari vuotta sitten keväällä siirsin vanhan puutarhan puolelta tuonne talon takanurkille joltain kukalta vaikuttavan taimen. Nyt sillä taimella on nimi eli Jalopähkämö ja takanurkka kukki rehevänä. Ensi keväänä täytyy möyhiä puutarhan perukoita, jos niitä taimia löytyisi vielä lisää siirrettäväksi.
Jos kukista pystyy repimään niin  paljon iloa, niin hyötypuutarhan antimista sitä vasta iloa ja nautintoa saakin. Mansikkaakin voi vihdoin käydä napsimassa omasta maasta ja tuollaiset herkkujälkkärit tein viikonloppuna. Kun kaikki luomu- ja lähiruoka on lähellä sydäntä, niin iloa tuotti myös naapurista saadut super tuoreet munat. Niistä paisteltiin suussa sulava tortilla de patatas elikäs espanjalainen munakas. Siihen tuli munien lisäksi torilta ostettuja uusia perunoita ja oman kasvihuoneen paprikaa.




6 kommenttia:

  1. Kiitos, hyvä vinkki tuo espanjalainen munakas, sitä aion kokeilla tänään. Munia löytyy, perunoitakin muistaakseni, mutta parasta on, että saa hakea kasvihuoneesta takuutuoretta rouskuvaa paprikaa... Oletko muuten käyttänyt paprikaa vihreänä, vai oletko odottanut pintaan punaista väriä (jos siis "punaista paprikaa" olet kasvattanut)?

    Ja Sarah B. on aivan lumoava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihreänä lähinnä näitä paprikoita olen käyttänyt, kun en malta odottaa värin vaihtumista... Keltaisia niistä sitten tulee, jos jaksaa odottaa :D Ne on vaan pakko poimia jo ainakin näin alkuun vihreänä, kun kasvit ei jaksa kypsyttää ja tehdä uusia samaan aikaan, eikä ne pöydällä kypsyneet ole ihmeemmän makuisia. Ja Sarah B on todellakin todellinen ihanuus! Voi kun vaan saisi joskus nauttia isojen pionipuskien täydestä kukinnasta...

      Poista
  2. Hei, kiva blogi sulla :)
    Espanjan munaks on munkin lempparini, hyvä kun muistutit sen olemassaolosta. Tuo jälkkäriherkkusi on tosi upeen näköinen, slurps :P Mulla, tai no Husbendilla, on myös inkalilja kasvamassa. Ostin siis sen hänelle nimpparilahjaksi;) Laitoin vähän isompaan ruukkuun ja tarkoitus olis talvettaa pelrgonioiden tapaan kellarissa. Mulla oli inkaliljoja joskus vuosia sitten, mutta sain ne tapettua. Äidillä ovat menestyneet kellarissa talvehtien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Vähänhän tämä on tällainen sillisalaatti, mutta sitähän se elämä on :D Siinä jälkkärissä on voissa ja ruokosokerissa paistettuja kaurahiutaleita ja tuoreitaa mansikoita pilkottuna jogurtin joukkoon. Isäntää nauratti, että kerta se on ensimmäinen, kun aikuinen mies syö kukkia ;D
      Hitto, kun mulla ei ole kellaria... ja jos ja kun nyt vaihdan ne inkaliljat isompaan ämpäriin, niin eivät mahdu muualle, kuin viileänä pidettävään takakoppiin.. no pidetään peukkuja, että pysyisivät hengissä!

      Poista
    2. Herkullisen näköiset eväät sulla! Ootko Espanja-fani? Minä olen!

      Poista
    3. Mä en ole käynyt koskaan Manner-Espanjassa vaan ainoastaan Kanariansaarilla, missä olen päässyt tutustumaan tuohon ruokakulttuuriin, mitä sitten puolestaan fanitankin kympillä. Meillä tehdään aika usein kotona niitä herkkuja, mihin ollaan ihastuttu matkoilla.

      Poista

Kommenttisi lämmittää mieltä kovasti :)