keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Testaus..


Koitan tässä aikani kuluksi, miten onnistaa puhelimella postaukset... en oikein osaa käyttää sitä mobiili juttua, mutta näköjään näin se taitaa onnistua ihan normaaliin malliin. 


Siinä muutama piirustus alkuvuodelta, joista olen puhelimella napsinut kuvat.



maanantai 28. huhtikuuta 2014

Ihan pihalla


Eräät ne vaan löysäilivät koko viikonlopun, mutta toiset ovat paiskineet töitä hiki päässä. 


Honkkarista haettiin vino pino orvokkeja ja lähikaupasta vielä muutama pikku narsissi. Kukat pääsivät heti kiireesti ruukkuihinsa ja kyllä taas tekee eetvarttia raikkaat värit terdellä. 


Kukkamaakin tuli kynittyä puhtaaksi ja katettua. Siinä samalla varmaan meni joku perennan alkukin, kun muistin vasta jälkeen, että istutin syksyllä yhteen kohtaan jotain... En vaan ymmärrä mitä teen väärin, kun keijunkukat eivät menesty meillä? Kaikki olivat kuoleentuneet talven aikana ja jäljellä oli vaan kuivuneet käppyrät. Viime keväänä olivat sentään vielä hiukan henkitoreissaan, mutta eivät kyllä kasvaneet kesän aikana samanlaiseen loistoon, kuin istutettaessa olivat. 

 Sadetta vähän lupaili taivas eilen iltapäivällä, mutta eipä sieltä tullut pisaraakaan. Alkaisi jo luonto kaivata pientä kastelua...




lauantai 26. huhtikuuta 2014

Kirppistelyä


Koneella ei ole ehtinyt oikein istuksia, mutta kirppiksellä sentään on tullut pyörähdeltyä. Kiva vanha lasipullo löytyi Turusta Mimmin kirppikseltä. Samasta paikasta löytyi myös vihreä Riihimäen lasin purnukka, joita onkin kertynyt jo melkoinen liuta. Vihreät ovat vaan niin kiven alla ja useimmiten silmiin sattuu ylihintaisia kirkkaita ja ruskeita purnukoita.

Salosta Radio kirppikseltä tein ihan loistavan löydön ja mukaan lähti Arabian Heini astiaston annoskulho ja leipälautanen. Molemmat maksoivat vaivaiset 3€ ja pienen taikasieni käsittelyn jälkeen molemmat paljastuivat oikein hyvä kuntoisiksi epeleiksi.

Heini on Raija Uosikkisen kuvituksella ja muotoilu on Kaarina Ahon AR-mallia. Sarjaa on valmistettu vuosina 1957-1971. Näissä on jotenkin tosi sympaattinen käsin tehdyn maku, kun puhalluskukan haituvat luikertelevat ei niin teollisen täsmälisesti kuppien reunoilla.



tiistai 15. huhtikuuta 2014

Puuhasteluja

























Meillä on tuo arkkupöytä ollut jo pitkään ihan karmeassa kunnossa, kun isäntä pillailee juomiaan, eikä lasinalusiakaan huushollista löydy. Törmäsin kelpo kikkaan pöydän päälisten entraamiseksi. 1/3 etikkaa ja 2/3 öljyä sekoitetaan ja sitten vaan kihnutetaan pinta seoksella. Toimi ihan älyttömän hyvin noihin pienempiin läikkiin, mutta tuolta ylä reunasta oli lähtenyt oikein kunnolla petsit pinnasta, eikä rinkula kaikonnut mihinkään. Tupsuttelin siihen sitten hiukan öljyväriä ja avot! Eipä hassumpi tulos. 

Olen ollut vähän epäileväinen, että onko arkku muka oikeasti vanha, kuten liikkeessä väitettiin... Pintaa puunatessa tuosta saranan kohdalta ilmaantui kuitenkin näkyviin vanhat sarananpaikat, joten ei se sitten varmaan olekaan mitään uustuotantoa. 

Teinpä sitten koevedoksen lasinalusesta, jollainen on kytenyt mielessä pitemmän aikaa. Kunhan saan ompelukoneeni kuntoon niin täytyy tehdä uusi kokeilu. Liima ei oikein soveltunut tähän, mutta jos kerrokset yhdistäisi ompelemalla... Saas katsoa mitä saadaan aikaiseksi. 


Oho! Se on kevät..


 Tomaatin ja chilin taimet alkavatkin olla aika hyvässä kasvussa ja eilen laittelin honteloille tomaateille tuet ja istutin ne syvemmälle isompiin ruukkuihin. Tomaattia on tänä vuonna kahta F1 laatua. Viime vuonna hyväksi havittua Sun Goldia ja uutena kokeiluna Sweet Million. Jotenkin olen haksahtanut pahemman kerran näihin pikkutomaatteihin. Viime vuotiset Tigerella ja Gardener´s Delight eivät oikein vakuuttaneet maultaan, eikä kyllä edelliskesäinen Black Cherrykään ollut mitään verrattuna näihin hullumaisen makeisiin kirsikkatomaatteihin.

Chiliä on myös kahta laattua. Toinen on pitkä punainen chili vailla nimeä, mitä olen jo kasvatellut muutaman kesän omista siemenistä. Uutena kokeiluna on viime talvena Prismasta ostettuista Aji Cristalleista poimitut siemenet.


Sitten se ihan käsittämätön juttu... Siellä kukkii pihalla ihan täysillä jo! Pikku tulppaanit yllättivät todella, kun eilen aloin tarkastella kukkapenkkiä vähän lähemmin. 



lauantai 12. huhtikuuta 2014

Thaimaassa - sieltä täältä osa2

 Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä meidän reissun viimeinen kohde Khao Lak. Ei me oikeen osattu odottaa mitään paikasta, koska toiset kehuvat valtavasti ja toiset taas eivät ole pitäneet. Ensimmäinen kosketus oli vähän ristiriitainen, kun kuski etsi hotellia pitkään ja se löytyi lopulta, mutta ei rannan läheisyydestä... Majoitusta varattaessa kartan perusteella ranta oli näyttänyt olevan ihan lähellä. Pratum resort oli kyllä ihana pieni hotelli, kaksi taloa joissa kahdessa kerroksessa 4 huonetta. Huoneet olivat siistejä ja hyvässä kunnossa ja kaikin puolin silmään sopivia ja toimivia. Mutta ihmekös tuo, kun paikka oli avattukin vasta 2013. Hotellilla työskenteli Burmalainen perhe. Joka päivä perheen pikkupoika sai hyvälle mielelle, tämän kirmaillessa ilkosillaan pitkin hyvin hoidettua puutarhaa isän kastellessa välillä istutuksia ja välillä poikaansa. Paratum tarkoittaa lootuksen kukkaa, mutta hotellin puutarhaa leimasi lootusten sijaan nämä hassut bonsait.









Loman loppuun varasin ajan tatuointi liikkeestä ja sain vihdoin sen kauan havittelemani bambutatuoinnin... Oli kyllä erikoinen kokemus jo senkin puolesta, että liikkeessä oli harras hiljaisuus. Kaikki varmaan tietää mitä meteliä tatuointikone pitää... Erikoista oli myös se miten nopeasti heppu naputteli pienet kirjoitukset ja se ettei koko toimitus tuntunut juuri miltään! Kovat rahat taiteilija tekee kyllä, kun tavallinen duunari tienaa sellaiset 10 000thb /kk, niin tämä 1½h kuva maksoi 9000thb. Kaveri oli jo sille päivälle tehnyt yhden 4h kuvan ja kiirettä tuntui pitävän päivästä toiseen. En ajatellut sen maksavan ihan niin paljoa, mutta en sitten viitsinyt alkaa tinkaamaan tai etsimään mitään halvempaa paikkaa ja ennen kaikkea olen varsin tyytyväinen tulokseen. 


Meillä oli hotelli Bang Niang rannalla. Itse ranta osoittautui aluksi surkeaksi pettymykseksi, kun sinne ylipäätään ensin päästiin. Hotellilta oli harmittavaisen pitkä kävelymatka, kun piti kierrellä ja kaarrella hotellialueiden blokatessa suoran pääsyn rannalle. Vesi oli ärsyttävän sameaa aaltojen myllätessä hiekkaa pohjasta ja kaikkialla lillui lehtiä ja röhnää. Siinä oli hymy kaukana kun ensimmäisenä päivänä tarvoin muun porukan perässä polvi kipeänä rannalta hotellille, nihkeässä uikkarissa ja hiki päässä. 


Mutta siitä se sitten iloksi muuttui! Vuokrattiin paikalliselta pienyrittäjältä fillarit ja niillähän oli mahtava polkaista paikasta toiseen yhdessä luikauksessa. Ne välimatkat oli just sellaisia ärsyttävän mittaisia, ettei mitään lavataksia ollut järkeä ottaa alle, mutta jatkuva kävelykin olisi vienyt järjen ainakin multa. Sitten löydettiin ihana rannan pätkä Bang Niangin pohjoispäästä, missä vesikin oli kirkkaampaa. Siellä oli muutama hierontakatos ja aika paljon ihan paikallista väkeä ja nuorisoa telmimässä aallokossa. 

Yksi päivä vietettiin Small sandy beachillä mikä oli osa kansallispuistoa. Onneksi oltiin saatu pikku info siitä, että sinne ei tarvitse taivaltaa viidakon läpi, vaan sinne pääsi myös vähän helpommin hyväkuntoista polkua pitkin suoraan mäkeä alas.

Similanin saaret jäi nyt väliin törky hintojensa takia. Niiden takia me oikeastaan Khao Lakkiin mentiin, mutta sen sukelluksen hinnaksi olisi tullut lähemmäs 200€, mikä on jo turhan paljon.
Joku se vielä kertoi paikanpäällä, että Similanilla on korallit menneet huonoon kuntoon ja kalat karaneet paremmille vesille, kun muutama viime vuosi on ollut niin lämmin. Parhaimmat näkymät olisi vasta syvemmällä, kuin 12m ja sen syvemmälle, kun ei ilman korttia voi mennä. Kuluva vuosi on onneksi ollut parempi ja korallit alkaneet elpyä, joten kyllä me sitten vielä jonakin vuona sinne palataan.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Thaimaassa - Pinnan alla 2/2


Saanen esitellä: maailman onnellisin ihminen ja itsensä ylittämisen kruunaamaton kuningatar! Mä tein sen, toteutin lapsuuden haaveeni... Se jäi omalta osaltani viime vuona tekemättä, kun mökötin vaan kannella, vailla uskallusta, muun porukan lilluessa jossain 12 metrin syvyydessä alapuolellani. Siinä se sitten virnuilee kuvassa ensimmäisen sukelluksensa jälkeen! Tuhannen kiitos Phi Phin The Adventure Club ja ennen kaikkea Pierre Berillon! Kaikki meni niin loistavasti nappiin. 

Otin kolmen sukelluksen kokeilun, joista ensimmäinen tehtiin matalassa vedessä suomalaisen kouluttajan ohjauksessa. Uh, mitä touhua.. Meinasin lyödä hanskat tiskiin, kun pyörin siinä pinnalla, kuin mikäkin hylje, enkä pysynyt polvet pohjassa hetkeä kauempaa. Pierre aka Puuppa yritti rauhoitella, käski hengittämään syvään ja yritti lempeästi auttaa ponttoonia pinnan alle... Jotenkin sain suoritettua introsukelluksella vaadittavat taidot: maskin tyhjennys sinne päässeestä vedestä, regulaattorin ottaminen suusta ja tyhjennys puhaltamalla sekä nappia painamalla ja kokonaan suusta ja käsistä irronneen regulaattorin kaivaminen takaisin hyppysiin. Muutamat käsimerkit käytiin myös läpi ja kommunikointia pinnan alla. 

Olin niin turkasen turhautunut, kun olin kuvitellut ensimmäisen kokeilun olevan ihan pala kakkua... Vesi on niin mun elementti ja olen aina kokenut olevani siellä ihan kotonani. Siinä kohtaa olin kuitenkin todella kaukana mukavuusalueeltani, enkä pysynyt missään tasapainossa, en pinnalla pystyssä, en pohjalla polvillani enkä yhtään mitään. Onneksi Tiina, Suomalainen opettaja otti lopuksi vielä otteen remeleistäni ja lähti kuljettamaan mua pinnan alla syvemmälle. Siitä sai hiukan tuntumaa, miltä homma voisi tuntua ja hyvältähän se tuntui. 

 Sitten koitti se perjantai aamu ja painovyöt olalla lähdettiin sukellusliikkeeltä kohti satamaa. Olin niin paskajäykkänä tulevasta, että melkein huomaamatta kiipustelin ohjaajan perässä useamman laivan kaiteiden yli ja läpi, että päästiin omalle botskille. Sitten kaikki etenikin nopeasti ja oltiin kohta vermeet niskassa odottamassa pysähtymistä. Vuosi takaperin yksi suurin kynnys kysymys sukeltamiseen oli se veteen hyppääminen. Hiukan jännitin sitä etukäteen, mutta sinne sitä vaan humpsahdettin ilman sen suurempia tutinoita. 

Isäntä suoritti siinä alkuun ne maskin tyhjennykset sun muut ja mä sain sillä aikaa rauhassa hönkiä regulaattoriin ja kellua pinnalla pohjaa katsellen. Ihan mahtavaa jo sekin! Siitä sitten alettiin tyhjätä kelluntaliivejä ja taas meinasi olla ongelmia pinnan alle pääsyssä. Jotenkin se lopulta onnistui ja sitten jo oltiinkin pohjassa. Olisi tehnyt mieli kirkua onnesta siinä kohtaa, mutta yritin pitää hymyn pyllyssä, koska naureskelun seurauksena maski hörppäili vähän vettä.  

 Siellä sitä sitten oltiin ja aika pian nähtiin kuvassa oleva merikilpikonna, jolla raukalla oli vaan toinen eturaaja. Varmaan jäänyt toinen johonkin veneen potkuriin.. Nähtiin me toinenkin kokonainen konna ja vaikka mitä, hiukan pelottavasta mureenasta, suloisiin pikku Nemoihin. Kilpikonnat oli se juttu mitä toivoin näkeväni, mutta sitten eteen ilmaantui tursas elikäs mun suosikki merielävä mustekala ja siitäkös olin aivan täpinöissäni. Ovat kuulemma aika harvinaisia niin matalalla ja oltiin onnekkaita, kun nähtiin niitä oikein kaksin kappalein. Pyörittiin siinä 7-10m syvyydessä, kun mun mielestä siinä oli eniten ihmeteltävää ja syvemmällä oli sitten vaan enempi sellaisia isoja korallikasvustoja. 

 Taas mä mössin sen kameran kanssa... Piti ottaa se mukaan toiselle sukellukselle, mutta sinnehän se unohtui kannelle, kun olin niin täpinöissäni. Onneksi Jonnalla oli pokkari mukana ja oli malttanut muutaman kuvankin ottaa. Nikonin vesipokkarilla tulee kyllä todella hyvä laatuisia kuvia, joten suosittelen sellaisen hankkimista, jos ei halua laittaa pientä omaisuutta järkkäriin ja koteloon. 


sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Thaimaassa - Pinnan alla 1/2


 No nyt sitten tulee juttua ja kuvaa kuvan perään... Nui bay, mikä ihana pieni paratiisiranta! Siellä olisi voinut viettä joka päivä aikaa tunti tolkulla, nuohoten pinnan alla snorkkelin ja maskin kanssa. Paikka oli tuttu viime vuodesta ja se on siis pieni poukama Phi Phi Donin asumattomalla puolella (Viime vuoden reissulta kuvaa paikasta Klik! )



 Mua melkein itkettää, kun harmittaa niin paljon kameran kansa sählääminen.. Maksoin itseni kipeäksi uudesta järkkäristä ja sukelluskotelosta ja sitten en vaivautunut opettelemaan kunnolla niiden käyttöä. Kotelossa olevaa kameraa pystyy käyttämään täysin samalla tavalla, kuin ilman koteloakin. Ensimmäisen snorklauspäivän päätteeksi kirosin, että olen laittanut rahani ihan hukkaan, kun tuloksena oli aivan kökköjä kuvia. Lopulta pärräämisen jälkeen tajusin, että kamerassahan oli asetukset päin prinkkalaa. No ei siinä sitten muuta, kuin säädöt kohdalleen, kun mentiin toisen kerran Nui Baylle ja taas sama juttu! Tuloksena ylivalottuneita, onnettomia kuvia. Kameran asetukset oli menneet vene matkalla kassissa vinksalleen ja en tajunnut niitä sitten alkaa tarkastelemaan ja kuvien laatukin paljastui vasta, kun oltiin tultu takaisin hotellille. 


Joitakin kuvia onneksi sain edes hiukan kelvolliseksi pienellä valaistuksen muokkauksella, mutta värit siinä kyllä kärsi näillä taidoilla...


















Ensimmäisenä päivänä Nui Baylla meidät ryöstettiin törkeästi... Apina herra asteli röyhkeästi munaskut heiluen meidän kassille, avasi vetoketjun ja määrätietoisin ottein kaivoi Pringles purkin ja vesipullon meidän katsellessa vieressä epäuskoisena ja -tietoisena. Siinä se sitten veteli meidän eväitä parempiin suihin ja joi vedetkin vielä kaupan päälisiksi. 

Toisena päivänä samainen herra ilmaantui paikalle ja yritti taas väkisin viedä vesipullon, mutta tällä kertaa me oltiin nopeampia ja kirppusäkki jäi kakkoseksi. Sitten alkoi säälittää, kun raukalla oli selkeästi kauhea jano. Varmaan sairasti ruokavalionsa takia diabetestä... No heitettiin tyypille pari puolikasta juomapulloa, mitkä joku oli jättänyt rantaan (Ihan sairaan raivostuttavaa, millaisia porsaita ihmiset ovat ja jättävät luontoon jätteitään). Pullot oli sen verran tiukasti kiinni, ettei tyyppi saanut niitä auki, joten Jonna rohkelikko meni ja avasi pullon ja ojensi sen ryövärille. Me saatiinkin sitten olla lopun päivää rauhassa ja kirppusäkki kiusasi muita rannalle eksyneitä ihmisiä.