Kaikenlaista

Persaukisenakin saa nautiskella hyvistä hankinnoista, kun on oikeat shoppailukohteet. Taas on tullut koluttua parit kirpputorit ja Riihimäenlasin purnukat saivat seurakseen ensimmäisen ison purkin. Hintaa oli 8€, mikä oli taas ihan siedettävä verrattuna 20€ pyyntiin toisesta samanlaisesta, mihin törmäsin kierroksen alussa. Ei näitäkään mitään ihan pilvin pimein ole tarjolla, mutta kivasti kuitenkin, paitsi vihreitä.

Mä niin haluaisin tuota isompaa ja keskikokoista myös vihreänä, mutta en ole kyllä törmännyt vielä missään sellaisiin.

Kirppikseltä löytyi myös muutamalla eurolla tuollainen kiva puutarhurin muistikirja. Siihen saa sitten kirjata siististi ylös mitä kuinka ja milloin on tullut mitäkin häärättyä. Vanhoista muistiinpanoista muuten katsoin, että lumet ovat kokonaan sulaneet viime keväänä 1.4! Eipä ole sulamisesta tietoakaan vielä..

Vaikka omaan harmillisen kalliin maun ja sijoittelen välillä viimeisiä pennosiniani johonkin sikahintaiseen klassikkoon, niin vastapainoksi nautin täysin siemauksin, kun löydän huippu halvalla jotain mieleistä. Tarjoustalosta löytyi toimistoon niin täydelliset kannelliset laatikot. Sinne saa isäntä lykätä kaikki kuittinippunsa ja muut pitkin huushollia pyörivät paperit pois silmistä.

En ollut kyllä alunperin ajatellut toimiston väreiksi niitä, miksi ne ovat nyt muotoutumassa. Mintun vihreä ja tumman punainen... aika erikoista, mutta ei kai se sitten haittaa, jos lopputulos mielyttää omaa silmää. Siihen on toki vielä matkaa ja tuota viheriäistä pitäisi saada ainakin jossain muodossa lisää.

Shoppailua

Ensimmäiset Joriinit on nyt ostettu ja istutettu esikasvatukseen. Mullahan on ollut niitä Mukulattomia matalia  Daalioita kesäkukkina useampana kesänä ja viime kesänä ensimmäinen itse kasvatettu, joka tosin jäi pihalle talven yllätettyä puutarhurin.. Sain kauhean kimmokkeen katsellessani viime kesänä muiden upeita kuvia Daalioistaan ja nyt niitä tulee meillekin ja paljon. Ensiviikolla on puutarhamessut ja ajattelin sieltä sitten valikoida kaikkia ihanuuksia.

Sisätilohin tein ihan loisto löydön niinkin eksoottisesta paikasta, kuin Prismasta. Vitosella löytyi mun mielestä vaikka kuinka hienot tyynyn pääliset, mitkä sopivat kuin nenä päähän toimiston sängylle.

Rasvaiset herkut

Piti kertomani, että löysin vihreälle Finelin pikkukattilalle parin tuossa taannoin kirppiksellä piipahtaaessani... Mutta siinä sitten kuvia ottaessaani päätinkin kertoa maailman parhaista rasvoista...

Rasvoista ollaan montaa mieltä ja tutkimuksia puolesta ja toisesta on paljon. Itse yritän pitää omega 6 rasvahapot mahdollisimman alhaalla ja omega 3 mahdollisimman ylhäällä. Näiden rasvahappojen suhde pitäisi olla 1:1, kun se suurimmalla osalla ihmisistä on jopa 16:1. Korkea omega 6 määrä pitää elimistössä tulehdusta yllä ja aiheuttaa autoimmuunisairauksia ja jos jotakin muuta. Omega 6 rasvahappoahan tulee eniten kasviöljyistä. Avokado- ja oliiviöljyssä ne ovat kuitenkin muita alhaisemmat.

Voita ja kylmäpuristettua kookosöljyä käytetään meillä paistamiseen, oliiviöljyä salaatin tms. joukossa kuumentamatta ja avokadot popsitaan sellaisenaan lusikalla suoraan suuhun. Paras omega3 lähde on kuitenkin kala ja sehän mulle passaa! Kalaa tulee syötyä lähes päivittäin. Kookosöljy on aivan loistava rasva kaikinpuolin. kuumennus ei pilaa sitä, sillä voi rasvata nahkansa, sen pitäisi parantaa kilpirauhasen toimintaa ja  se maistuukin hyvälle.

Olisi aika paljon helpompaa, kun ei tarvitsisi fundeerata tällaisia juttuja...

Aamupainit

Tästä se aina alkaa...
tyyppi rupee ärsyttään ja riekkumaan niskassa....

Sitten alkaa paini...

Korvasta saa hyvin kiinni...

 Leegojen louskuttelu ja irvistely kuuluu asiaan!

Ei sitä painia kuitenkaan kauan jaksa ja sitten voikin taas ottaa rennosti. 

Ahdasta!

 Vihanneslokeron Inkaliljat pääsivät uusiin toimitiloihin ja jännityksellä odottelen tuleeko niistä mitään. Heitin toisen paakun jo roskikseenkin, kun aloin siirtämään niitä uusiin ruukkuihin ja raukka näytti ihan pilaantuneelta. Jotain siinä sitten möyhin vielä pussia ja paakun sisältä ilmaantuikin ihan terveen näköisiä ja mehukkaita juuria. Varmaankin se pikku pakkanen syksyllä oli päässyt vaurioittamaan niitä ulompia osia juurakosta. Toinen Autotallin asukeista puskee ihan kivasti vihreää, mutta toinen näyttää edelleen hiljaiselta... Istutin myös Oxaliksen kuivahtaneet kävyn nyssykät, mutta niiden osalta ei mitään huolta olekaan, koska lähtivät hienosti kasvamaan myös viime keväänä, vielä huonomman näköisistä käpysistä.

Krassi

Eipä taas ole ollut meikäläisellä järki mukana, kun olen siemeniä istutellut... Kouli siinä sitten miljoonaa Orvokin taimea, kun niitä on kymmeniä aina yhdessä pikku potissa... Mihinkä mä niiden kanssa oikein joudun!? Krassit ja Kosmoskukka tuli laitettua liian aikaisin ja Kosmoksen kylvin myös liian tiheään. Milläs niitä lötkövartisia sotkussa olevia alkuja saa mitenkään järkevästi eroteltua.. ei mitenkään! Jos nyt edes saisi jokusen selviämään hengissä, niin, että loppukesästä näkyisi enemmän, kuin kaksi kukkaa, mikä on ollut saldona maahan kylvöissäni.

Vielä olisi sitten Chilin ja paprikan taimet koulimatta, kun heillä on kestänyt itäminen huomattavasti kauemmin, kuin tomaateilla. Tomaattia on onkin kasvamassa kahta laatua  Sungoldia ja Gardeners delightia. Molemmat ovat kirsikkatomaatteja ja ajattelin sitten vielä ostaa yhden ison tomaatin taimen ja kokeilla miten sen kanssa pärjäillään.

Miljoona, miljoona, miljoona Orvokkia...

Kosmoskasa

Inkalija 

Viimeistelyä vailla

Suurimmat palikat on nyt paikoillaan toimiston/työhuoneen kalustuksessa. Siinä ylhäällä on mun pieni väliaikainen nahkapaja. Haaveena olisi saada joskus aikaiseksi tuonne autotallin taakse ihan oikea työhuone näitä hommia varten. Hyvin tämä kuitenkin välttää toistaiseksi harrastelijan näpertelyille. Työtasona toimii Martelan laatikostot, mitä taannoin ostin tori.fi kautta. Olen miettinyt josko maalaisi laatikostot, kun tuo kirsikan sävy ei oikein iske, mutta jotenkin taas täysin priiman puuviilun maalaminen tuntuu rikolliselta...

Vihdoin päästiin eroon siitä järkyttävästä vanhasta lastulevyhirvityksestä. Klikkaa ja katsahda mistä lähdettiin liikkeelle. Pöytätaso tilattiin keittiöfirmasta mittojen mukaan ja pitkällisen pohdinnan jälkeen jaloiksi päätyivät Ikeasta hankitut pukkijalat. Nyt on tilaa tehdä paperihommia ja enää pitää visioida lipuille, lapuille ja laskuille toimivat ja kivan näköiset säilytyssysteemit. Jonkinlainen sopivan kulahtanut metallijakkara tai siro työtuoli olisivat etsinnässä tuon vaalean tuolin tilalle.

Muita hankintoja ja etsinnän alla olevia asioita on vielä runsaasti. Uusi matto ja kattovalaisin ovat ihan ensisijaiset hankinnat. Molemmat ovat jo valmiiksi mietittyjä ja matto on suurella todennäköisyydellä mustavalkoinen lehmän talja. Haluaisin vaan löytää sellaisen vähän resureunaisemman yksilön, kun ne säännöllisen pyöreät linjat on vähän tehdyn oloiset tähän systeemiin.

Valaisimeksi olen katsellut isohkoa sylinterin muotoista mustaa kangasvarjostinta. Jonkinlainen lattiavalaisin voisi olla myös ihan toimiva tuohon nahkapajan valaisuun. Nyt siinä on joskus kirppikseltä ostamani vanha pyöreä senävalaisin, minkä olin ajatellut ihan muualle vähän tuunattuna. Ikkunan vasemmalle reunalle pitää löytyä pari puulaatikkoa hyllyiksi ja jonkinlainen laskosverhokin voisi olla hyvä. Yhdelle isolle taululle tai sellaiselle poppana tyyliselle seinävaatteelle olisi myös tilausta. Eli sellainen mitä kirppiksillä näkyy aina silloin tällöin, niitä sellaisia vaakaraidallisia ryijyjä, poppanoita, seinävaatteita tai miksi niitä sitten ikinä kutsutaankaan.

Esimakustelua

Pitkään mietinnässä ja nyt työn alla ollut työhuoneen uusiminen on loppusuoralla.






Tässä vähän yksityiskohtia muutoksesta.




Taulujen järjestys ja sisältö sai kyytiä. Vaihdoin kehyksiin kuvia kirjasta, minkä olen ostanut lähemmäs 20 vuotta takaperin. Kirjassa on käyty läpi tatuointien historiaa ja opus on niin loppuun kaluttu, ettei sivut enää pysy paikoillaan, joten päätin pelastaa parhaimmistoa lasin alle talteen. Siinä niitä kuvia sitten on 20-luvun sirkusnaisista 50-luvun naispuoliseen tatuoitsijaan.

Jieldèn Loft valaisin pääsi vihdoin oikealle paikalleen. Ikeasta löytyi hauskat kupposet kyniä ja muuta pikkutilpehööriä varten. Tyhjänpanttina pyörinyt pärekori on juuri sopiva roskakoriksi ja muutenkin pitki huushollia levällään olleet esineet löysivät luontevasti paikkansa toimistosta.

It´s Alive!!!!

 Inkaliljat ovat elossa, mun omat prinsessat! Vähän on jännittänyt miten näiden talvettamisen kanssa käy, mutta autotallin nurkassa talvehtineista toisessa on jo pikku itua. kylmiön vihanneslokerossa talvehtineiden juurakot on ihan eloisan oloiset, joskin toisessa on vähän hometta.. Pitäisiköhän siitä riipiä nuo homeiset osat pois ennen multien vaihtoa?? Ihan käsittämätöntä varsinkin nuo autotallin asukit, kun en ole niille antanut, kuin kerran vettä tuossa pari viikkoa takaperin. Nyt ne saavat sitten elpyä tuossa kodinhoitohuoneen ikkunalla anopinkielien seurassa. Täytyy käydä ostamassa lannoitetta ja tuoretta multaa, että saavat kunnon spurtin kasvulleen.

Sellainen tosi tärkeä kysymys, että miten ihmeessä te totutatte nämä esikasvatettavat ja sisällä talvehtivat ulkoilmaan ja eritoten aurinkoon? Näitä nyt vielä kuskaa edestakaisin, mutta entä ne tuhat orvokkia ja muut? Viime kesänä kasvihuonetaimien siirto onnistui hyvin, mutta pelargoniat nöksähtivät täysin ja niistä ei meinannut tulla mitään.

Sohvan kevätkuteet

Vihdoin sain vaihdettua sohvatyynyt ja torkkupeitot keväisiin väreihin, kun kävin eilen pikku shoppailu kierroksella. Ajatushan oli vanhan roosan ja omenan vihreän yhdistelmästä, mutta eipä löytynyt, joten kompromissiin päädyttiin tällä kertaa. Ikeasta löytyi nuo pari haalean turkoosia tyynyliinaa, torkkupeitot  ja raidalliset sekä fuksian punaiset  tyynyt Jyskistä. Loput olikin omasta takaa.

Keltainen ja turkoosikin olisi ollut ihan piristävä vaihtoehto, mutta kun se pinkki ajatus oli päässä niin vahvana, niin tähän päädyttiin. Ihan kivahan siitä tuli ja eilen illalla tuli testattua, että hyvin saa kyhättyä pesäkolon pehmusteisiin. Tarjolla olisi ollut valtavan kauniita koristetyynyjä, mutta koiraperheessä, missä sohvan kulutus on kovaa, joutuu miettimään aika tarkkaan mitä materiaalia tekstiilit voi olla.

Lohen punaista

Anopin ostamat ruusut, mitkä odottivat reissulaisia kotona, ovat edelleen yllättävän voimissaan. Vahvan oranssit kukat ovat haalistuneet  lohenpunaisiksi.

Näppärästi siitä sitten aasinsillan kautta siirrynkin lohipihveihin, joita paistelin tuossa hetki sitten. Näistä tuli niin makoisia, että pakko jakaa onnistuminen. Nämä syntyi ihan omasta päästä, joten mitään tarkkaa ohjetta ei ole... Mutta noin suurinpiirtein 1,5 dl kuivattua sipulirouhetta surautetaan tehosekoittimessa jauheeksi, pari munaa joukkoon ja 3 reilua ruokalusikallista kapriksia samaan soseeseen. Sitten vaan suolaa ja sitruunapippuria maun mukaan ja lopuksi keskikokoinen lohifile ja 600g pakasteseitä sinne maustesoseen joukkoon ja koko hässäkästä surautetaan tasainen tahna. Paistetaan voissa ja nautitaan suurella halulla.

Ruoka on yksi mun elämän moninmutkaisimmista asioista ja suuri rakkaus, kuten päältä näkee... Erinäisistä syistä vuosien mittaan olen luopunut tietyistä asioista. Yli kymmeneen vuoteen sokeri ja tärkkelys pitoiset ruoka-aineet eivät ole kuuluneet ruokavaliooni, maksimissaan parin kuukauden jaksoja lukuunottmatta. Nyt on kuitenkin työstön alla ollut täydellinen viljattomuus ja maitotuotteiden vähentäminen sekä käytössä olevien korvaaminen homogenoimattomilla tuotteilla. Sitten siihen vielä päälle se, että haluan välttää tiettyjä lisäaineita.  Syynä on autoimmuunisairaudet, mitkä olen saanut riesakseni. Viljan sopimattomuuden huomasi valitettavan selvästi, kun loistavassa kunnossa ollut psori, meni matkalla huonommaksi. Vehnää tuli nakerreltua joka päivä muodossa jos toisessa, eikä sen tuhoja pystynyt edes aurinko ja meri estämään. Nyt sitten on palauduttu ruotuun ja valmistetaan vaan alusta saakka itse lohipihvitkin, vaikka ihan mielellään ostaisin ne pakastealtaasta valmiina... Vaan onhan nämä oikeasti sata kertaa parempia!

Lohipihvit

kasvun ihme on löytänyt tiensä tännekin ja juuri kylvämäni kosmokset ovat ottaneet superstartin ja itäneet ihan käsittämättömän nopeasti.  Meinasin istuttaa nämä ruukkuihin sitten aikanaan, kun avomaalle kylvetyt ei ole oikein koskaan onnistuneet. Saas nähdä kuinka käy... Alkuja on ainakin miljoona...

Punakosmoskukat aluillaan

Vk3. Koh Phi Phi

Näkymä parvekkeelta

"Oletteko te ihan hulluja, kun meinaatte viikoksi sinne mennä?" "Siellä täytyy olla koko ajan ämpäri kädessä, että pystyy olemaan" Me otettiin pelottelusta ja varotteluista huolimatta riski ja mentiin vaan ja onneksi mentiin. Mä rakastuin Phi Phihin.

Saari tunnetaan Ruotsalaisten nuorten bilepaikkana ja siitä, että toinen toistaan kauniimmat ja komeammat parikymppiset juhlivat aamusta iltaan pelkissä bikineissä ja uimashortseissa. No kai se sitäkin on, mutta kyllä Piipii on paljon muutakin... Uskomattoman upeat maisemat, sukellus ja snorklauskohteet käden ulottuvilla, Loistavia ruokapaikkoja, lyhyet välimatkat, ystävällisintä paikallisväestöä, kuin missään aikaisemmin jne jne. Joillekin piipii on ehkä ikuisen vapun saari, mutta leimaavinta saarelle oli mun mielestä kippura ja töpö häntäiset kissat (sisäsiittoisuus), "phiiphii" huutavat kärrykuskit ja tuhdit paikalliset tytöt (en ole oikeen ikinä ennen nähnyt muualla pulleita Thaimaalaisia, mutta täällä heitä oli paljon).

Itse paksukaisena on ollut aika nihkeää, kun paikalliset suhtautuvat lihaviin, kuin pienet lapset ja ovat täysin rajattomia, tullen iholle, tuijotelevat ja osoittelevat yms.

kotikolo

Viime vuoden matkan jälkeen selvisi, että läskin koskettelu tuottaa hyvää onnea ja tällä matkalla kiinni takertuviin ihmisiin oli vähän helpompi suhtautua. Parikin paikallista selitti  silittelykohtauksen jälkeen, että kun minä olen niin iloinen, onnellinen ja suloinen... Poom pui (pullukka tai paksukainen tms.) on siis ensimmäinen sana minkä olen oppinut thaiksi. Piipiillä sai olla ihan rauhassa ja pitkähäntäveneitten kuskitkin osasivat huomioda hienosti kyytiin kiipustamiseni.

Kotikatu ja kärrykuski

Se on muuten vaikea laji! Kiikkerä korkealaitainen soutuveneen tyylinen purkki, mihin pitäisi sitten ponnistella notkeasti kyytiin :D

Saarella on vähän tyyriimpi hintataso, koska kaikki joudutaan kuljettamaan mantereelta ja tavaran toimittaminen satamasta perille tapahtuu käsipelillä. Aamusta iltaan kapeita kujia pitkin kärrykuskit lykkivät uskomattoman suuria kuormia. Mä olen ihan puolitosissani varma, että saari on saanut nimensä näiden kärrääjien tilaa vaativasta piip piip huudosta.

Meillä oli ihan huippu hyvä sijainti hotellilla. Minuutin kävely satamasta, eikä mitään meteliä kuulunut öisin. Phi Phi Inn ei ollut mikään hienostoluukku, vaan aika heikolla hintalaatusuhteella varustettu, mutta kuitenkin ihan kelvollinen majapaikka. Saari on kapeimmalta kohdaltaan, eli siitä meidän kotikadun paikkeilta vaivaiset muutama sataa metriä leveä ja satamarannasta kävelee toiselle puolelle parissa minuutissa. Saarella ei ole moottoriajoneuvoja oikeastaan ollenkaan (yhden mopon näin roskakuskilla) ja jalkapelillä tai pitkähäntäveneellä siirytään paikasta toiseen.

Long beach

Isäntä sai päähänsä, että hän haluaa sukeltamaan ja
muukin seurue liittyi pelonsekaiseen innostuneitten joukkoon. Mä en uskaltanut kertakaikkiaan, vaikka sukeltaminen on yksi suurimmista lapsuudenhaaveistani... Mulla on pieniä vaikeuksi ja kynnyskysymyksiä joidenkin asioiden kanssa ja yksi niistä on veneen perästä tai laiturilta syvään veteen meneminen ja ylipäätään syvälle tai kauas rannasta uiminen on ihan kauhistus. En tiedä mistä sekin johtuu, koska olen hyvä uimaan ja rakastan sitä. Pääsin kuitenkin askeleen asiassa eteenpäin ja uskaltauduin sukellusreissulla hetkeksi snorklaamaan useamman metrin syvyiseen veteen..

Nui Bay

Nui bay

7 yön jälkeen siirryimme vielä 2 yöksi Ao Nangiin, mistä ei niin ihmeemmin ole kerrottavaa. ollaan oltu pari vuotta takaperin siellä 2 viikkoa. Paikassa ei ole mitään maata mullistavaa. Sieltä käsin on hyvä tehdä reissuja saarille ja retkiä nähtävyyksille.  Me otettiin viimeiset päivät levon kannalta ja valmistauduttiin karuun paluuseen kotiin. Paluumatka vähän ahdisti, kun aikaa sihen menisi yli vuorokausi ja se piti sisällään 3 lentoa ja muut siirtymiset. Kaikki meni kuitenkin hienosti, oletettua helpommin ja mukavammin. Kotiinkin oli lopulta kiva palata, kun sai hyvin hoidetut koiruudet kainaloon, piha oli kolattu ja pöydällä kimppu ruusuja odottamassa.