perjantai 7. elokuuta 2015

Hutei ja hitei


"Aina ei voi onnistua" on tuttuakin tutumpi slogan meidän puutarhassa... Värinokkonen on ollut sekä hitti, että huti. Siemenestä kasvatettu ilostuttaa aina, vaikkakin kasvu onkin ollut hidasta ja näyttävät puskat jäivät haaveeksi.  


Todellinen floppi on sormustinkukat, mitkä eivät vaan jaksa menestyä meidän pihapiirissä. Kuvitelmat hienoista sormustinkukkameristä pihan reunoilla on saanut kuopata jo aikaa takaperin. Ylväät kukat näyttäytyvät tällaisina surkeina rääpäleinä, jos nyt ikinä edes kukkaan ehtivät.. 


Peurankellot ovat sitten taas puolestaan menestystarina sattuman kautta. Ne ovat luultavasti pihan vanhaa kantaa ajalta ennen meitä tai sitten siemenet ovat eksyneet tuohon jostain muualta. Veikkaan kuitenkin ensimmäistä vaihtoehtoa. Parina vuotena hautuumaan istutusten perustamisesta jaksoin ahkerasti kyniä rikkaruohoja ja siinä on mennyt peurankellojen taimet samalla. Kun kurjenpolvet valloittivat alueen jäi myös kyniminen vähemmälle ja ensimmäiset kellot pääsivät kukoistamaan. Nyt ne antavat kivasti väriä ja korkeutta tuolle tasapaksulle, villiintyneelle kulmaukselle. 


1 kommentti:

  1. Loistava otsikko! :D

    Värinokkosessa on musta parasta lehdet. Hienosti olet onnistunut! Tuota peurankelloa mulla on kääpiölajikkeena ja tykkään siitä tosi paljon. Se menestyy jopa paahteisessa kivikossa ilman kastelua. Loistokasvi ja kaunis kuin mikä. Lisäksi siitä ei tule samanlaista ongelmaa kuin esim vuohenkellosta.

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää mieltä kovasti :)