Sukeltelua Phi Phillä

Olin vähän kaavaillut, että olisimme tehneet 3 kahden sukelluksen päivää, 2 Mookilla ja 1 Phi Phillä. Mookin sukeltelut jäi tekemättä, koska realiteetit iski vastaan. Saarelta ei ollut muuta mahdollisuutta siirtyä sukelluskohteisiin, kuin pitkähäntävene. Veneen kyytiin kiipustaminen rannasta on jo riittävän hankalaa, joten en uskalla edes koittaa miten se onnistuisi vedestä. 

Teimme siis parin yön retken Phi Phille pelkästään sukeltamisen vuoksi. Tätä oli taas odotettu vuosi ja odotukset olivat todella kovat.  Kaikki ei sitten tietenkään mennyt ihan puikkoihin...

Edellisenä iltana käytiin tsekkaamassa itsemme seuraavan iltapäivän retkelle ja sovittamassa varusteet. Viime reissulla aloitin 15kg punteista painovyöllä ja homma eteni niin kivasti, että muutaman ensimmäisen sukelluksen jälkeen painoja oli 11kg. Sillä pinnan alle meno toimi sujuvasti, joten ilmoitin sen painojen määräksi. En sitten tiedä mikä kommunikaatio katkos siinä kävi, vaikka ihan selvällä suomenkielellä asioitiin. 

Päästiin kohteeseen ja olikin ainutlaatuinen kokemus, kun oltiin ihan kaksin isolla sukellusaluksella. Ei siinä muuta, kuin iso loikka veteen ja ilmat pois liivistä. Huomasin heti, että nyt ei ole kaikki ihan kunnossa, kun vajoaminen ei tapahtunutkaan, kuten kuuluisi. Käänsin nokan kohti pohjaa ja ajattelin, että hitto, voiko kertyneet remppakilot vaikuttaa nyt näin paljon... Siinä sitten pinnistelin keuhkot tyhjinä kohti pohjaa, missä odottelikin merikilpikonna valmiina poseeraamaan kameralle. siinä sitten yritin säätää hengitystä parhaani mukaan, että pysyisin pohjan tuntumassa, mutta väkisin vaan nousi pintaan. Muutamassa minuutissa oli jo aika puhki siihen sätkimiseen ja vihdoin opaskin huomasi rimpuiluni ja noustiin pintaan. 

Sain veneeltä pari punnusta taskuihin ja nyt homma luonnisti lähes normaalisti. Jälkeen vasta selvisi, että painoyössäni oli alkuun punttia vain 7.2kg ja lisäyksenkin jälkeen vain 8,8kg. Eri firmoissa on eri kokoisia ne lyijypainot. Täällä ne oli 800g ja viime vuoden firmoilla kilon painoisia. Siinä tulee aika iso heitto näillä kilomäärillä, jos menee puntit ja kilot sekaisin. Mutta toisaalta en tiedä mikä siinä sitten oli, että niitä puntteja oli laitettu vain 9kpl alkuun, ei 11, eikä 11kg. 

Kaunis, myrkyllinen, korallia syömällä tuhoava meritähti. Näitä käydään ymmärtääkseni aika ajoin keräämässä riutoilta, koska saavat pahaa tuhoa aikaiseksi. 

Taisi olla ensimmäinen kerta, kun nähtiin näitä Nemoa etsimässä-vuokkokaloja aka klovnikaloja. Mustavalkoisia Nemoja on nähty ja niitä näkyi tälläkin kertaa, mutta oranssi-valkoisia tavattiin nyt useammankin kerran. 

Kuvien laatu on taas vähän surkea ja tällä kertaa syynä oli todella huono näkyvyys. En uskaltanut jäädä kuvaamaan rauhassa, kun muiden räpylät katosivat vähän turhan nopeasti näkyvistä, jos jäi jumittamaan jälkeen. 

  Yläpuolella on ehkä kaunein koraliseinämä, minkä olen nähnyt tai ainakin tämän reissun maisemallinen kohokohta. Alakuvassa pieni yksityiskohta huikeasta tuhansien kalojen parvesta, minkä liikkeitä olisi voinut tuijotella ikuisuuden. 

Pallokalat

ovat meidän kestosuosikkeja!

 Päivän toisella sukelluksella nähtiin sitten se hai. 16 sukellusta, eikä yhtäkään vilausta olla nähty aikaisemmin. Kuvaa en saanut, vaikka tyyppi meni ihan parin kolmen metrin päästä, mutta, kun se näkyvyys oli max 5-7m, niin turha oli edes yrittää. 

Meillä oli oppaana vanhempi herra Ameriikasta. Jotenkin jäi vähän ärsyttävä tunnelma hänestä ja huonon näkyvyyden lisäksi, tyypin tyyli oli ainut mikä haittasi muuten ihan loistavaa kokemusta. Tiedättekö tyypin, joka kysyy jotain mutta ei kuuntele ja osittaa jotenkin olemuksellaan, ettei voisi vähempää kiinnostaa.. Kertakaikkisen invalidoiva äijä. Omat kokemukseni oppaista ovat olleet aina tosi hyviä, myös samaisessa firmassa. Tämä Jenkkijuntti johdatteli meidät läpi ahtaiden tunneleiden, eikä paljoa peräänsä vikuillut, että onko kaikki hyvin. Varmaan 2 kertaa 60 min sukelluksen aikana kääntyi kysymään onko kaikki hyvin. Jotenkaan sitä ei tuolla pinnan alla haluaisi sellaisia ajatuksia päähänsä, että voi vittu, jos tähän nyt jää jumiin tai saatana ku sattuu, kun tunnelin seinämä raapi jalkaa... No hänestä viis, ihanaa oli ja toivottavasti tulevaisuudessa päästään tekemään entistäkin parempia ja toinen toistaan upeampia sukelluksia.  

Snorklaten Koh Mook ja Koh Krandan

 Koitin selvitellä ennen matkalle lähtöä, että millaiset snorklausmaastot Mookilta löytyy. Tuli aika nopeasti selväksi, että siellä olisi hyvin vaatimattomat, jos ei jopa surkeat puitteet snorklaamiselle. Kun ei taas odottanut mitään, niin pääsi yllättymään iloisesti. Farang biitsin oikea reuna on kivikkoista ja ihan hyvä paikka snorklaamiseen. Korallia ei juurikaan ole, mutta kaloja on ihan riittävästi ja kaikkea muutakin kivaa ihmeteltävää. Oli niin ihanaa, kun pienet matkaseuralaisetkin ovat tätinsä lailla innoissaan vedenalaisesta maailmasta. Ei tarvinnut yksikseen nuohota ja lapset pääsivät oppimaan kaikkea uutta.

Farang biitsin rantavesistä löytyi yllättäen todella paljon näitä nudibrancheja eli vapaakiduskotiloja eli merietanoita. Sitten tietenkin törmäsin yhteen todella kauniin väriseen ja vilkaaseen yksilöön, kun en ottanut kameraa mukaan.. kuinka yllättävää..

Merietanoiden lisäksi omiin suosikkeihin kuuluvat jättiläissimpukat, kaikenkirjavine  ulkomuotoineen. 

 Koh Kradanilta läytyikin sitten snorklaajan paratiisi. Todella hyväkuntoinen ja kaunis riutta, mikä alkaa jonkin matkan päästä rannasta. Laskuveden aikaan riutan reunalle voi kävellä polven korkuisessa vedessä, mutta muuten siinä on vähän uimista, että pääsee parhaille paikoille.

 Riutta lähtee laskemaan jyrkästi muutaman metrin jälkeen ja syvemmällä näkyy todella hienoja isoja korallimuodostelmia. Siellä oli isoja pallokaloja ja mureenakin löytyi, mutta niihin ei oikein kamera yltänyt. Pakko melkein myöntää, että snorklaaminen Koh Kradanilla oli hienompi kokemus, kuin tämän matkan laitesukeltelut... Eli huikea paikka!

Koh Mook, Thaimaa

Terveiset Thaimaasta! Palauduttiin eilen surkean lyhyeltä parin viikon lomalta Trangista, Mookin saarelta. Meillä oli hieman erilainen loma, kun matkaseurana oli veli perheineen. Ei voi, kuin nostaa hattua tenaville, jotka jaksoivat ihmeen hyvin ja pienillä kitinöillä raskaan menomatkan. Lennettiin suoraan Bangkokista Trangiin ja sieltä taksikyydillä satamaan, pitkähäntäveneellä Mookille ja tuktukilla vielä saaren läpi Had Farang bungaloveille.

Odotukset majoituksen suhteen eivät olleet kovinkaan korkealla, koska hinta oli melko alhainen ja tiedossa oli, että bungalovit ovat viidakon keskellä. Osattiin varautua siihen, että kuhinaa riittää ja sitähän riitti. Tosin moskiittoja oli huomattavasti vähemmän, kuin pelättiin, ei oikeastaan edes riesaksi saakka. Yksi vähän isompi hämähäkki ja torakka löytyi sisältä sekä muurahaisia oli jonkin verran. Kämppäkaverina meillä oli Tokeegekko, joka tuli aina illan pimennyttyä ihmettelemään kattopalkin reunalle. Välillä hänellä kävi sulhanenkin kylässä, mutta useimmiten heppu huuteli vaan jossain kauempana.

Saarella tuli nähtyä myös useampi käärme... Liukkaasti liikkuvat loirot pakenivat kyllä paikalta, mutta ihan mielellään sitä käveli keskellä polkuja ja antoi släpäreiden lätkyä äänekkäästi. Ihme kyllä tämä oli ensimäinen paikka, missä ollaan ikinä käärmeitä nähty. Yksi paikallinen kertoi, että on sitä missä tahänsa, niin voi olettaa käärmeitä olevan 5m säteellä. Tehostaakseen sanomaansa hän nosti meidän vierestä tuoreehkon näköisen käärmeen nahan...

Had farang bungalovit osittautuivat mitä parhaimmaksi valinnaksi. Meillä oli tuollainen paritalo tyylinen mökki, missä saatiin olla ihan rauhassa omassa porukassa. Puut varjostavat mökkiä täydellisesti ja terassilla oli todella miellyttävä istua iltaa. Henkilökunta toimitti kellon tarkasti hyttyskierukan terassille ja muutenkin palvelu oli erinomaisen hyvää ja ystävällistä. Henkilökuntaan kuuluu myös umpisokea ja kuuro Kiki koira, joka loikoilee respassa ja jolkottelee yllättävän varmoin askelin pitkin pihaa. Meidän mökistä oli parin minuutin kävely Farng biitsille aka Charlie biitsille. Eli senkin puolesta oikein onnistunut valinta.

Hintataso Koh Mookilla on alhainen verrattuna lähisaariin tai Krabin saariin. Ruoka oli jokaisessa ravintolassa ihan todella hyvää. Mayow kitchen oli ehdottomasti kaiken huippu. Siellä on niin hyvät mojitot, Thaimaan paras omeletti (ei mitään sellaista löysää mautonta käärylettä..) pad thai, massaman curry, sipulirenkat ja katkaraputempura, olivat myös ihan sieltä parhaasta päästä, mitä ollaan ikinä syöty. Isoon nälkään kannattaa kävellä pikkuisen matkaa ja käydä Hilltopissa murkinalla. Annokset ovat valtavia, eikä starttereita todellakaan tarvita.


Ei voi oikein muuta sanoa, kuin että olen todella ihastunut tähän saareen. Missään Thaimaassa en ole kohdannut yhtä mukavia ja aidosti ystävällisiä paikallisia. Ei mitään ilkeämielistä tuijottelua, osoittelua tai naureskelua. Ennen kaikkea, ei juurikaan niitä pahimpia, eli Kiinalaisia. Niihikin vastenmielisiin tyyppeihin tuli törmättyä Bangkokissa. Tuli taas niin yllättäen se käytös, kun siihen ei siedättynyt matkan aikana, että olisi tehnyt mieli tuikata snorkkeli sinne minne aurinko ei paista, ihan jokaiselle naureskelevalle osittelijalle.

Had Farang biitsi on saanut nimensä tuosta yläkuvassa näkyvästä länkkärin naamaa muistuttavasta kalliosta. Nykyisin ranta tunnetaan ilmeisesti paremmin Charlie biitsinä, rannalla olevan Charlie hotellin takia. Ranta on todella rauhallinen ja se oli ihan täydellinen lapsia ajatellen. Pitkälle matala hiekkapohja, eikä ihmeempiä virtauksia, joten siinä oli 5,6 ja 9 vuotiaien vesipetojen hyvä puljata. Koh Lantaa pidetään hyvänä kohteena lapsiperheille, mutta kyllä Koh Mook päihittää Lantan mennen tullen. 

Ei ole ihan tungokseen saakka populaa...

Rannan tosessa päässä on rantabaari ja vuoren rinteeseen rakennettu ruokaravintola. Sieltä oli melkoisen upeat näkymät, mutta harmiksi syömiset eivät olleet ihan parhaasta päästä, joten siellä käytiin vain kerran.  

Parina päivänä otettiin venekyyti vastapäiselle Kradanin saarelle. Koh Krandanin ranta oli sitten vielä potenssiin 10 meidän kotirantan verrattuna. Huikea paratiisi ja hienoin snorklauspaikka, missä olen ikinä ollut. Nousuveden aikaan lasten olisi kiva touhuta vedessä puiden varjossa ja sitten taas laskuveden aikaan saaren edustalla oleva riutta on parhaimmillaan. Koh Kradan on vaan aika hintava Mookkiin verrattuna, mutta mitä parhain päiväretkipaikka. 

Concrete effect

Taas on korkattu itselle ihan uusi pintamateriaali concrete effect. Pinnoite jäljittelee raakaa betonipintaa ja näyttää tosi hyvältä omaan silmään. Tätä onkin tulossa aika runsaasti uuteen kotiin. Molemmat vessat kuorrutetaan concrete effectillä ja koteloituihin porraskaiteisiin tulee myös samainen pinnoite. 

Pienen pattiotsaisuuden ja alkujännityksen jälkeen homma sujui ihan leikiten. Patin sain otsaan siitä, että jauhe ei sekoittunutkaan kunnolla, kun menin laittamaan veden jauhojen päälle. Kunnon porakonevatkulista huolimatta, jauho pamppaantui osittain kerrokseksi purkin pohjalle, enkä tajunnut sitä heti, vaan ehdin jo aloittaa levityksen. Kauhealla paniikilla sitten sekoittamaan soppaa uudelleen ja olin ihan varma, että nyt meni hommat piloille. Eipä hätää, tämä ei ole kovinkaan tarkka työstövaiheiden venymisestä, kunhan ei ihan korpuksi pääse. Eikä myöskään mitään näkyviä saumoja tule, vaikka jostain syystä ei ihan koko aluetta saa levitettyä yhdeltä istumalta. 

Mutta jos totta puhutaan, niin olen ihan pommin varma, että tämän saman efektin saisi aikaiseksi jollain vetonitilla tai muulla tasoitteella ihan lähes ilmaiseksi. Harmittaa, kun ajatus ei tullut mieleen aikaisemmin, kun olisi voinut kokeilla johonkin testilevylle asiaa... 560€ concrete effect jauhoihin, primeriin ja lakkaan verrattuna 15€ tasoitteeseen +joku pintalakka, niin ei olisi tarvinnut montaa kertaa miettiä, mitä laitetaan. 

Keittiö alkaa olla kodinkoneita ja vetimiä vaille valmis. Tänään saatiin välitilan laatat ja alaovet paikoilleen. Myös vetimet on pätkitty oikeisiin mittoihin ja vahattu. Jospa huomenna saisi kokonaisuudesta jo jotain parempaa osviittaa..

Koska te pääsette muuttamaan?

No ei vieläkään... kova tsemppi on ollut päällä, että päästäisiin nyt helmikuun lopulla muuttamaan. Ei vaan tsempit auta, kun töissäkin on käytävä ja aika ei vaan riitä. Hyvällä mallilla toki jo ollaan ja varmaan voitaisiinkin viikon päästä muuttaa, kun vessat saadaan toimintaan. Mutta nyt ne viimeisetkin listat pitää vaan olla paikoillaan ennen ensimmäistä muuttolaatikkoa. 

Eilen sain vihdoin turhan pitkään matkalla olleen eteisen tapetin kotiutettua ja pääsin valitsemaan aulan seinien väriä. Maalaus valmistui tänään ja valinta meni ihan nappiin. Toisin kävi yläkulmassa näkyvälle mustalle eteisen seinälle.. Tikkurilan Black maali oli niin kiiltävää, puolihimmeästä kiiltoasteesta huolimatta, että kaikki pohjan epätasaisuudet hyppi silmille. Sama juttu makuuhuoneen seinän kanssa, mutta onneksi liitutaulumaali pelasti tilanteen. 

Porraskaiteet aiheuttavat harmaita hiuksia, eikä pinnakaiteiden tekijää ole vieläkään löytynyt. 

Olohuoneen ja makuuhuoneen seinäpinnat ovat nyt valmiit. Iso kiitos Sarille tapetoinnista <3 

Makuuhuoneen tapetti on Rebel Wallsin valokuvatapettien valikoimasta ja pidän siitä ihan hirvittävän paljon. Vanhat olemassa olevat kalusteetkin pääsevät niin oikeuksiinsa tässä huoneessa.  Kuva on otettu muuten kattoikkunan syvennyksessä, joten siksi nuo valkoiset kulmat.

Yläkerran aula on myös listoja vaille valmis, mutta tähän hätään ei löytynyt, kuin pimeä kuva, mistä ehkä näkee vähän viitettä vihreän sävystä.  

Hikikarpaloita ovat aiheuttaneet, vihdoin valmiit, vanha muuri keittiössä ja makuuhuoneen kulmassa oleva piipun reuna. Molempia on hiottu ja tasoitettu kyllästymiseen saakka. Piippu oli kuorrutettu ihanasti antiikkilaastilla ja se näytti ihan valuvalta kynttilältä. Alemmassa kuvassa ennen ja jälkeen kuvat piipusta. Ennen kuvassa olen jo ehtinyt takoa taltalla suurimmat paakut irti..

Molemmat on pinnoitettu Tikkurilan tunto karhealla.  Lopputulos on aivan loistava, mutta kyllä siinä hermoja koiteltiin... tavara on vetelää, kuin puuron ja vellin välimaastosta. Laittaminen muistuttaa ilmiömäisesti kummitytön ruokailua ja sekin pätee molemmissa, että harjoitus tekee mestarin. Ja siivottavaa riittää jälkeenpäin...

Pitäisi varmaan vähän tiiviimmin postailla, ettei tätä selvitettävää olisi ihan näin paljon kerralla.