tiistai 27. maaliskuuta 2012

Sormet mullassa


Ketunleivän käpyjä
Nyt se sitten iski... pihalle olisi pakko päästä kaivelemaan, mutta lunta on vielä maassa sen verran, että tarmo on purettava sisätiloissa. Paikallisesta pienestä K-kaupasta mukaan eksyi Freesian sipuleita ja Musta silmä Susannan siemeniä. Eteisen kaapista kaivoin kenkähyllyn alle unohtuneet ketunleivän käpyset, tai miksikä noita punertavia kikkaroita ikinä kuuluukaan kutsua. Kyseessä on siis Oxalis Triangularis alias käenkaali, aka ketunleipä tai onnenapila. Sain äidiltä viime kesänä muhkean puskan Oxalista ja loppu syksystä ajattelin koittaa pelastaa sen tulvivasta kukkaruukusta ja kaivoin kävyt mullan joukosta. Käpyjen säilytysohjeistus oli kyllä ihan jotain muuta, kuin niiden unohtaminen avonaiseen purkkiin pimeän komeron perimmäiseen nurkkaan... Saapi nähdä onko niissä säilynyt yhtään elinvoimaa ja lähteekö kävyistä yksikään kasvamaan. Nyt ne on kuitenkin haudattu multaan ja ihmettä odotellessa. Freesian sipulit oli aika onnettomia ja kärsineen oloisia, joten laitoin varmaan 20 sipulia saman purkkiin, kun suurin osa on luultavasti mennyttä kalua. Musta silmä Susannan siemenet on myös istutettu ja vaikka keltaisen sävyt eivät kuulu kukkien keskuudessa suosikkeihini, niin tämä on kiva jo nimensä puolesta...


Musta silmä Susanna

 Pitäisi etsiä jostain hieman esteettisempi istutuspöytä, kun tämä ryjäkasa ei kauheasti silmää hivele tuossa terassin kulmassa.. Ikeasta katselin puista tarjoiluvaunua ja taidan käydä hakemassa sellaisen, niin kelpaa sitten häärätä ja pysyisi tavarat järjestyksessä.
Tänä vuonna  näyttäisi Pelargoniat selvinneen hienosti talven yli. Nostin syksyllä taimet pikku ruukkuihin ja siirsin ne takakoppiin, missä on ollut ovi kiinni ja aika viileää. Taisin antaa niille vettä varmaan 2 kertaa talven aikana ja nyt valon lisääntyessä olen kastellut vähän useammin ja aloittanut lannoittamisen. Ainakin tuossa isossa harmaassa ruukussa olevat Pelakuut on edellisvuotisia ja pajukorissa olevat varmaan osittain viimevuotisia. Mielenkiinnolla odotan mitkä värit ovat säilyneet hengissä. Vaalenanpunaista ja valkoista oli valikoimassa, mutta muutaman taimen heitin roskiin, kun näyttivät hengettömiltä.





lauantai 24. maaliskuuta 2012

Kevät on saapunut kotiin

Uudet koiranmuona purkit
Vuoden ensimmäiset tulppaanit
Ex maton järsijä




Ex kusluikku

Väriä, väriä, väriä, silmäni janoaa väriä! Pikkuhiljaa alkaa olohuoneen väritys olla paikoillaan, kun sain vihdoin tuon maton lattialle. Esprit Homen Pixel matto on odottanut alkutalvesta saakka takahuoneessa rullalla, että tämä pienimmäinen kusluikku oppii sisäsiistiksi. Tilanne on nyt lähes 100% varma ja juuri ennen meidän matkalle lähtöä vanha matto lähti viimeiselle matkalleen Sitan roskauton kyydillä. Ihastuin Salon Desing hillissä noihin peltirasioihin ja oli pakko ostaa ne koirien papanoita varten. Kuvat toki viittaavat johonkin  muuhun, mutta värit oli niin kivat, että kuvista viis. Erilaisia purkkeja oli vaikka kuinka ja varmaan jossain vaiheessa tulee hankittua niitä lisää, kunhan keksin mihin ja mitä varten.
Alempana onkin sitten vielä kuva mun aarteesta eli sain vihdoin sen PH5 valaisimen ja se sopii, kuin nenä päähän tuohon meidän keittiön pöydän päälle.


Thaimaa, part 3, Koh Chang

Pattyalta siirryimme elefantti saarelle eli Changille ja tällä kertaa siirtyminen tapahtui minivanilla ja matkaa kertyi nelisen tuntia. Lautta matka sujui mukavasti ja valtavat mäet white sand beachin ja lauttarannan välillä huimasivat päätä.   Aika nopeasti päätettiin, että vietämme loppu loman Changilla ja siirrymme vasta viimeisenä päivänä suoraan Bangkokkiin ja vietämme yön mahdollisimman lähellä lentokentää.
Changilla oli leppoisa ja kiireetön tunnelma. Päivät kuluivat uiden ja snorklaillen auringosta nauttien. Itse asiassa koko 3 viikon aikana satoi kerran ehkä 15 min ja yhtään kokonaan pilvistä päivää ei ollut. Sadekuurot olivat erikoisen paikallisia ja monena iltana saatiin ihastella merellä loimuavaa ukkosta. Iltaisin nautittiin paikallisesta rommista, pelailtiin korttia ja välillä remuttiin aamuun sakka. Changilla tulee hiljaisuus jo klo 12 ja ravintolat lopettavat musiikin soittamisen. Paikat pysyvät kuitenkin auki niin kauan, kuin ihmisiä riittää. Aika hauska kokemus oli myös pienimuotoiset full moon  partyt. Siinä sitten istuttiin rannalla tyynyjen päällä ja ihmeteltiin lähestyvää vesirajaa.





 Meri oli uskomattoman ihana ja päivittäin vaihtelevat turkoosin ja sinisen sävyt saivat aina hyvälle mielelle. Viidakko oli koko ajan ihan vierellä ja värien loistoa riitti. Changilla talojen katot eivät saa yltää puiden yläpuolelle ja rakennuksia on maksimissaan 300 m leveydeltä vesirajan yläpuolella ja kaikki siitä sisemmäs on kansallispuistoa. Kaikenlaisia liskoja ja äänekkäitä eläinkunnan edustajia riitti ihmeteltäväksi. Huoneissa ei kuitenkaan tarvinnut kokea kuin kerran kauhun hetkiä, kun kämmenen kokoinen hämähäkki päräytti paikalle. Onneksi saatiin huoltomies paikalle ja hämyri hengiltä. Seuraavat yöt menivät kuitenkin todella piukkaan lakanoihin pakkautuneena.
Shoppailu Changilla oli melko minimaalista. Muutama koju siinä kadulla oli ja melko samaa tavaraa paikasta toiseen. Muutamat släpärit ja pari kassia tuli kuitenkin ostettua. Ruoka kaupasta ostin tom yam ja tom kha gai keittoja varten mausteseoksia ja pähkinöitä tuli myös pari purkkia mukaan. Thai limellä ja chilillä maustetut cashew pähkinät oli herkkua. Meillä oli ehdoton suosikki ravintola nimeltään Monkey mistä sai ihan parasta ruokaa, oli se sitten paikallista tai vaikka pastaa. Kala ruokia ei juurikaan tullut syötyä, vaikka kalaa tulee syötyä kotona lähes päivittäin. Jotenkin ne ravintoloiden edessä esillä olevat tarjonnat eivät hajunkaan puolesta houkutelleet. Rapuja ja kanaa sitten tuli syötyä senkin edestä.











 Ensimmäisen 7 yön hotellihuone oli järkyttävä pettymys. Huoneessa haisi niin vahvasti home ja sitä oli yritetty vielä peitellä jollain suitsukkeilla... Ihan käsittämättömän huono tuuri, kun viereinen huone oli aivan raikas ja kunnollinen. Huone olisikin mennyt heti vaihtoon, jos hotellissa olisi ollut tilaa. Huoneet oli kuitenkin todella siistit ja siivooja koristeli joka päivä puhtaat lakanat kukkasilla pyyhe veistoksilla. Varsin hauskaa tosin nyppiä niitä terälehtiä sängyltä ja pyyhkeitten joukosta, kun oli kiire suihkuun... Hotelli oli Chan buri resort ja ensimmäisen viikon olimme vanhemmalla hillsidella,
 mutta lopun lomaa vietimme sviitissä seasidella. huoneesta oli uskomattoman hienot näköalat merelle ja poreallaskin löytyi, mutta sitä ei kyllä tullut kertaakaan koitettua. Hotelli oli todella kivalla paikalla keskellä kaikkea, mutta kuitenkin allasalueet oli rauhalliset, eikä meteliä kuulunut sinne yhtään. Heti hotellin vieressä oli 7/11, mistä sai näppärästi huikopalaksi nuudelikuppia ja jotain pikkusuolaista, kun ruokapaikat menivät jo klo 22 kiinni. Apteekki oli myös ihan vieressä ja sille olikin tarvetta, kun koko porukka sairasti vuoron perään enempi tai vähempi pahemman vatsataudin. Heti vaan, kun vointi huononee niin käy hakemassa lääkkeet vaivaan ja itsekin olin jo yön oksenneltuani seuraavana iltana pelikunnossa ja menossa mukana.

Summa summarum Thaimaa on nyt tältä erää nähty ja kun joskus seuraavaksi siihen suuntaan lähdetään, on varmastikin kohteena taas Krabi. Vaikka matka oli aivan mahtava ja patterit tuli ladattua, niin Krabin maisemat ja ruoka ovat ihan lyömättämät. Chang oli kyllä loisto paikka ja suosittelen sitäkin lämpimästi!

Näköaloja hotellihuoneen parvekkeelta <3

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Thaimaassa, part 2, Pattaya

Taukopaikka matkalta Bkk-Patiska
Bangkokista siirryimme taksilla Patiskalle. Kuviteltiin että oltiin varattu joku Hiace tyyppinen pikku vani, mutta hotellin ovella odottikin farmarimallinen mittaritaksi... No mahduttiin sitten lopulta laukkuinemme autoon ja matka oli tiivistunnelmainen varsinkin takapenkillä. Kyyti maksoi 2000BHT eli sellaiset 12,5€ nuppia kohden. Matkaa kertyi hiukan alta 200km ja aikaa meni muistaakseni pari tuntia. Pysähdyttiin kerran tankilla ja toisen kerran kuski kävi syömässä. Me nautimme  polttavassta kuumuudesta ja maalaisten huomiosta... onneksi ei sattunut yhtään kolaria autoilijoiden katseiden keskittyessä johonkin muuhun, kuin ajamiseen. Jos olet läski ja rakastat huomiota, niin Thaimaa on unelmiesi kohde. Edes yksin matkustavat miehet eivät saa yhtä paljon huomiota punaistenlyhtyjen kaduilla, kuin paksu saa paikallisilta tavallisilta taatelin tallaajilta. ihmiset tulevat koskettelemaan tai tarttuvat jopa kiinni. Riemuissaan ihmiset kertovat että olet boom pui ja taputtavat innoissaan käsiään tai vatsaasi. No maassa maan tavalla ja sitä koittaa sitten vaan pitää malttinsa. Seuraavaa Thaimaan matkaa varten olen kyllä ajatellut opetella miten sanotaan thain kielellä surkea ruipelo.

Jomtien beach

Rantakadulla hotellia vastapäätä


Meillä oli hotelli Sea Breeze varattuna 4 yöksi Pattayan Jomtien beachiltä. Hotellin sijainti oli ihan mainio. Rauhallisella paikalla ja ranta oli suoraan vastapäätä tien toisella puolella. Hotelli itsessään ei ollut ihan hintansa arvoinen 36€/yö), mutta kiva allasalue pelasti paljon. Huoneet olivat vähän nuhruiset eikä ihan siisteimmästä päästä. Kurjin oli kuitenkin pesuhuone, missä oli kulahtanut kylpyamme ja lähinnä saastaiselta vaikuttava suihkuverho... Ensimmäisenä paikalle saavuttuamme ei voinut, kuin hämmästellä venäläisten määrää, hotellissa taisimme olla ainoat jonkin muun kansallisuuden edustajat. Kaikki hinnastot, ruokalistat, ohjeistukset ja kyltit yms. olivat venäjäksi, englanniksi ja thaiksi. Ensimmäinen ilta oli aikamoinen järkytys kun taas kerran nälkäkiukussa lähdettiin ruokaa metsästämään ja ensin huomattiin, että allas menee kiinni jo klo 20. Oltiin niin mukavasti jo totuttu myöhäis illan uinteihin ja nyt siis piti tyytyä kapiseen huoneen suihkuun. Kun lopulta päädyttiin erääseen ravintolaan ja ruoka oli ihan hirveää kuraa ja sen päätteeksi pöydän alla salaa lymyillyt kissa sai vahingossa tossustani ja kävi kynsin hampain raatelemaan nilkaani, ajattelin ettei tämä voi olla totta ja mihin me ollaaan oikein tultu...





Seuraava aamu kuitenkin valkeni valoisampana ja hyvät drinksut sekä leppoisa allaselämä teki tehtävänsä. Sitten lähdettiin lavataksilla muutaman kilometrin päähän Pattayan kuuluisimmalle kadulle Walking streetille. Sieltä löytyi hyvää ruokaa ja rauhallista menoa. Eritoten Beer garden vakuutti loistavien näköalojensa ja maukkaan ruokansa puolesta. Vähän turhan kohistu tuo Walkin street oli myös piemeään aikaan. Porukkaa oli ja leidarit pyöri kaduilla. Prostituoituja oli ympäri maailmaa, mutta siellä sai kyllä kuljeksia ihan rauhassa, eikä kukaan tullut tarjoamaan palvelujaan. Kaverin suosituksesta etsittiin The Blues Factory ja siellä olikin hyvä meininki ja loistava live bändi soittamassa rokkia.




Walking street


Lavataksi kyydissä
Lavataksilla pääsi kätevästi paikasta toiseen. Hinnat oli 10 tai 20THB riippuen matkan pituudesta. Hotellilta kylille siirtyminen oli ihan helppo nakki, mutta takaisin pääseminen varsinkin ilta aikaan olikin kinkkisempää. Lavatakseilla on omat reittinsä ja niistä ei oikein ottanut selvää. 150 bahtia maksoi neljältä privaatti kyyti kylille, mutta takaisin päin yritettiin kinuta pahimmillaan 400. Patiskalla on myös mopotaksit tiiviissä käytössä, mutta, ei tulisi mieleenkään hypätä jonkun tuntemattoman mopedin kyytiin ja lähteä kypärättä siihen liikenteeseen..


Kutkuttavan herkullinen pad thai paksuilla nuudeleilla

Maitai ja vaatimaton salaatti











tiistai 20. maaliskuuta 2012

Thaimaassa Part1 , Bangkok

 Terveissii taikamaasta!!!

Toinen Thaimaan matkamme suuntautui Siiaminlahden itä puolelle. Ensimmäinen kohde matkalla oli väistämättä Bangkok. Ensimmäiset mielikuvat Bankokista ovat tuskastuttavan matelevat ruuhkat, joihin törmäsimme matkalla lentokentältä hotellille, mutta siihen se matelu sitten loppuikin ja 3 päivää kului hikisen sykkeen syövereissä. Hotellimme Dang Derm sijaitsi Khaosan roadin toisessa päässä Wat Chana Songkram temppelin puolella. Temppeli on rakennettu 1800-luvulla ja miljöö oli mukavan seesteinen verrattuna räikyviin uudempiin temppelialueisiin. Temppelin läpi pääsi kulkemaan lauttarantaan, mistä kulkee 15 min välein paikallisliikenteen lautta, kiitäen vauhdikkaasti alas jokea, poiketen pysäkeillä puolella ja toisella. 


Lähdimme toisena päivänä käsikopelolla etsimään lauttarantaa tietämättä miten lautat kulkevat ja pääseekö niillä pitemmän matkan vai pitääkö pysäkkien välillä vaihtaa lauttaa. Khaosan roadin läheisyydessä ei kulje skytrain linjaa ja liikkuminen taksilla tuntui jotenkin hankalalta. Päätettiin kuitenkin lähteä koittamaan onneamme ja otettiin päämääräksi MBK ostoskeskus.  Lauttaranta löytyi ja lautalla pääsi suoraan yhdelle skytrain asemalle ja sillä suoraan ostoshelvettiin. MBK on 8 kerroksinen yli 2000 liikkeen kompleksi. Siinä alkoi sitten nälkäkiukkukin pukata päälle ja päädyttiin tosi travellereina Burger kingin tiskille ja väsymyshän sen jälkeen iski. Taisin olla ainut joka porukasta jotain osti ja mukaan päätyi tietty reissun ensimmäiset släpärit. Hotellille päästiin näppärästi kellarikerroksen taksiasemalta mittaritaksin kyydillä.

Wat Arun
Bangkokkia joelta katsottuna



 
yösija
maisemia hotellin allasalueelta
Dang Derm hotelli oli kuin virkistävä keidas keskellä infernaalista ihmismerta. Huoneet olivat mukavat ja puhtaat, ei mitään turhaa parameilua vaan kaikki tarvittava ja hintakin sopuisa 28€/yö. Allasalue hotellin katolla oli näköaloineen aikamoinen kokemus. Altaalla pääsi täysin eroon kadun metelistä ja tunnelma vaihtui hissin napin painalluksella äärilaidasta toiseen. Ainoastaan huoneisiin kantautuva taukoamaton kakofonia, mitä kesti  aamuyöhön saakka, saattaisi olla häritsevä tekijä, jos olisi huono uninen. Joko sitä oli niin väsynyt, että uni maistui tai sitten sitä pärräsi aamuun saakka, eikä pään laskeutuessa tyynyyn korvat kuulleet enää mitään.

Näköalaa Grand palacen suuntaan
Hotellin katolla

Khaosan roadin sykkeessä
ihan vaan silmänruokaa

Lähestulkoon taidetta
 Bangkok jäi meiltä hyvin pintapuoliseksi raapaisuksi ja pyörittiin lähinnä siinä Khaosan roadilla ja Banglamphun alueella. Kokemus oli kuitenkin mielenkiintoinen ja melko erikoinen. En osaa sanoa rakastinko vai vihasinko kaupunkia, ehkä molempia vuorotellen. Ehdottomasti parasta oli katukeittiöt ja kanakebab. Täytyy myös myöntää, että parhaat pad thait söin 40 bahtilla Khaosan roadin polttavalla kadulla. Nautin tietyllä tavalla tungoksesta ja visuaalisesta tykityksestä, siitä että voi katsella ihmisiä ja siemailla kylmää drinksiä. Sitten tuleekin se pieni mutta tähän kohtaan. Ensimmäiset lomapäivät, häikäisevän valkoinen nahka ja katukauppiaat... siinä yhdistelmä mikä saa hermon riekaleiksi alta aikayksikön. Kurnuttava puusammakko mummelin myyntiartikkelina ensimmäisen ja toisen kerraan on ihan jees, mutta kun yhden aterian tai juoman aikana sanot jo kymmenennen kerran no thanks ja enää et jaksa sanoa mitään, vaan katselet seinille tai puristat päätäsi vielä parisen kymmentä kertaa lisää... siinä on valmis vääntämään mummuista kebabbia tai pakenemaan paikalta. Viimeisenä päivänä sai onneksi jo liikkua ja syödä rauhassa, kun räväkkä puna antoi väriä iholle. Pelottavin tai hurjin kokemus Bangkokissa oli ehdottomasti tuktuk kyyti pitkin kulmakuntaa. Tämän kaltaisen menopelin kyydissä kuskin lisäksi 3 ei niin pientä ja 1 normi kokoinen ihminen, Bangkokin järjetön liikenne ja mielipuolinen kuski... siinä ei hikikarpalot kuivanneet edes ajoviimassa... Hullu saa olla, mutta ei tyhmä, joten tuktuk kyydit sai jäädä siihen.

Bangkokissa ja Khaosan roadilla oli ehdottomasti paras tarjonta turistikrääsästä; vaatteista, laukuista, jalkineista ym. Jälkeenpäin harmitti, kun tajusi tämän tosiasian ja sen, että ostikset olisi kannattanut hoitaa jo heti alkuunsa. Varsinkin jalkahieronnat olivat kovassa huudossa ja mikäs siinä, kun tunnin rentouttava hieronta maksoi sen 200THB eli n. 5€. Kovasti sitä jaksoi ensimmäiset päivät taas ihmetellä paikallista sähkötyötä. Kun tuota ylempää kuvaakin katsoo, niin ei tarvitse ihmetellä, että taas tämänkin matkan aikana yksi farangi käristyi, olisiko ollut jopa suomalainen... Myös meidän joukosta yksi sai melkoisen tällin hotellin allasalueella puuaidasta.