Valkoiset liljat, eli lempilapseni aloittivat kukintansa ja saan vihdoin tehtyä tämän ensimmäisen koosteen. Yläpuolella olevat liljat on kaikki tarhasarjaliljoja, mutta tarkempia nimiä en muista. Alla on Kuunliljojen kukinnoista kuvia. Ainukainen päivänliljan nuppu roikkui melkein irtipoikki ja syyllisiä ei tarvitse kaukaata etsiä.. Tuoksuliljat ja idänliljat on myös edelleen nuppuina, mutta eiköhän odotus palkita piakoin.
maanantai 30. heinäkuuta 2012
Heinäkuun liljat
Valkoiset liljat, eli lempilapseni aloittivat kukintansa ja saan vihdoin tehtyä tämän ensimmäisen koosteen. Yläpuolella olevat liljat on kaikki tarhasarjaliljoja, mutta tarkempia nimiä en muista. Alla on Kuunliljojen kukinnoista kuvia. Ainukainen päivänliljan nuppu roikkui melkein irtipoikki ja syyllisiä ei tarvitse kaukaata etsiä.. Tuoksuliljat ja idänliljat on myös edelleen nuppuina, mutta eiköhän odotus palkita piakoin.
lauantai 28. heinäkuuta 2012
Eteisen muutos
Talvella huutamani vanha lamppu, minkä maalasin ja kunnostin askarteluhuonetta varten, päätyi kuitenkin eteiseen tuomaan vähän piristystä harmauteen. Släpäreitä tursuavan eteisen saa nyt pidettynä siistinä, kun otin tuon pärekorin käyttöön. Siihen mahtuu melkein 7-8 paria släpäreitä ja niitä meillä riittää, koska ne on ainoat ja oikeat kesämonot.
perjantai 27. heinäkuuta 2012
Yllättäjät
Vuohenkello |
Kelloja |
Hirvenkello |
Mustasilmä Susanna |
Kukkapenkeihin ilmestyy tämän tästä uusia kukkia ihan itsestään. Tällä hetkellä yllärikukkijoina toimii nämä komeat kellot, joiden nimiä lähdin selvittelemään. Korvaamaton apu tunnistamisessa toimii Luontoportin hakukone, missä pystyy kukkien ominaisuuksien perusteella löytämään nimet kasveille. Hirvenkello olisi kukkinut aikaisempinakin vuosina, mutta minäpä olen nyppinyt ahkerana lehdykät rikkaruohoina jo alkuunsa. Onneksi sinne oli nyt jäänyt joitain jäljelle ja rikkaruohot pääsivät paljastamaan oikean luonteensa.
Kesäkukissa suurin yllättäjä on tuo mustasilmä Susanna ja samaan purkkiin ängetyt Joriinin juuret. Istutin ne samaan ruukkuun, koska luulin, ettei Joriini lähde kasvamaan, mutta lähtihän se lopulta. Mielenkiinnolla odotan ehtiikö se kukkia ja kuinka paljon varresta löytyneet kirvat ehtivät tehdä hallaa. Susanna kukkii niin komeasti, etten olisi uskaltanut edes kuvitella tuollaista määrää.
Hautuumaan kulmaan istuttamani Orvokit ja Rautayrtit viihtyvät myös yllättävän hyvin. Rautayrtti yllätti miellyttävällä ulkonäöllään ja siitä tulee jatkossa kesien kestosuosikki. Yllätysmomenttina oli mys Rautayrtin väri. Ostin ne valkoisena, mutta onneksi ne olivatkin noin hauskasen vaalenapunaisia. Koivun allahan ei kasvanut mikään, mutta nämä laarit olivat ihan napakymppi. Viime kesänä istuttamani maahumala rehottaa juuri niin hienosti, kuin vaan voi ja toivottavasti se ilostuttaa myös tulevina vuosina tuossa paikoillaan. Isoja orvokkeja tulen käyttämään ehdottomasti, koska ovat kestäneet koko kesän noinkin hienosti. Taaimmaisessa laarissa tuoksuliljat antavat vielä odotuttaa kukintaansa, mutta toivottavasti sekin vielä tullaan näkemään.
Rautayrtti |
torstai 26. heinäkuuta 2012
Omnomnom!
Paprika-chilipossu menossa uuniin |
Mutta takaisin viherpiiperrykseen; kasvihuone ja kasvimaa puskee satoa hyvää tahtia. kurkkua tulee niin paljon yhdestä taimesta, että siitä saa jo alkaa jakamaan muillekin. Tuossa pari päivää takaperin kurkku oli romahtanut oman painonsa alle tukinarujen mentyä poikki. Toivottavasti ei se ei nyt saanut siitä mitään kolausta itsetunnolleen ja jatkaa tuottamista.
Pillisipulit |
keskiviikko 25. heinäkuuta 2012
Päivä terassilla
Terassilla on tullut viihdyttyä aina, kun vaan on tarjennut ja niitä päiviä ei ole montaa ollut... Tänään kuitenkin luvattiin paistetta ja paistetta saatiin. Koirien kanssa ollaankin sitten istuttu ulkona aamusta pitkälle iltapäivään, kunnes alkoi taas sataa. Kun tuolla taivasalla kaikki elollinen tuntuu kärsivän märkyydestä, niin terdellä ainakin kukat voivat hyvin. Riivatun pelargonian rontitkin ovat ottaneet vihdoin asiakseen aloittaa kukinnan. Taidan kuitenkin kiikuttaa ne syksyllä kompostiin, koska vievät tilaa taimikasvattamossa ja parilla eurolla saa jo valmiiksi kukassa olevaa sitten keväällä. Pari talvea olen niitä vaalinut ja muistaakseni viime kesänä kukkivatkin jo kesäkuun puolelta saakka, mutta tämä heinäkuun loppu on vähän turhan myöhään.
Oxalis kukkii |
Pelargonia kukkii |
Kevään ensimmäiset orvokit edelleen voimissaan |
tiistai 24. heinäkuuta 2012
Askarteluhuonetta kuntoon
Parin päivän siivousoperaatio askarteluhuoneessa tuli vihdoin valmiiksi. Suurin työ oli kirjahyllyn alakaappien tyhjentämisessä ja turhan romun blokkaamisessa. Meillä on kirjoja ihan valtavasti ja uutta pokkaria tulee jatkuvasti. Koitin vähän puhua, että josko osasta voisi luopua, mutta ei kuulemma voi. Nyt suurin osa on tungettu alakaappeihin, pois silmistä ja vitriinin puolen järjestelin liukuväri systeemillä. Hyllykkö ei ole enää ihan maun mukainen ja olen miettinyt jo pitkään maalaamista.
Valkoisena se olisi taas ihan mukiinmenevä ja jos vielä vaihtaisi toiset vetimet vanhojen tilalle, niin siitä voisi saada ihan kivan. Ovet taitaa olla puuta, mutta muuten se on lastulevyä, enkä tiedä onnistuuko sellaisen maalaaminen!?
Etsinnässä olisi ikkunan alle reilun kokoinen senkki, mielellään 50-60-luvulta. Huoneeseen on pakko saada lisää säilytystilaa ja senkin päälinen toimisi sitten keväällä taimitarhana. Ainut uusi asia huoneessa on tuo Vallillan verho, mikä eksyi kerran mukaan alekorista ihan puoli ilmaiseksi. En oikein tiedä piittaanko verhosta, mutta sen sitten näkee paremmin huoneen sisustuksen muodostuessa. Huone on nyt ikään kuin tyhjä kangas, mitä voi alkaa kehittämään vaikka mihin suuntaan.
maanantai 23. heinäkuuta 2012
Kukkia ja hedelmiä
Niittykukat kukkivat ja hedelmäpuut kypsyttävät satoaan. Omenia onkin taas tulossa kilokaupalla, eikä luumujen ja kriikunoiden määräkään ihan pieneltä vaikuta. Pitäisi miettiä mitä niistäkin kaikista taas tekisi.. Mulla kun on tuo pienoinen ongelma sokerin ja leipomusten kanssa, niin hilloilla ei ole kauheasti käyttöä ja piiraatkin jää tekemättä. Omenasta on isäntä tehnyt muutaman purkillisen sosetta, mitä ollaan sitten pannarin päälle levitelty. Luumut ja kriikunat tulee varmaan syötyä suoraan puusta ja loput saa mennä linnuille. Ilokseni Mustasilmä Susannakin otti sitten spurtin ja alkoi puskea kukkaa oikein toden teolla, vaikka vähän epäilin kuinka siinä käy.
Viimeinen lomaviikko starttasi juuri käyntiin ja vettä sataa kaatamalla... kuinka uniikkia... Taidan jatkaa maalaamista ja murjotan sisällä lopun päivää.
Valkeakuulas |
Luumu |
Kriikuna |
Mustasilmä Susanna |
sunnuntai 22. heinäkuuta 2012
Polku halki villin puutarhan
Tänään on siimaleikkuri laulanut ja raivannut polkua läpi vanhan puutarhan. Kaiki marjapensaat ovat saaneet muhia rauhassa heinikon keskellä kesäkuusta saakka. Mahdollisen sadon määrästä ei ole ollut mitään haisua, koska nurmikon leikkuu on jäänyt siltä puolelta sen hankaluuden vuoksi kokonaan suorittamatta, eikä siinä heinikossa ole viitsinyt kuljeskella. Mutta hyvältähän siellä näytti pikku perkuu operaation jälkeen. Osa herukkapensaista notkui marjaa ja osassa oli vähän niukemmin. Karviaisiakin on tulossa jonkin verran tai oikeastaan juuri sopivasti napsittavaksi. Edellis kesänähän ne puskat vedettiin moottorisahalla matalaksi, koska olivat jo niin vanhoja ja puolikuolleita, eikä marjoja tullut oikeastaan yhtään. Rajuhkoa leikkausta on suoritettu myös mustaherukoissa ja se on tehnyt ihan terää. Me ei olla viitsitty lähteä uusimaan niitä marjapensaita, kun ollaan aika huonoja tekemään niillä marjoilla mitään. Se on ihan riittävää, että saa käydä laittamassa suuta makeaksi, kun siltä tuntuu. Mustaherukat olivatkin jo osittain kypsiä muutamassa pensaassa, joihin paistaa aurinko pisimpään illalla.
Vanhan puutarhan puolella on myös ne ihanat humalasalot, joiden kohtaloa olen miettinyt... Tekisi mieli yrittää siirtää salot ja humala kasvusto johonkin vähän näkyvämmälle paikalle, mutta en tiedä uskallanko. Jos ne vaikka kuolee kaikki ja niiden salkojen taru loppuu siihen... Yhden herukkapensaan juurelta kasvoi jotain malvaa, mitä en ole aikaisemmin tontilta bongannutkaan. Ihan perällä Palavarakkaus loimuaa täysillä ja villiintynein osa puutarhasta on aika näyttävän näköinen.
lauantai 21. heinäkuuta 2012
Kirppistelyä
Kirpputori touhu on mulle ihan uusi harrastus ja eilen olin toista kertaa eläessäni pikku kierroksella. Huuto.net on tullut tutuksi ja Fb-kirppiksellä olen tehnyt myös joitain kauppoja, mutta lähinnä myynyt niitä takakoppiin kertyneitä romuja. Innostus lähti koko touhuun tuosta alimman kuvan Kilta-tuolista, minkä sain ostettua joskus vuosi takaperin Fb-kirpputorilta. Martellan Kilta-tuolin on suunnitellut Olli Mannermaa, se tunnetaan ympäri maailmaan ja on ollut mukana New Yorkin modernin taiteen kokoelmissa. Kilta-tuolista on tehty lukuisia kopioita, joissa mittasuhteet selkänojan aukon ja käsinojien suhteen vaihtelevat. No itseasiassa tämä meidän yksilö ei myöskään ole aito, vaikka niin uskoinkin aika pitkään. Lähempi vertailu paljastaa, että käsinojan ulkosyrjä on vähän erilainen eikä pohjasta löydy myöskään Tehokalusteen tarraa... No mitäpä sen väliä, kun tuoli on muuten todella mieluinen, värin, materiaalin ja mukavuuden puolesta. Myyjä ei myynyt, enkä minä ostanut tuolia minään muotoilun klassikkona, vaan jälkeenpäin kuvittelin tehneeni super hyvät kaupat. Tuolilla on kuitenkin oma historiansa, eli se on viettänyt työuransa Turun yliopistolla ja pääsi eläkepäivien viettoon tänne landelle.
Mutta sitten näihin eilisiin löytöihin.. Maljakoita ei voi koskaan olla liikaa, joten mukaani eksyi muutama lasiputeli, pieni pärekori ja puinen saavi. Isot ruukut yms. maksavat ihan järjettömiä summia uusina, joten olin todella tyytyväinen varsinkin tähän isoon 4€ saaviin. Myös pärekori pääsee ensi kesänä terassille kesäkukkien suojaruukuksi.
Sitten on tuo söpönen pieni karttapallo, mikä onkin ihan oma tarinansa. Tässä on jo useamman kuukauden kytenyt päässä ajatus siitä, että alan keräämään vanhoja karttapalloja. En ole vaan missään oikein törmännyt sellaisiin, mutta nyt törmäsin kirpparin alakerrassa sijaitsevassa antiikkiliikkeessä. Liikkeessä oli 4 palloa, joista 2 olisi lähtenyt heti matkaan, jos vaan ihminen olisi ollut rahoissaan... Tämä pieni kuitenkin pääsi aloittamaan kokoelman ja itseasiassa huuto.netissä olisi koukut kiinni kahteen seuraavaan. Ajatuksena on siis kerätä tuonne makuuhuoneen senkin päälle yli 50 vuotiaita, valottomia ja eri kokoisia ja sävyisiä karttapalloja. Jos vaan jossain satutte törmäämään myynnissä oleviin ko. tyylisiin palleroihin, niin vinkatkaa ihmeessä!!
Feikki Kilta-tuoli |
perjantai 20. heinäkuuta 2012
Aikaansaannoksia
Aurinko on armollisesti suostunut paistamaan taas muutaman päivän ja pihalla on saatu kummasti aikaiseksi. Nurmikon leikkuusta saakka tämä kesä on ollut hermoja riipivän hankala. Nyt kun sen vihdoin sai ajettua niin sama homma olisi taas edessä, kun ruoho kasvaa ihan silmissä. Kaikki muukin on kasvanut odotettua
runsaammin, vaikka onkin ollut kylmää. Hopeatäpläpeippi on rehahtanut hautuumaalla ja peittänyt osan kuunliljoista alleen, joten annoin vähän kovaa kättä kasvustolle ja istutin riipimäni rönsyt uudelleen. saas nähdä lähteekö kasvuun, kun kuoppasin vaan ne uusille asuinsijoilleen sen enempää aiheeseen perehtymättä. Siirsin myös hautuumaalta muutaman kuunliljan liikenneympyrään.
Liikenneympyrään en ole ehtinyt koskemaan koko kesänä ja sen huomaa rikkaruohojen määrästä... Eilen vietin tovin pers pystyssä ja näkymä alkaa olla vähän mieluisampi. Levittelin myös kalkkia summamutikassa kasvustojen juurelle, jos se vaikka olisi lääke hieman kituliaalle kasvulle. Peippi ja kuunliljat päätyivät liikenneympyrään ja pitäisi miettiä jotain lisäkettä alueelle, koska kuten kuvasta näkee, se on hivenen valju kokonaisuus. Suikeroalpi on tehnyt itselleen tilaa ja alkanut levitä kivikon puolellekin ja joku vastaavanlainen karussa maasa viihtyvä rönsyilijä saisi kernaasti vallata kivien välit.
Hautuumaan runsaudesta löytyi myös pikku yllätys... Joskus istuttamani ja unohtamani kärhö oli tehnyt yllättävän runsaan kasvuston pitkin heinikkoa. Siivosin varovasti heinät lonkeroiden väleistä ja irrotin kasvin ja asettelin paikoilleen kiipustamaan pitkin puunrunkoa. Oikein, kun se nyt tuosta voimistuisi ja jaksaisi kasvaa riittävän pitkäksi, niin se yltäisi valoon ja ehkä joskus kukkisikin.
Toin juhannuksena mökiltä villiviinin pistokkaita ja ne ovat juurtuneet siitä saakka maljakossa. Aikaisemmin onkin ollut puhetta, että tuo vesisäiliö pitää maisemoida ja nyt se on sitten aluillaan. Jotain kärhöä voisi kuvitella joukkoon koska kasvupaikka olisi niille ihanteellinen. Kärhöt viihtyvät, kun juuristo ja alimmat lehdet ovat varjossa. Eri lajeissa on sitten vaihtelua sen suhteen pitääkö olla täyttä aurinkoa vai puolivarjoa täydellisen viihtymisen takaamiseksi.
Niin ja vakavasti päätään nosteleva sisustustarmo purkautui eilen blogin uudelleen muotoiluun. Musta tausta alkoi olla jotenkin tympeä ja kun istun paljon pihalla koneen kanssa niin, valkotaustaiset blogit ym. on paljon paremmin luettavissa, eikä päivän valo häiritse. Tuossa otsikon alla oleva kuva on Miss printin tapettimalliston Dandelion mobile niminen suosikki tapettini.
Hopeatäpläpeippi ennen |
Hopeatäpläpeippi jälkeen |
Liikenneympyrään en ole ehtinyt koskemaan koko kesänä ja sen huomaa rikkaruohojen määrästä... Eilen vietin tovin pers pystyssä ja näkymä alkaa olla vähän mieluisampi. Levittelin myös kalkkia summamutikassa kasvustojen juurelle, jos se vaikka olisi lääke hieman kituliaalle kasvulle. Peippi ja kuunliljat päätyivät liikenneympyrään ja pitäisi miettiä jotain lisäkettä alueelle, koska kuten kuvasta näkee, se on hivenen valju kokonaisuus. Suikeroalpi on tehnyt itselleen tilaa ja alkanut levitä kivikon puolellekin ja joku vastaavanlainen karussa maasa viihtyvä rönsyilijä saisi kernaasti vallata kivien välit.
Liikenneympyrä |
Hautuumaan runsaudesta löytyi myös pikku yllätys... Joskus istuttamani ja unohtamani kärhö oli tehnyt yllättävän runsaan kasvuston pitkin heinikkoa. Siivosin varovasti heinät lonkeroiden väleistä ja irrotin kasvin ja asettelin paikoilleen kiipustamaan pitkin puunrunkoa. Oikein, kun se nyt tuosta voimistuisi ja jaksaisi kasvaa riittävän pitkäksi, niin se yltäisi valoon ja ehkä joskus kukkisikin.
Toin juhannuksena mökiltä villiviinin pistokkaita ja ne ovat juurtuneet siitä saakka maljakossa. Aikaisemmin onkin ollut puhetta, että tuo vesisäiliö pitää maisemoida ja nyt se on sitten aluillaan. Jotain kärhöä voisi kuvitella joukkoon koska kasvupaikka olisi niille ihanteellinen. Kärhöt viihtyvät, kun juuristo ja alimmat lehdet ovat varjossa. Eri lajeissa on sitten vaihtelua sen suhteen pitääkö olla täyttä aurinkoa vai puolivarjoa täydellisen viihtymisen takaamiseksi.
Niin ja vakavasti päätään nosteleva sisustustarmo purkautui eilen blogin uudelleen muotoiluun. Musta tausta alkoi olla jotenkin tympeä ja kun istun paljon pihalla koneen kanssa niin, valkotaustaiset blogit ym. on paljon paremmin luettavissa, eikä päivän valo häiritse. Tuossa otsikon alla oleva kuva on Miss printin tapettimalliston Dandelion mobile niminen suosikki tapettini.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)