Oravainen

Piskuinen oravan poikanen oli eksynyt pyörimään meidän terden edustalle. Olisi väkisin kiivennyt syliin ja tullut luokse. Hoidossa olleet lapset olivat ihan täpinöissään, mutta hienosti ymmärsivät, ettei pikkuiseen saa koskea.

Itse tein kuitenkin lopulta sen päätöksen, että laitoin hanskat käteen ja kiikutin kädelle tulleen palleron autotallin taakse, mistä tyyppi oli luultavasti lähtenyt ennen aikojaan livohkaan. Seuraava käänne olisi ollut muuten, että olisin saanut lohdutella surkeita lapsia, kun jompi kumpi susista olisi pistellyt karvapallon parempiin suihin....

Rähinöintiä ja tohelointia

 Kauheaa kaahimista ollut koko ihana lämmin viikonloppu, kun mullikat ovat painaneet menemään, niin, että tanner tömisee. 

 Palloleikit on parhautta.

 Näyttää aika seesteiseltä, kun ääni ja liike puuttuu...

 Vähän mallia, miten pallolta otetaan henki.

Sitä elämisen riemua...

Mikä ei sitten päättynyt ihan hyvin... Paskis kohelsi kyntensä jotenkin rikki. Varmaan supermies loikassa osunut kiveen... Se olikin vähän isompi juttu, mitä osasin odottaa. Nukutuksessa kuorittiin kynsi ytimen ympäriltä ja nyt ollaan vikko tolkulla antibiootilla ja tassu paketissa. Kipeäkin se varmaan on, kun häijyä tekee itsellä pelkkä katsominen. Tässä vielä toivutaan rapulasta ja sittemmin on päähän asennettu inha tötterö, mitä on pakko takoa jokaiseen huonekaluun, kulmaan ja palvelusväen raajoihin. 

Valkeanaan

 Epätoivoisesti yritän opetella käyttämään tuota uutta kameraa... Tarkennuksen kanssa on pientä päänvaivaa, mutta pikkuhiljaa hyvää tulee, kiitos taas vaan auliin opastuksen AP! 

Elokuun Päärynä

 Kaikki puut ja pensaat ovat nyt täysessä kukassa ja pakkohan niitä kukintoja on tarkastella vähän lähempääkin, vaikka kokonaisuus onkin komea. Pitäisi opetella sitä jalustaakin käyttämään, niin nämä lähempää kuvatut otokset saisi vielä inan tarkemmiksi... 

Kriikuna

Norjanangervo

Tuomi

Jonkin sorttinen tuomipihlaja

Näpertelyä

Varmaan vuosia on ajatuksissa ollut, että pitäisi hankkia essu... Nyt sitten vihdoin sain kauppareissulla päähäni myös ostaa sellaisen. Prismasta löytyi hauska shakkiruutuinen yksilö, mikä pääsi vielä pienen tuunauksen alaiseksi.

Mustekalan möllikkä musteläikkineen piirtyi essun taskuun ihan tavallisella tussilla. Tursaasta vähän huomaa, että se syntyi vapaalla kädellä, ilman sen suurempia sommitteluja, mutta väliäkös sillä sitten, vaikka kaikki lonkerot eivät olekaan ihan niin hyvät.

Rapatessa roiskuu ja aina joutuu miettimään mitä pistää päällensä, kun jotain tekee. Nyt saa roiskua ihan rauhassa, eikä tarvitse miettiä, onko paidalla maalitahroja tai miten ne rasvaroiskeet saa poistettua lempivaatteista.

Siinä sitten vielä rasvaroiskeet mielessä päädyin entraamaan valurautapannun. Rasvapoltto uunissa on kuulostanut jotenkin liian hankalalta ja pannu on ollut pitkään kuiva ja tarttuva pintainen. Ajattelin ettei se ota jos ei annakaan ja täräytin silavat pannulle ja pannun levylle. Hetken se siinä sauhusi ja lopputulos oli ihan loistava! 

Muuttovalmiina

Tomaatit pääsevät vihdoin tulevana viikonloppuna muuttamaan kasvihuoneeseen. 

Chilit ovat sitkeästi kasvaneet reippaan kokoiseksi, vaikka oleskelevat vielä pikkuruisissa kylvöpurkeissaan...

Tämän vuoden taimet pääsivät venähtamaan pitkiksi luiruiksi ja päätin kokeilla, mitä tapahtuu, jos katkaisen ne ja annan varkaista kasvaa uudet varret. Yritin vähän selvitellä, onko se ollenkaan laitapeliä ja ei sitä ainakaan missään suositeltu. 

Osa alkoi jo olemaan niin pitkiä, että hipoivat kattoa ja lehtien välillä oli 30cm vartta. Saas nähdä miten kokeilu päättyy... Sen tuloksena taimien määrä ainakin tuplaantui, koska vesilasissa kasvattelee juuriaan hyvinvoivat latvapistokaat.

Ärsyttäää!

Yritin kuvailla pihan pikkulintuja ja turhautuminen meinaa iskeä, kun tyypit oikein tahallaan katoavat tai syyhkivät niin nopeaan, ettei ole mitään saumaa kuvan ottamiseen. Sitäpaitsi mä en jotenkin pääse ton uuden kameran kanssa sinuiksi, enkä tajua sitä, enkä osaa ottaa kunnon kuvia... Taidan vaan möksöttää Patun kanssa lopun päivää.

Pinkkii powerii

Täytyy sanoa, että tämä ihminen voi aika hyvin ja nahkakin sen huomaa :) Psori on pysynyt matkan jäljiltä siedettävässä kunnossa ja kyynärpäät jopa terveinä. Yleensä auringon vaikutus on kestänyt sen viikon pari ja niin kävi säärien kanssa tälläkin kertaa, mutta tilanne on kuitenkin niidenkin osalta hallinnassa. Sekoittelin tuossa pari päivää takaperin ruokasoodasta ja kookosöljystä uudet mixtuurat ja teho on jopa parempi, kuin merisuola seoksella. Ihan loistavaa, kun ei ole tarvinnut kortikosteroidi voiteita käyttää enää yli vuoteen. 

Ees sun taas seilaavan kevään piristykseksi kävin hakemassa freesia kimpun. Näitä yritin jonain vuona itsekin kasvattaa, mutta tuloksena oli tupsu lehtiä... 

Vaikuttavat aika kestäviltä leikkokukilta ja sillä samalla sipulien hinnalla saa varmaan nauttia kukinnasta paljon pienemmällä vaivalla. Valokuvaus intokin on alkanut heräillä ja makrolinssin osto kutkuttelee ajatuksissa. Pääsin viime kesänä hiukan makroilua kokeilemaan kaverilta lainatulla objektiivilla ja se on kyllä koukuttavaa! 

Olivia

Oikeinkin kun tein tuossa vapun korvilla mahtihuudon huuto.netissä. Kirppareilta pitkään ja hartaasti etsittyjä Arabian Olivia astioita ei vaan ole sattunut eteen... Laatutavara ja Astiataivas sivustoja on koluttu ja jonkin aikaa harkittu, jos sieltä soitten pikku hiljaa ostelisi kupponen kerrallaan tätä ihastuksen kohdetta. 

Sitten tämä setti tuli myyntiin.
Olivia on muotoilultaan Kaj Franckin B-mallia ja kuvitus on Raija Uosikkisen käsialaa. Sarjaa on valmistettu vuosina 1958-1971(?). Meillä olikin tuosta B-mallista Linnea kastikekannu jo entuudestaan ja sekin on Uosikkisen käsialaa. Ärsyttävää, kun yrittää etsiä tietoa näistä vanhoista astioista, niin tiedot poikkeaa tosista melko radikaalisti. Latutavara väittää tätä R-mallin astiaksi ja astiataivas valmistusvuosiksi 64-71. Leiman perusteella tuo 64-71 pitäisi paikkaansa. Koristetyyppi on kaiken ymmärrykseni mukaan serikuva, eli silkkipainotekniikalla toteutettu ja suojattu lasitteella. Näin ollen astiasto tulee olemaan meillä lähes arkikäytössä, koska sitä uskaltaa pestä koneessa. Ihan jokapäiväiseen käyttöön en ehkä tätä tässä kohtaa ota, mutta jos vaan vähänkin on parempaa ruokaa ja syödään yhdessä, niin sitten kyllä.

Kupeissa oli hintavaraus, mutta ei aloitushintaa, joten tarjosin varovasti 150€ ja se ylitti hintavarauksen. Sitten siihen tulikin mukaan toinen huutaja korotusautomaatilla. Muutama minuutti ennen myynnin sulkeutumista laitoin oman korotusautomaatin 250 euroon ja voi sitä riemua, kun hinnan nousu stoppasi 201 euroon. Pari pitkää minuuttia ja kupit olivat minun. Olin ihan varma, että siinä tulee vielä tiukka vääntö lopuksi, mutta eipä tullut. Mahtoi kilpahuutajaa harmittaa, että ihan euron ylityksellä meni astiasto sivu suun.

Niin iloinen olen tuosta hinnasta, minkä maksoin! Astiataivaasta jos olisin lähtenyt purkkeja tilaamaan, niin tuosta maitokannusta ja tarjoilukulhosta olisin jo joutunut maksamaan yhtensä sen 200€. Nyt sitten niiden lisäksi sain samaan hintaan 2kpl tarjoiluvateja, 2kpl sillivateja, kastikekannun, pienemmän tarjoilukulhon ja leipä-, keitto- ja matalat ruokalautaset 6.lle hengelle.

Olivia kuvio on kyllä niin mieleinen ja taas näissä on näitä hauskoja suttuja epämääräisyyksiä, mitkä eivät haittaa tipan vertaa, vaan päin vastoin. Astiat ovat ihan täydellisessä kunnoa, ikään kuin niitä ei olisi edes ikinä käytetty. ainakin matalia lautasia haluaisin vielä toiset 4-6kpl, niin olisi isommallekin porukalle ainekset kattaukseen. Tähän seuraksi kun keksisi vielä ja löytäisi jotain yksiväristä astiaa tuossa veden vihreässä värissä...