torstai 12. heinäkuuta 2012

Leimuavia värejä ja käärme paratiisissa

  Liljat alkavat herätä kukkimaan ja tämä viime kesänä äidiltä saatu oranssi kaunotar on avautunut ensimmäisenä. Pihalta siis löytyy ylläri pylläri vähän jotain muutakin, kuin valkoista, vaalenapunaista ja lilaa... Itse kasvatetut Mustasilmä Susannat suvaitsevat aloittaa kukintansa vasta nyt, mutta siitä ei ole varmaan mitään suuren suurta kukkapaljoutta odotttavissa. Myös Köynnöskrassit aloittelevat kukintaa, eikä senkään alku ihan vielä tyrmää loistollaan.


Mustasilmä Susanna

Köynnöskrassi
Leppoisan kuvailurupeaman särki taas kerran meillä niin vihattu kyy. Käärmeet eivät ole aiheuttaneet minussa sen ihmeempää tunnetta aikaisemmin. Siinä ne kuuluvat luontoon, kuin mikä tahansa muukin elukka ja rauhassa ovat saaneet sienireissuilla tms. jatkaa mateluaan vastakkaiseen suuntaan. Sitten viime kesänä kyy puri Patu raukkaa tässä ihan omalla pihalla ja sen jälkeen mikään ei ole ollut entisellään... Se on kamalaa, kun sitä on tottunut pitämään omaa kotia ja pihaa turvasatamana ja kun se illuusio särkyy hetkessä. Poika oli tuolloin todella kipeä, eikä varmaan hengenlähtö ole ollut lähellä. Onneksi kuitenkin 8h tiputus ja lääkkeet saivat kaverin tointumaan. Ainoastaan lievä munuaisvaurio jäi lopulta seuraukseksi. Hurjaa jälkeä sellainen purema saa aikaiseksi, kuten alla olevista kuvista näkee. Turvotus oli ihan käsitäämätön ja kivut kovia lääkkeistä huolimatta. Nyt sitten koirien kanssa joutuu elämään jatkuvassa jännityksessä ja rajoittamaan heidän liikkumistaan pihalla, "ei sinne heinikkoon" "heti pois sieltä" "Nyt sieltä ojasta HETI!!" Ei tule kuuloonkaan, että uskallettaisiin ottaa kavereita mukaan sieneen, ennen kuin lämpötilat laskevat lähemmäs nollaa. Muutenkin tuossa olisi takapihalla ihana metsä, missä voisi käydä ilakoimassa ympäri vuoden... me ei käydä.. Mutta tämä on minun pihani ja täällä hallitsen minä Herttakuningattaren lailla huutaen "PÄÄT POIKKI"






2 kommenttia:

  1. No huh huh, melkoista jälkeä tuo kyynpurema saikin aikaan! Onneksi koira toipui olosuhteisiin nähden hyvin.

    Meillä on chihuahua, jonka kanssa saa varoa alueella reteesti liikuskelevaa kettua. Eräänä kevätaamuna se seisoskeli kaikessa rauhassa ihan talon vieressä, vaikka meillä on kokonaan aidattu piha. Reitti selvisi, kun se loikkasi kepeästi naapurin puupinon päälle ja jatkoi matkaansa... mutta nelikiloista koiraa ei voi enää päästää yksin pihalle iltapissille, kettu voi luulla häntä kanaksi.

    Ja talvella ympäristössä jolkottelee supikoiria, peura on bongattu jne. Tuntuukin, että luontokappaleet on tässä pk-seudulla paljon lähempänä kuin maaseudulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin on toipunut ja osaa nyt varoa kaikkia liikahtelevia oksia ym.. Valitettavasti niitä loiroja ei vaan aina huomaa ja tuossa aikaisemmin keväällä oli ihan läheltä piti tilanne, kun käärme lähti vauhdilla sutimaan ihan 10cm päästä koirasta :/
      Toisaalta noiden villien nisäkkäiden liikkuminen asutuksen lähellä on välillä ihan hienoakin, mutta sitten kun ne aiheuttavat vaaraa lemmikeille tai tekevät tuhojaan, niin hermohan siihen menee. Meillä on sitten vastine tuolle teidän ketun retaleelle, eli tässä pyörii susia, eikä meillä myöskään koirat liikuskele yksin pimeällä.

      Poista

Kommenttisi lämmittää mieltä kovasti :)