Pähkäilyä

Siitepölyä on parhaillaan kaikki paikat tulvillaan.. Näyttää aika kivalta, vähän kuin kultahippusilta tuossa kukan terälehdillä. Mustalla terassilla ja kaiken muun kuorrutteena ei näytä kyllä niinkään kivalta... 

Olen inasti ärsyyntynyt, kun en saa millään kameraa toistamaan näiden senettien väriä oikein. Valkotasapainoa tai jotain sellaista olen yrittänyt säätää ja valaistusolosuhteiden säätöä ränklännyt edestakaisin ja ei vaan onnistu. No ei kai auta, kuin jatkaa yrittämistä...

Pihalla on muuten ihan täydellisen vihreää ja rehevää. Tuossa alakuvassa näkyy miten luonto on hoitanut hauskasti hautajaiskukat viime talven aikana kuolleelle suklaakirsikan taimelle. Siinä kasvaa itse kylväytyneitä orvokkeja. Miten ne ovatkin juuri tuohon osanneet asettua :) 

Alkuja ja ötököitä

Eipä ole koskaan aikaisemmun tullut tarkasteltua hedelmän alkuja tässä kasvun vaiheessa. Aika hauskoja muuttumisleikin alkuvaiheessa olevia pompuloita. Saapi nähdä tuleeko näistä päärynöitä... Muistaisin, että päärynä tarvitsee toisen lajin pölyttämään ja se toinen laji ei kyllä kukkinut lainkaan. Kovaa vauhtia pallerot kyllä pullistuvat, että saatan muistaa väärin... 

Yksi kolmesta viime kesänä istutetusta suklaakirsikasta kukki ja yrittää myös tuottaa satoa... Mutta kauhukseni huomasin kaikkien kirsikoiden olevan täynänsä kirvoja. Apua! Mitä niille pitää tehdä!? Kuoleekohan pensaat niihin, kun lehdet alkaa ruskistua, mutta en mä niitä ainakaan haluaisi myrkyttää. Pitää varmaan vanhaa kunnon mäntysuopaa yrittää suihkia, vaikka jostain kuulin, että ei se mihinkään auta...

Kaikenlaisia muitakin pihan ötököitä olen yrittänyt bongailla ihan tarkoituksella, Naapurit varmaan leimaavat hulluksi, kun tyyppi seisoskelee ja hiipii pitkin niityn laitaa... No kyllä sieltä jotain pientä aina yleensä löytyy. tosin sitä makro-objektiivia haikailen edelleen. 

Valkeanaan

 Epätoivoisesti yritän opetella käyttämään tuota uutta kameraa... Tarkennuksen kanssa on pientä päänvaivaa, mutta pikkuhiljaa hyvää tulee, kiitos taas vaan auliin opastuksen AP! 

Elokuun Päärynä

 Kaikki puut ja pensaat ovat nyt täysessä kukassa ja pakkohan niitä kukintoja on tarkastella vähän lähempääkin, vaikka kokonaisuus onkin komea. Pitäisi opetella sitä jalustaakin käyttämään, niin nämä lähempää kuvatut otokset saisi vielä inan tarkemmiksi... 

Kriikuna

Norjanangervo

Tuomi

Jonkin sorttinen tuomipihlaja

Kukkapenkki osa2

Kukkamaa on nyt 3 päivän väsäämisen jälkeen siinä kunnossa, että enää odotetaan sormet syyhyten kukkasipuleiden saapumista kauppoihin. Muutama kotskärryllinen multaa, kuorikate päälle ja sitten jäädään jännityksellä odottamaan kevättä ja sitä nouseeko maasta yhtään mitään.

Viimeisenä siirsin Siperiankurjenmiekan liikenneympyrästä. Kurjenmiekka ei ole kukkinut moneen vuoteen kuusien varjossa ja toivottavasti se nyt löysi sopivan asuinpaikan. Olen siirtänyt juurakon jo kerran aikaisemmin tuolta vanhan puutarhan puolelta edelliselle paikalleen. Mistään mitään tietämättömänä kuoppasin juurakon ilmeisesti liian syvälle ja se tukahdutti kukinnan. Nyt juurakko sai kyllä aika kovaa kohtelua, kun kaivoin sitä ylös ja puhdistin savea juurien ympäriltä, että jaksoin kantaa sen uudelle paikalleen. Puskan etualalle olisi tarkoitus istuttaa Saksankurenmiekkaa ja myöhemmin kesällä kukkivia liljoja. Kukkasipuleihin ajattelin törsäillä huolella ja toivottavasti saan koostettua niistä keväästä myöhäiseen kesään kukkivan kavalkaadin.

Aikaisemmassa postauksessa kerroin niistä siemenistä ja lievähkö epävarmuus onnistumisesta löytyy tuosta alemmasta kuvasta... En ole oikeastaan ikinä onnistunut kunnolla suoraan maahan kylvetyillä siemenillä. Kolme pussillista Kosmoskukkaa tuotti tänä kesänä huikeat 2 kukkaa... Tai ei sieltä rikkaruohojen keskeltä ainakaan muita nuppuja näy. Samoin kävi kosmoksen kanssa viime kesänä, joten ensi keväänä täytyy varmaan esikasvattaa taimet ja istuttaa sitten paikoilleen.

Kosmoskukka

Syyshortensia

Kukkapenkki osa1

 Viime kesänä alkoi ruohon leikkuu mennä hankalaksi näiden meidän Keijuangervojen ympäriltä, kun pensaat ottivat kasvupurähdyksen. Pensaat on istutettu suodatuskentän maisemoinniksi ja kaivon kannet ne onkin peittäneet hyvin. Ajatus puskien yhdistämiseksi lähti kytemään ja nyt vihdoin sain kipinän tarttua toimeen. Kiitos inspiraation lähteenä toimiville seuraamieni puutarhablogien pitäjille! Pioneja oli ehdottomasti saatava ja kaikki muu rakentuu sitten niiden ja Keijuangervojen ympärille. Kaikki etenee taas minulle tyypilliseen suurpiirteiseen tapaan... Hiukan sentään tutkailin etukäteen pitääkö kasvit happamasta vai kalkitusta maasta ja sen mukaan sijoittelen sitten niitä. Tosin siinäkin nyt sitten tuli ongelma vastaan, kun ensin luin, että Pionit viihtyvät happamassa ja jopa Alppiruusujen seurassa. No ei muuta, kuin turvetta kehiin ja seuraava tieto olikin, että ei missään nimessä turvetta... Turpeessa ne nut joka tapauksessa on, mutta alempana on saviperäisempää maata, joten toivottavasti kompromissi toimii. kiinanpioneja on kolmea laatua: Pari Kansasta, pari Jadwigaa ja yksi A.Fleming.
Pioneja ei löytynyt enää muualta, kuin Plantagenista ja järkyttävää riistohintaa sai maksaa aika huonon näköisistä taimista. Prismasta olisi saanut puolet halvemmalla, mutta sieltä oli jo kaikki loppu tässä vaiheessa kesää.

 Pionien lisäksi riisto Plantagenista tuli mukaan Keijunkukkia, mitkä kuuluvat myös suosikki perennoihini. Ihastuin alla olevaan Marmalade lajikkeeseen ja sen hauskan värisiin lehtiin. Järkyttävä 13€/taimi oli ehkä jotenkin ymmärrettävissä näiden kohdalla, koska ovat todella isoja ja hyväkuntoisia. Onneksi niillä on Plantagenissa se takuu, joten jos pionit eivät lähde keväällä kasvuun niin kiikutan juuripaakut sinne takaisin. Tosin pakkasvaurion piikkiin ne varmaan laittaa siinäkin tapauksessa...
Syyshortensia on myös uusi ostettu taimi, mutta kaikki muu kukkapenkkiin päätyvä siirtyy muualta pihasta. Meillä löytyy näitä ei niin hyvin paikoillaan viihtyviä kukkia siletä täältä, joten kokeillaan niitä tässä. Kuunliljaa ja päivänliljaa on jo siirtynyt, sekä yksi keijunkukka. Jostain syystä tuo yksi sinikuunlilja on ihan kellastunut ja vieressä kasvanut samanmoinen on ihan paraatikunnossa!? Katsotaan kuoleeko koko rontti..

Keijunkukka Marmalade

Onneton pioni

Keijunkukka Fire Chief

Syyshortensia

Katetta vaille valmista päätyä

Polku halki villin puutarhan

 

 Tänään on siimaleikkuri laulanut ja raivannut polkua läpi vanhan puutarhan. Kaiki marjapensaat ovat saaneet muhia rauhassa heinikon keskellä kesäkuusta saakka. Mahdollisen sadon määrästä ei ole ollut mitään haisua, koska nurmikon leikkuu on jäänyt siltä puolelta sen hankaluuden vuoksi kokonaan suorittamatta, eikä siinä heinikossa ole viitsinyt kuljeskella. Mutta hyvältähän siellä näytti pikku perkuu operaation jälkeen. Osa herukkapensaista notkui marjaa ja osassa oli vähän niukemmin. Karviaisiakin on tulossa jonkin verran tai oikeastaan juuri sopivasti napsittavaksi. Edellis kesänähän ne puskat vedettiin moottorisahalla matalaksi, koska olivat jo niin vanhoja ja puolikuolleita, eikä marjoja tullut oikeastaan yhtään. Rajuhkoa leikkausta on suoritettu myös mustaherukoissa ja se on tehnyt ihan terää. Me ei olla viitsitty lähteä uusimaan niitä marjapensaita, kun ollaan aika huonoja tekemään niillä marjoilla mitään. Se on ihan riittävää, että saa käydä laittamassa suuta makeaksi, kun siltä tuntuu. Mustaherukat olivatkin jo osittain kypsiä muutamassa pensaassa, joihin paistaa aurinko pisimpään illalla.

Vanhan puutarhan puolella on myös ne ihanat humalasalot, joiden kohtaloa olen miettinyt... Tekisi mieli yrittää siirtää salot ja humala kasvusto johonkin vähän näkyvämmälle paikalle, mutta en tiedä uskallanko. Jos ne vaikka kuolee kaikki ja niiden salkojen taru loppuu siihen... Yhden herukkapensaan juurelta kasvoi jotain malvaa, mitä en ole aikaisemmin tontilta bongannutkaan. Ihan perällä Palavarakkaus loimuaa täysillä ja villiintynein osa puutarhasta on aika näyttävän näköinen.

Ruusun aika

Juhannusruusu

Kurtturuusu - Rosa rugosa

Rosa rugosa

Mustialanruusu - Rosa Minette??

Punalehtiruusu – Rosa glauca

Karjalanruusu

 Tontin vanhaan kukkakantaan kuuluu muutamia ruusuja. Yhtään en ole itse istuttanut joten nuo nimet on hieman hataralla pohjalla. Alunperin ainoastaan Juhannusruusu oli tuttu ja Kurtturuusuun tunnistin helposti. Pari kesää takaperin bongasin suuren lepän juurella kasvavan ruusun, missä oli todella kauniit sinertävän punertavat lehdet. Aikamoisen tutkiskelun jälkeen löysin sillekin nimen, mistä olen ihan varma, eli Punalehtiruusu. Mutta sitten onkin nuo oletettavasti mustialanruusu ja Karjalanruusu. Tuollaisia kerrottuja pensasruusuja, mitä tuo kurtturuusu pusikossa kasvava vaaleanpunainen kaunotar on, niin niitä on varmaan vaikka kuinka ja paljon. Mustialanruusun tuntomerkit kuitenkin täsmäisi tähän. Karjalanruusuksi kuvittelemani  voi sitten taas olla oikeastaan mikä tahansa villiruusu, joita suomestaa löytyy 6 erilaista, mutta silti niin samanlaista... Punalehtiruusu on niin kaunis ruusu ilman kukkiakin, että voisin johonkin sitä oikein istuttaakin. Muuten olen kokenut ruusut jotenkin liian hankaliksi kasvatettaviksi. Viime talvena rusakot olivat syöneet tai oikeastaan silpunneet Juhannusruusun ihan matalaksi. Sen vuoksi kukinta jäi tänä kesänä aika vaatimattomaksi.

Maisemia ja yksityiskohtia

Sammalkin kukkii

Vanhan puutarhan aarteita

Humalasalko

Nyt pitäisi sitten alkaa saamaan jotain aikaiseksi tuolla pihan puolella, siis muutakin, kuin kuljeskelua kameran kanssa. Mutta tänään meni vielä kuljeskeluksi ja tässä vähän maistiaisia työsavotasta. Vanhan puutarhan puoli tuottaa päänvaivaa ja sen hoitaminen on erityisen hankalaa. Maasto on todella muhkuraista ja pelkkä nurmikon leikkaaminen on järjettömän raskasta. En tiedä löytyykö koskaan aikaa, rahaa ja energiaa alkaa tasoitella sitä, joten parempi ottaa ruohon leikkuu kuntoilun kannalta tänäkin kesänä. Vanha puutarha on siis vuosikymmeniä vanha ja ollut täysin hoitamatta ainakin 6 vuotta. Pari vuotta takaperin aloin kaivaa heinän keskeltä marjapensaita ja joka kesä projekti on edennyt kohti perimmäistä nurkkaa. Herkukkapensaat leikkelin vähän maltillisemmin parina vuotena, mutta karviaiset vedettiin moottorisahalla matalaksi. Puskat oli niin huonossa kunnossa, että niihin ei tullut enää oikeastaan yhtään marjoja ja oletus oli, että siihen moottorisahalla käsittelyyn ne sitten kuolevat varmaan lopullisesti. Toisin kuitenkin kävi ja viime kesänä saatiin jo napostella mehukkaita karviaisia.

Vanhan puutarhan marjapuskia

Nuorennettu karviainen

Näkymää pihalle

Hautuumaa