Piianpeili

Sain keväällä ällin, että veljen tytön pitää saada piianpeili syntynttärilahjaksi, kun itsellänikin sellainen on ollut. Mistään sellaista en kuitenkaan löytänyt, kunnes kuukausia myöhemmin löysin tämän komistuksen kirpparilta. Kyseessä on luultavasti sota-aikainen puhdetyö tai joka tapauksessa se on vanha ja käsin tehty. Sitten mä menin ja tein hirmuteon... En oikein arvosta sitä, että vanhoja hienoja kalusteita maalataan valkoisella, mutta tuo mäntyinen ulkomuoto oli jotenkin niin tunkkainen...

Ajattelin, että jos valkolakkaan sen kuultavaksi, niin rikos ei olisi niin suuri. Lakka oli kuitenkin ihan jotain muuta, kuin kuultavaa ja jouduin sutimaan sitä kerroksittain, että pinnasta tuli edes jotenkin siedettävä. Osan lakasta hioin vielä jälkeen pois, että kapistukseen tuli hiukan vanhahtavampi olemus. Laatikon pohjalle ja ruskean taustapahvin päälle liimasin kaitaliinasta leikatut palaset. Siinä se nyt sitten on ja toivottavasti palvelee pitkään pikku prinsessan käytössä.  

Pikku potilas

Pikku hiiri Himpula kävi leikkauksessa viime viikolla ja on nyt kohduton toipilas. Eiliseen saakka on meno ollut aika vaisua ja neiti potkupuku on vaan lepäillyt. Tänään on meno ollut aamusta saakka ihan toinen ja tästä tulee vielä kova homma, kun yli viikon pitäisi toista toppuutella ja muistuttaa, että nyt on sairaslomaa, eikä saa riehua... 

Sterilisaatioon päädyttiin, koska reppanalla on niin vilkas hormonitoiminta ja juoksut ihan jatkuvasti ts. kolmesti vuodessa. Se on melkoinen rasite elimistölle, kun vuodesta ei ole, kuin kolmisen kuukautta normaalia tasaista aikaa. Toivottavasti päästään tämän operaation myötä inhottavista vaivoista ja rasitteen poistuessa myös vastustuskyky nousisi paremmaksi. 

Monomania

Kenkäimpotentti tässä vaan päivää! Espanjassa asuvan ystäväni keksimä termi, meille joilla on haluja, mutta ei kauheasti kykyjä... Laittaisin varmaan kaikki rahani ihaniin kenkiin, jos se olisi mahdollista. Leveä ja korkea jalkaterä, sekä paksu pohje ovat kuitenkin varsin rajoittavia tekijöitä tässä leikissä, eikä korollisillakaan kävely oikein luonnista. Olosuhteiden pakosta olen ollut ikäni lenkkarin kuluttaja, mutta nyt on hieman valoa havaittavissa tunnelin päässä... 

Alku syksystä tilasin Englannista jo vuosia himoitsemani Dr Martensin Aimilie maiharit. Varren pituus on juuri sopiva, eikä paksut pohkeetkaan haittaa. Tästä voimaantuneena hankin vielä kiilakorkoiset nilkkurit, mitkä osoittautuivat myös nappiostokseksi. Kuvassa korko näyttää aika matalalta, mutta on minun  mittapuullani ihan huikean korkea... Huikeinta on kuitenkin se, että niillä on varsin hyvä kävellä, eikä ne hierrä tai purista mistään! 

Kuva: Jaana

Sitten niihin haaveisiin. Jokin aika takaperin iski hirveä hinku saada lapikkaat talveksi... Töysän kenkätehtaan Arctips huopalapikkaat olisivat niin täydelliset, mutta taas tulee impotenssi vastaan, eikä paksut pohkeet anna myöden niihin ihanuuksiin. Mallistossa on kuitenkin tuo lyhyt vartinen Paulapieksu (alempi kuva), mikä olisi ihan loistava kakkosvaihtoehto. Hieman erilaista Paulapieksua (ylempi kuva) valmistaa myös Parkanolainen Topman ja mallistossa on myös todella hienoja lapikkaita. 

Kuvat: Arctips.fi

Pitänee laittaa töpinäksi tilailun kanssa, ettei jää haikailuksi ja pelkkä luu käteen... 

Porsliinit

            Kahvikuppi, Armi, Design: Greta-Lisa Jäderholm-Snellman. 

             Arabia 1966-71. Puhalluskoriste.

Vihdoin sain täydennystä espressokuppi kokoelmaani, kun varmaan vuoden tauon jälkeen löytyi Arabian Armi kuppeja tasseineen, oiken kaksin kappalein. Kolmaskin olisi ollut, mutta siitä kupista oli korvasta lohjennut pieni palanen, joten se sai jäädä. Kupit ovat kylläkin itseasiassa fajanssia, eivät posliinia. 

Tiger kauppa yllätti ja mukaan tarttui parilla eurolla herttaiset mittalusikat. 

 Olen muka niin vannonut itselleni, etten mitään uutta sarjaa ala enää keräämään... Nyt ei voinut kuitenkaan enää vastustaa kiusausta, kun törmäsin puoli ilmaiseksi myynnissä olleeseen Arabian Linnea kastikekulhoon. Kirppiksen myyjä väänsi sitten kassalla hieman veistä haavassa, kun kertoi, että sarjaa oli ollut useampia artikkeleja myynnissä vielä hetki sitten.

Kastikekulho, Linnea. Design: Kaj Franck / Raija Uosikkinen, Arabia. 1954-1964.

Uusi ase.

 Otin kuukausi takaperin kokeiluun uuden mielenkiintoisen aseen psoria vastaan. Serrapeptaasi on entsyymi, mikä hajottaa kuollutta ja tulehduksen aiheuttamaa fibriinikudosta. Entsyymiä valmistetaan serratiabakteerin avulla, mikä on alunperin eristetty silkkiperhosen toukasta. 
Serrapeptaasin pitäisi olla erityisen tehokasta verisuonitukoksia vastaan ja valtimoihin kerääntyvän palakin hajottamisessa. Sillä on myös erittäin voimakas tulehdusta estävä ja lievittävä vaikutus.

• niveltulehdus
• veritulppa
• rannekanavaoireyhtymä
• korva-, nenä- ja kurkkutulehdukset
• keuhkolaajentuma
• laajentunut eturauhanen
• fibromyalgia
• fibrokystiset rintasairaudet
• verisuonten kalkkeutumat
• kirurgisten toimenpiteiden jälkeiset tulehdukset
• suonikohjut
• verisuoniperäinen migreeni

Näihin tulehdusperäisiin sairauksiin on ihmiset saaneet apua, mutta en oikein löytänyt tietoa serrapeptaasin käytöstä psorin hoidossa, saati tuloksista. Senpä takia ajattelin kirjoittaa aiheesta, jos joku vaikka pohtii asiaa ja sattuu törmäämään tähän kirjoitukseen. Suhtauduin hieman skeptisesti tuotteeseen, mutta se on kyllä yllättänyt tehollaan. Tuloksia luvataan kolmessa kuukaudessa ja nyt jo kuukauden jälkeen ero on huomattava, mitä tulee läiskien punoitukseen. Olen syönyt tehohoitona kahta kapselia päivässä ja jatkan vielä kuukauden samalla mallilla, minkä jälkeen tiputan annoksen yhteen kapseliin. Ihan malttamattomana odotan mikä ero tulevan aurinkoloman jälkeen on aikaisempaan verrattuna. Jos iho pysyy kunnossa pitempään, kuin pari viikkoa matkan jälkeen, niin olen vakuuttunut serrapeptaasin toimivuudesta. 

Vanhat käytössä olevat aseet on Seacretin tuotteet, joita olen käyttänyt pari vuotta. Suolakuorinta on ihan todella toimiva ja samoin vartalovoin ja kokosöljyn sekoitus, missä on vielä hippunen merisuolaa joukossa. Seacret on siis kuolleenmeren kosmetikkasarja. Hiukan kyllä protestoin ko. yritystä riistohintaisista tuotteista ja ärsyttävästä pakkomyynnistä. liikkeestä ei meinaa päästä ulos, kun kaupustelija tyrkyttää kokeilemaan jos jotakin ja hintakin vain 300€! Harmitti kun tuon vartalovoinkin hinta oli noussut ja kuulemma kannattavuuden vuoksi. Olisikohan syytä ehkä miettiä, josko se hinta onkin kannattavuuden esteenä... 

Yksi tärkeimmistä aseista on kuitenkin viljattomuus ja runsas omega 3:a sisältävien kalojen syöminen. 

Tik tak!

Vapaiden kunniaksi lähdin oikein shoppailemaan ja mihinkäs muualle, kuin kirppikselle... Eipä ole aikoihin ollut niin antoisaa reissua ja mukaan tarttui yhtä sun toista.

Olen kuikuillut aika ajoin näitä vanhoja posliinisia kelloja, mutta ikinä ei ole kohdalle sattunut mieleistä. Kunnes sitten tänään eteen tupsahti tämä Junghansin valmistama seinäkello. Samalta valmistajalta on jos jonkin näköistä kelloa jo vuodesta 1861. Nämä posliiniset keittiökellot ovat olleet ilmeisen suosittuja  60-70-luvulla ja tämä kyseinen kapistus onkin ostettu 10.12.1971 oy kultakönni ab:ltä (kerrankin selvisi ilman salapoliisityötä)  Kello tuli kyllä oikeasti tarpeeseen, kun olkkarissa ei ole ollut kunnon kelloa ikinä. Ei ole kerta eikä kaksi, kun on meinattu myöhästyä jostain, kun on jääty katsomaan jotain telkkarista ja minuutit ovatkin hurahtaneet arvioitua nopeammin.

Hiukan mietin tuota sijoituspaikkaa, mutta ihan hauskaltahan se tuossa näyttää, vaikka onkin vähän epätavanomainen paikka. 

Sähköt on, sähköt off

 Eilen oli pikkuisen myrskyn tuntua, mutta ei näillä nurkilla kuitenkaan mitään ihmeempää. Klo 17 aikoihin räpsähti pari kertaa sähköt pois ja sen jälkeen olikin pimeys... Heti alkoi sapettaa ja parin vuoden takainen Tapanin myrskyn jälkeiset tunnelmat nousi elävästi mieleen. Me oltiin silloin 5 tai 6 vrk ilman sähköjä ja se on melkoinen rasite näin omakotitalossa, missä on oma kaivo ja systeemit, kun ei edes vessassa voi käydä. Siinä sitten lämmiteltiin aamukahviin vettä grillissä ja paisteltiin makkaraa ruuaksi. Pimeää oli ja sitten tuli vielä varoitus nurkilla kiertelevästä susilaumasta... Huh! Sitä ei ihan äkkiä uudelleen haluaisi.

Tällä kertaa sähkökatkos ei kuitenkaan kestänyt, kuin hieman vajaat 6h, mutta kyllä siinäkin oli tunnelmavalaistusta jo kerrakseen. Nopeasti se pakastimenkin lämpötila nousi 15 astetta tuona aikana ja oli jo pakko alkaa miettiä mihin sisältö viedään, jos katkos kestää pitkään. Meillä on pakkasessa nimittäin 20kg vasta ostettua luomu Herefordin lihaa ja sitä ei hevin hukkaan olisi halunnut...

 Kirppikseltä ostetut kastehelmi kulhot pääsivät tositoimiin. Tykkään jotenkin näistä kulhoista enemmän, kuin niistä varsinaisista tuikkukupeista. 

Muutoksia ja muuttolintuja

 Syksyn tullen täytyy saada sisälläkin jotain pientä uutta ilmettä kehiin. Tässä yrittää välillä muistutella itselleen, ettei aina ole pakko ostaa jotain. Olemassa olevillakin asioilla saa kummia aikaiseksi, kun vaihtaa niitä eri ympäristöön. Olohuoneessa majailevan liinavaatekaapin päälinen sai uutta ilmettä, kun vaihdoin edesmenneitten valokuvat seinältä makuuhuoneeseen ja muutama muukin taulu muutti samalla paikkaa. Olkkarissa on nyt ihan erilainen tunnelma melko pienillä muutoksilla. 

Buddha taulun paikalle ripustelin entiseltä työkaverilta saadun raanun ja Block-lamppu valaisee mukavasti tuota seinustaa lattian tasolla. Aika räväkkä tuo oranssi, mutta ihan hauska välillä irrottautua mukavuusalueelta. Askarteluhuoneen kalustukseen on kuulunut tuo retro jalkalamppu ja se toimittaa nyt sohvan vieressä oranssin jatkumon virkaa. Valaisin on ihan mun suosikki, mutta siinä saisi olla pitempi jalka... Ei sitä kuitenkaan viitsi alkaa tuunailemaan, koska on niin hyvässä alkuperäiskunnossa.

Syksyyn kuuluu myös muuttolinnut ja niitäkin on nähty tässä lähiaikoina :)