Luokkahuoneesta keittiöön

Joudumme hankkimaan uuteen kotiin uuden ruokailuryhmän. Vaihtoehtoja on pohdittu monelta kantilta ja lopulta on jopa päästy johonkin lopputulemaan. Artekin 90a pöytä ja siihen ympärille 4 vanhaa koulutuolia. Tuolit on nyt hankittu ja jostain pitäisi löytää aikaa pienelle fiksaukselle. Iskun valmistamia tuoleja nämä melko varmasti ovat, mutta selkänoja poikkeaa hieman tuoli 50-koulutuolista.

Tuolit ovat osittain melko kuluneita ja muutama lohkeamakin vaneriin on tullut, mutta ne saa onneksi paikattua.  Pöydän kun löytäisi vielä jostain ja mielellään käytettynä ts.  järkevämpään hintaan, kuin suoraan liikkeestä. Keittiön hahmottelu on ollut tässä muutenkin päällimmäisenä ja tänään oltiinkin tekemässä keittiösuunnitelma 3/3. Sieltä kun saadaan piirustukset, niin voidaan alkaa tekemään päätöksiä. Keittiön tapetti on myös valittu ja menekin laskentaa vaille tilausvalmis.

Kokoajan tulee uusia ideoita ja nyt uusimpana, että riippuen uusista lattiamateriaaleista on varmaan pakko pyytää tarjouksia vanhan parketin hionnasta ja laukauksesta... Ja sitten kun vielä olisi rahaa toteuttaa kaikki ideat.

P.s. minkä ihmeen takia kuvat näyttää puhelinsovelluksessa ihan suhmuraisilta, mutta internetversiossa ja kun kuvan avaa  ne on ok...

Puketti

Mökkikauden avaaminen polttelee jo melkoisesti ja siihen on valmistauduttu talven aikana miettimällä mm. uusia astioita. Syksyllä tuotiin vanhat lautaset mukanamme ja tarkoituksena tosiaan oli laittaa hajanaiset astiat vaihtoon. Pitkällä ja hartaalla pähkäilyllä päädyin lautasten osalta tähän Arabian Puketti sarjaan.

Lautasia on valmistettu vain vuosina 1969-1971, eikä niitä ole juurikaan näkynyt missään kirppiksillä. Olisihan se ollut turhan helppoa valita joku yleisempi sarja, mutta kun tämä vaan oli niin täydellinen mökkisarja kesäkukkineen. Kuvion on suunnitellut, kukapa muukaan, kuin ikiaikainen suosikkini Raija Uosikkinen. Kuvion sävy vaihtelee kivasti lautasesta toiseen ja joissain yksilöissä on jopa lähes musta painatus. Meidän lautaset on kuitenkin enemmän siniharmaita eli ei ihan vaaleinta, eikä ihan tumminta kuviota.

Ostin ensimmäiset lautaset Tori.fi:n kautta ja sitten bongasin, että niitä olisi tarjolla myös Wanhat Kupit verkkokaupassa. Sitten tajusin, että ko. liikehän on ihan tässä meidän lähellä ja he ottavat vastaan myös vanhoja astioita. Eilen lähdettiin käymään paikan päällä ja otettiin vanhat mökkilautaset mukaan. Olipa ihana paikka ja todella kiva liikkeen pitäjä! Lautaset vaihtoivat omistajaa ja meidän ei tarvinnut maksaa, kuin 30€ välistä ja nyt on 8kpl syviä ja matalia Puketteja valmiina uusia perunoita varten.

Projekti "Scandia" on myös ihan loppusuoralla ja enää puuttuu 3-5kpl isompia haarukoita. Sitten voikin laittaa mm. ylimääräisenä kertyneet veitset ja pari keittokauhaa myyntiin. Juomalasit tulee olemaan joko harmaata tai meren sinistä Iittalan Kartiota. Kahviastiasto on vielä päättämättä ja sillä olenkin viime päivät vaivannut päätäni... Muutama isompi aamukahvikiulu olisi oltava ja sitten tietenkin peruskupit pullalautasineen. Harmaa tai valkoinen Teema on aika vahvoilla, mutta ne isot kupit vielä mietityttää...

Kamarin muutos

Juhannusvikko vietettiin alusta loppuun mökillä ja odoteltiin juhannusruusujen aukemista.. ei auennut, eivätkä ole auki vieläkään. No itseasiassa tehtiin me paljon muutakin ja tässä vähän esimakua.

Olen käynyt miehen vanhempien mökillä pitkälti toistakymmentä vuotta ja olemista on varjostanut yksi ankea juttu... nukkuminen. Sängyt ovat olleet epämukavat ja aika pitkälti ollaan nukuttu tuvan puolella lattialla ja alla on ollut silloinkin kehno patja. Kesän lopulla viime vuonna saatiin väläys ja ostettiin Ikeasta ihan sellainen tavallinen ja edullinen vaahtomuovipatja. Sängyt vedetiin yhteen, patja siihen päälle ja sen jälkeen nukkuminen on ollut yhtä juhlaa. 

Esteettinen puoli sai kyytiä viime viikolla ja pienen raivauksen jälkeen uudet tekstiilit tekivät ihmeitä. Mökeille on usein tapana tuoda jotain vanhoja roippeita kotoa ja kaikki on hiukan rempsallaan ja kulahtanutta. Ei sen kuitenkaan tarvitse olla niin... Olen ihan huippu iloinen, että keksin tuoda tuon Crocus-ryijyn (klik!) tuohon sängyn päätyyn. Ollaan saatu se appivanhemmilta häälahjaksi ja sen paikka on ollut kotona huoneessa, missä ei niin kauheasti tule käytyä. Nyt se pääsee kunnolla esille ja käyttöön. 

Vallilan Anis-verhot on myös tuotu kotoa ja tuovat ihanasti väriä ja raikkautta pieneen huoneeseen. Päiväpeitto on myös ostettu joskus aikanaan kotisänkyyn, mutta se on jäänyt käyttämättä, kun meillä ei juurikaan pedata sänkyä... Seinälle piti hankkia selkeä kello, että isäntäkin näkee sen ilman laseja unen pöppörössä. Juuri sopiva löytyi ihan Ikeasta. Sängyn päällä on Marimekon kankaasta anopin ompelemat tyynyt ja lattialla oleva mattokin on luultavasti hänen käsialaansa. 

Tuolit

Joskus viime kesänä löysin vihdoin 

ne pitkään havittelemani 50-60-luvun nojatuolit..

Alusta saakka oli selvää, että tuolit päätyvät täysremonttiin vaikka suht hyväkuntoisia olivatkin. 

Rungot oli maalattu uudelleen valkoisella 

ja kuvittelin niiden olleen alunperin puunväriset. 

Tuoleja purkaessa selvisi, 

että ne ovat olleet valkoiset tehtaalta saakka. 

Alusta saakka oli myös selvää, että itselläni ei vaan ole aikaa alkaa ja tarmoa alkaa nyhertämään maaleja irti rungosta. Onneksi kaveripiiristä löytyi apu tähänkin ja kiitos Sarin, kaunis koivupuu pääsi esille maalin alta. Ruuvinreikien kohdalla oli muoviset tulpat, mitkä menivät hajalle, kun jouduin kaivamaan ne irti tuoleja purkaessani. No se ei haittaa, kun ei ne olisi muutenkaan enää sopineet maalin poiston jälkeen. 

Verhoilun olin ajatellut tehdä itse, mutta eipä tarvinnut siihenkään ryhtyä, kun en ole löytänyt vieläkään oikeanlaisia puolia ompelukoneeseeni... puolattomalla koneella on vähän paha ommella... No hyvä näin, sillä ei lopputuloksesta olisi ikinä tullut näin hieno, kuin verhoilijan Jäljiltä. Itse voin olla tyytyväinen nokkelaan keksintööni tarranauhoilla kiinnitettävästä istuinsuojasta. Saa sitten helposti koirien jättämät töhnät ja tahrat pestyä.

Käsittelin rungon kertaalleen Osmo colorin Kuusi nimisellä vahalla. Väristä tuli ihan hyvä ja muutenkin olen lopputulokseen enemmän, kuin tyytyväinen! Verhoilija vaihtoi vielä kaiken kukkuraksi pehmusteet, koska vanhat olivat hapertuneita ja murenivat, kun vanhaa verhoilua poistettiin.

Asiasta kukkaruukkuun... on muuten ihan tuskallisen vaikeaa yrittää näillä mobiilivehkeillä kyhätä postausta... mutta nyt on taisteltu kuvat verkkoalbumeista ja tekstiäkin saatu aikaiseksi vuoronperään tablettia ja puhelinta käyttäen...

Sadepäivän ratoksi

Koko päivän on satanut kaatamalla ja juuri hetki sitten sade muuttui lumeksi... Ei kyllä haittaa hetkeäkään, koska sen verran hyvä mieli on tämän päivän pitkän kaavan kirppiskierroksen jäljiltä. 7 kirpputoria ja melkein jokaiselta löytyi jotain pientä tai suurta. Arabian valkoinen kukkaruukku löytyi 4€:lla mustien seuraksi Kaarinan kierrätyskeskuksen kirppikseltä. Pinta oli aika nuhjuinen, mutta saippua ja ihmesieni teki tehtävänsä. Hassiselta ja Linkkikirppikseltä löytyi pitsiliinoja eurolla parilla. En ole niitä mitenkään aktiivisesti etsinyt tähän saakka, mutta niitä on nyt kertynyt sen verran, että jotain niiden pään menoksi pitäisi keksiä... 

Isännän ehdotuksesta päädyttiin keräämään mökille kokonaista aterinsarjaa. Sekalaisen seurakunnan joukosta hän valitsi mieleisekseen ne "pikkuiset raitavartiset". Eipä huono valinta... Kysessää on siis Kaj Franckin Hackmanille suunnittelema Scandia-sarja. Minähän en laita keräilyhaastetta lainkaan pahakseni ja näitä lähdinkin hyvällä menestyksellä tänään etsimään. Soppakauha löytyi verrattain sopivaan hintaan 25€ Mimmin kirppikseltä, mikä on yksi suosikkipaikoistani. Veitset Hassiselta vitosella ja pikkulusikka Ykköstien kirppikseltä Kaarinasta eurolla. Ei hullumpaa, sanon minä! Veitset on varman ihan alkuajan tuotantoa 50-luvun alusta, koska leikkuupinta on kulunut kokonaan, jos siinä sellaista hienoista sahalaitaa on ikinä ollutkaan ja niissä lukee Sorsakoski. 

Ykköstien kirppikseltä bongasin myös nämä Riihimäenlasin Kehrä maljakot. Pienempi on itseasiassa kääntömaljakko ja toimii kynttilänjalkana toisinpäin. Kehrän on suunnitellut Tamara Aladin 1968 ja sitä löytyy kolmea kokoa ja useampaa väriä. Maljakot lähti matkaan 12€:lla kappale. Hiukan toivon, että näitä alkaisi löytyä lisää ja mieluusti kirkkaana ja sinisen sävyissä ja erikokoisina... Ykköstien kirppiksellä oli muuten todella paljon kaikkea kivaa tällaisiin hassahtaneelle, että suosittelen poikkeamaan.  

Parempaa säilytystä

Näin on näppärästi meillä ratkaistu menneiden vuosien kirjanpidon säilytys... Herran papereita on muutenkin joka paikassa levällään, eikä vähiten pitkin keittiön pöytää ja saarekkeen ylätasoa. Ne paperit ja kansiot saivat kyytä, kun tyhjensin yhden keittiön isoista vetolaatikoista ja siirsin kaiken sinne. Setvikööt niitä sitten, kun sen aika on, mutta enää ne eivät oleskele ruokapöydällä. 

Kirjanpidolle löytyi nopeasti säilytysratkaisut, kun tämä perusparannusten pyörremyrsky alkoi jyllätä. Sängynaluslaatikot käytiin ostamassa ja tyhjensin toimiston vierassängyn alusen kaikesta roinasta, mitä sinne oli kertynyt valtavan koirankarva ja pölykokoelman lisäki. 

Sivupöydälle löytyi uusi kerniliina suojaaman laatikostoja väriroiskeilta ja tuollainen näppärä kirkas muovisuojakin vielä kernin suojaksi. Nyt voi taas silmä levätä, kun kaikki paikat eivät ole levällään kaikkea ylimääräistä Haluaisin ehkä vielä toimistoon uuden maton ja jostain sellaisen muovisen lattiaa suojaavan alustan työtuolin alle... Ihan kiva tuo virkattu räsymattokin kyllä on ja varsinkin, kun se on taas puhdas ja pesty. 

Hothothot!!

Chilisato oli muhkea ja osa raakileista jäi jopa keräämättä. Nyt ne odottelevat tuolla kasvihuoneessa siivousta... Viimeksi kasvari muuten siivottiin uudenvuodenpäivänä... Saas nähdä milloin tällä kertaa saa aikaiseksi, vai saako edes ennen kevättä.

No sitä kypsää chiliäkin tuli todellakin monen vuoden tarpeiksi. Osan pakastin ja osan kuivasin palasina, mutta nämä viimeiset kokeilin kuivata ihan kokonaisena. Siinä ne nyt koristavat tiskipöytää vanhan lasipurnukan täytteenä. Mortteli olis kyllä kova sana, kun näitä kuivattuja ruokia löytyy tällä hetkellä aika paljon kaapeista.

Lasipurkki on muuten kirpparilöytöjä ehkä loppukesältä, jos oikein muistan...

Yksi keräilykohde on tullut tässä syksyn aikana tiensä päähän. Riihimäen Kotilasi-kokoelma taitaa olla täysi... Hans Nyqvistin suunnittelemia Kotitölkkejä on kertynyt iso liuta kolmessa koossa ja kolmessa värissä. Näitä pitäisi olla vielä vaalean ruskeana, mutta ikinä en ole moisiin törmännyt ja ehkä hyvä niin, koska uusille ei olisi enää tilaa.  

Tuolit

Halipullasten häiriöksi viikonloppuna laitettiin siivoten ja järjestäen paikkoja. Sohvatyynyt saivat syysvärit ylleen ja torkkupeitot vaihtuivat lämpimämpiin. Isäntäkin oikein aktivoitui ja kuurasi sohvan puhtaaksi ja kihnutti suoja-aineet piintaan... Nyt ei meinaa pysyä filtit paikoillaan, kun käytännöllinen tahma on poissa... 

 Eilen käytiin hakemassa ne tuolit! Pakkohan ne oli asetella heti paikoilleen, vaikka eivät ihan edustavimmillaan olekaan. Verhoilun väri istuu ihan kivasti huusholliin, mutta likaisia ne ovat yli 60 vuoden istumisesta, eikä tuo valkoinen jälkikäteen maalattu runkokaan ole ihan viimeisen päälle. 

 Rungot lähtevät soodapuhallukseen viikon päästä ja sitten pitäisi valita sopiva sävy puuvahaan, millä olin ajatellut osat käsitellä. Hirvittävän vaikea sekin valinta, mutta melko tummaan ruskeaan varmaan päädytään...

Verhoilukankaita on tullut pyöriteltyä edestakaisin ja ehkä se nyt sitten on kuitenkin yksivärinen, kun verhoissa, tyynyissä ja matoissa kuitenkin on jotain kuvioita ja liika se on aina liikaa, jopa tässä omassa rönsyilevässä makujen maailmassa. 

Yöpöydät

Olen satunnaisesti etsiskellyt yöpöydiksi paria vanhaa tuolia ja kerran sitten sellaisiin törmäsinkin. Rapsakassa kunnossahan nämä tuolivanhukset ovat ja nyt meillä on sitten pari uutta murustajaa isännän ja koirien lisäksi...

Oikeaan tarkoitukseensa nämä eivät vielä ole päätyneet, mutta jospa seuraavana siivouspäivänä saisi toisen laitettua isännän yöpöydäksi. Omalle puolelle yöpöytä ei sovi, koska sille kuuluvalla paikalla on oviaukko. Talvea vastaan ei kyllä viitsi alkaa siirtelemään sänkyä ikkunan alle ihan vaan sen vuoksi, että saisi molemmat tuolit paikallensa. 

Olivia

Oikeinkin kun tein tuossa vapun korvilla mahtihuudon huuto.netissä. Kirppareilta pitkään ja hartaasti etsittyjä Arabian Olivia astioita ei vaan ole sattunut eteen... Laatutavara ja Astiataivas sivustoja on koluttu ja jonkin aikaa harkittu, jos sieltä soitten pikku hiljaa ostelisi kupponen kerrallaan tätä ihastuksen kohdetta. 

Sitten tämä setti tuli myyntiin.
Olivia on muotoilultaan Kaj Franckin B-mallia ja kuvitus on Raija Uosikkisen käsialaa. Sarjaa on valmistettu vuosina 1958-1971(?). Meillä olikin tuosta B-mallista Linnea kastikekannu jo entuudestaan ja sekin on Uosikkisen käsialaa. Ärsyttävää, kun yrittää etsiä tietoa näistä vanhoista astioista, niin tiedot poikkeaa tosista melko radikaalisti. Latutavara väittää tätä R-mallin astiaksi ja astiataivas valmistusvuosiksi 64-71. Leiman perusteella tuo 64-71 pitäisi paikkaansa. Koristetyyppi on kaiken ymmärrykseni mukaan serikuva, eli silkkipainotekniikalla toteutettu ja suojattu lasitteella. Näin ollen astiasto tulee olemaan meillä lähes arkikäytössä, koska sitä uskaltaa pestä koneessa. Ihan jokapäiväiseen käyttöön en ehkä tätä tässä kohtaa ota, mutta jos vaan vähänkin on parempaa ruokaa ja syödään yhdessä, niin sitten kyllä.

Kupeissa oli hintavaraus, mutta ei aloitushintaa, joten tarjosin varovasti 150€ ja se ylitti hintavarauksen. Sitten siihen tulikin mukaan toinen huutaja korotusautomaatilla. Muutama minuutti ennen myynnin sulkeutumista laitoin oman korotusautomaatin 250 euroon ja voi sitä riemua, kun hinnan nousu stoppasi 201 euroon. Pari pitkää minuuttia ja kupit olivat minun. Olin ihan varma, että siinä tulee vielä tiukka vääntö lopuksi, mutta eipä tullut. Mahtoi kilpahuutajaa harmittaa, että ihan euron ylityksellä meni astiasto sivu suun.

Niin iloinen olen tuosta hinnasta, minkä maksoin! Astiataivaasta jos olisin lähtenyt purkkeja tilaamaan, niin tuosta maitokannusta ja tarjoilukulhosta olisin jo joutunut maksamaan yhtensä sen 200€. Nyt sitten niiden lisäksi sain samaan hintaan 2kpl tarjoiluvateja, 2kpl sillivateja, kastikekannun, pienemmän tarjoilukulhon ja leipä-, keitto- ja matalat ruokalautaset 6.lle hengelle.

Olivia kuvio on kyllä niin mieleinen ja taas näissä on näitä hauskoja suttuja epämääräisyyksiä, mitkä eivät haittaa tipan vertaa, vaan päin vastoin. Astiat ovat ihan täydellisessä kunnoa, ikään kuin niitä ei olisi edes ikinä käytetty. ainakin matalia lautasia haluaisin vielä toiset 4-6kpl, niin olisi isommallekin porukalle ainekset kattaukseen. Tähän seuraksi kun keksisi vielä ja löytäisi jotain yksiväristä astiaa tuossa veden vihreässä värissä...

Kirppistelyä

Koneella ei ole ehtinyt oikein istuksia, mutta kirppiksellä sentään on tullut pyörähdeltyä. Kiva vanha lasipullo löytyi Turusta Mimmin kirppikseltä. Samasta paikasta löytyi myös vihreä Riihimäen lasin purnukka, joita onkin kertynyt jo melkoinen liuta. Vihreät ovat vaan niin kiven alla ja useimmiten silmiin sattuu ylihintaisia kirkkaita ja ruskeita purnukoita.

Salosta Radio kirppikseltä tein ihan loistavan löydön ja mukaan lähti Arabian Heini astiaston annoskulho ja leipälautanen. Molemmat maksoivat vaivaiset 3€ ja pienen taikasieni käsittelyn jälkeen molemmat paljastuivat oikein hyvä kuntoisiksi epeleiksi.

Heini on Raija Uosikkisen kuvituksella ja muotoilu on Kaarina Ahon AR-mallia. Sarjaa on valmistettu vuosina 1957-1971. Näissä on jotenkin tosi sympaattinen käsin tehdyn maku, kun puhalluskukan haituvat luikertelevat ei niin teollisen täsmälisesti kuppien reunoilla.

Odotusta

yant paed tidt ja muinaiset Khmeeri kirjoitukset

Sehän olis sitten vielä 2 viikkoa ja rapiat, että olis kesä... Thaimaa kutsuu kolmeksi viikoksi ja sittenhän on jo melkein kesä täälläkin, kun tullaan takaisin. Tuleva reissu on jo 4., eikä varmasti jää viimeiseksi. 

Tänään pitäisi vielä ostaa sisäiset lennot ja varata ensimmäisen ja viimeisen yön majoitukset. Muuten kaikki järjestelyt on jo kunnossa ja isännän uusi rinkkakin saapui eilen. Vähän jännittää, miten tuo kipeä polvi kestää liikkumiset, mutta jos ei kestä niin makaan vaan rannalla kuin merinorsu.

Kohteita on kaikkiaan 5 ja viimeisellä viikolla olisi tarkoitus ottaa perinteinen bambukepillä nakutettu tatuointi sak yant. Sak yantit ovat maagisia/uskonnollisa tatuointeja ja haluamani paed tidt suojaa matkalaista, matkustanpa mihin ilmansuuntaan tahansa. Pikku lisänä kuva suojaa vielä pahoilta hengiltä, mikäs sen mukavampaa :) Saas nähdä löydänkö munkin tekemään kuvan, vai pitääkö tyytyä liikkeeseen ja vähemmän autenttiseen tapahtumaan. 

Matkamuistot Kreetalta ja Teneriffalta viimevuoden reissuilta