Uusi pikkuruinen puutarhani

Tänään paistoi aurinko niin mukavasti, että päätinkin sisällä kohnaamisen sijaan siistiä pation ja kukkapenkit talven jäljiltä. Eipä taas voi ihminen olla enempää innoissaan ja tyytyväinen tehtyihin päätöksiin ja muutoksiin. Hei mulla on minipuutarha, minkä siivoamiseen menee tunti!!!

Nyt pitää sitten vaan maltaa odotella, että mitä sieltä mullista nousee kevään ja kesän mittaan. Lupaavasti ainakin tulppaanin tiittoja oli näkyvillä ja sen tiedän, että aidan puolella kasvaa malvaa. Ihan valtoimenaan pyörii ajatuksissa, että mitä kaikkea kivaa niiden seuraksi voisi istuttaa... Ideoita otan mieluusti vastaan. Meidän pääty on aurinkoinen, mutta tuskin pahasti paahteinen.

Kuvissa ei nyt näy, mutta seinällä kasvaa humalaa, mikä pitäisi leikata alas ja ottaa säleikkö pois. Jostain pitäisi selvittää, että mistä hommaan siihen 2 pitkää salkoa, mitä pitkin humalat saavat rauhassa kasvaa, eikä niitä tarvitse syksyisin leikata. Portaiden vieressä kasvaa 2 vaahteraa, mitkä on pidetty matalana leikkaamalla. Ne kasvaa kuitenkin liian lähellä taloa ja saavat tehdä tuttavuutta moottorisahan kanssa, ennen lehtien puhkeamista. Siinä juurella kasvaa inhokki tuoksuvatukkaa ja ne saavat myös lähtöpassit. Tilalle ehkä joku ihana syreeni... 

Siinä kukkapenkkejä peratessa, mullista nousi iloinen yllätys. Maa-artisokkaa kasvaa meidän kaupunkikodin kukkapenkissä. Varsin mukavaa, eikä varmasti jää ainoaksi hyötykasviksi näissä kukkapenkeissä.

Lomatoorakka

Tänään oli viimeinen työpäivä ja pätkäloma 1/3 alkoi varsin maukkaasti. Olen viikon verran kuolannut Kinuskikissan raparperipiirasta, minkä reseptiin törmäsin muistaakseni jossain lehdessä. Samainen resepti löytyy täältä. On vaan pykälän verran surkeammat nämä mun raparperit, jotka ovat kituneet monta vuotta tuossa paikoillaan. Voikukan varretkin on näköjään voimallisempia, kuin onnettomat ruippanat. 

Piirakan tuskissani poimin kuitenkin kaikki ruipelot ja muunsin reseptin nopsaan viljattomaksi. Korvasin vehnäjauhot mantelijauholla, kookosjauholla ja perunajauholla. Siis desi kutakin. Pohja onnistui varsin hyvin ja siitä tuli melko täydellinen muropohja. 

Vaikka raparperin määrä oli niin vähäinen, antoi sekin vähäinen täyte ihan huisin hyvää makua. Kaikki ei mne aina ihan putkeen ja mascarpone-huntu ei ihan onnistunut... Joko jätin vaniljakastikkeen liian liruksi tai sitten se puuttuva valkosuklaa vaikutti koostumukseen. No ihan sama! Ihan pirun hyvää oli!! Nyt pitäisi vaan himmata tämä uhkaavan innokkaasti alkanut leipurin ura.. Viljavammaisuus on säästänyt kivasti ylimääräisiltä leivonnaisilta. Että pitikin alkaa leikkiä kokeilevaa keittiötä... Nyt pukkaa piirasta ja torttua ja sen sitten tietää keneen nämä diabetes-miinat ja sydäri-pommit eniten vaikuttavat... 

Joulua kotiin

 Meillä on menty monet joulut todella low-key meiningillä ja koristelut ovat olleet minimissään. Nyt sain jostain pikku ällin ja ripustin oikein lasisen tähden peikonpähkinään, ostin jo tämän vuoden toisen amarylliksen pönöttämään pöydälle ja kaiken kukkuraksi hain kuusen metsästä. 

Siinä se on, meidän huikean komea joulukuusi! Olisitte nähneet, kun nuohosin tuolla pimeässä metsässä otsalamppu päässä etsien sopivaa maljakkokuusta... Minä, jota ei hevillä saa pimeälle pihalle, saatan sopivan päähänpinttymän seurauksena taipua vaikka mihin :) 

Hothothot!!

Chilisato oli muhkea ja osa raakileista jäi jopa keräämättä. Nyt ne odottelevat tuolla kasvihuoneessa siivousta... Viimeksi kasvari muuten siivottiin uudenvuodenpäivänä... Saas nähdä milloin tällä kertaa saa aikaiseksi, vai saako edes ennen kevättä.

No sitä kypsää chiliäkin tuli todellakin monen vuoden tarpeiksi. Osan pakastin ja osan kuivasin palasina, mutta nämä viimeiset kokeilin kuivata ihan kokonaisena. Siinä ne nyt koristavat tiskipöytää vanhan lasipurnukan täytteenä. Mortteli olis kyllä kova sana, kun näitä kuivattuja ruokia löytyy tällä hetkellä aika paljon kaapeista.

Lasipurkki on muuten kirpparilöytöjä ehkä loppukesältä, jos oikein muistan...

Yksi keräilykohde on tullut tässä syksyn aikana tiensä päähän. Riihimäen Kotilasi-kokoelma taitaa olla täysi... Hans Nyqvistin suunnittelemia Kotitölkkejä on kertynyt iso liuta kolmessa koossa ja kolmessa värissä. Näitä pitäisi olla vielä vaalean ruskeana, mutta ikinä en ole moisiin törmännyt ja ehkä hyvä niin, koska uusille ei olisi enää tilaa.  

Viimeisiä viedään

Tällä kertaa tuli sitten suorastaan surkea sato kasvihuoneesta, kun vertaa aikaisempiin vuosiin. Ainoastaan Aji Fantacy chilit yllättivät reilulla sadolla. Kylmä kesäkuu teki siis tepposensa ja ensimmäiset tomaatit olivat kuukauden myöhässä. Onneksi sieltä tuli sentään edes parin viikon ajan ihan hyvin tomaattia, niin että ylimääräisiä sai antaa kavereillekin. 

Viimeiset tomaatit keräsin viikko takaperin ja ne päätyivät uunikuivaukseen. Mikään ei ole niin hyvää, kuin talven keskellä lihapataan lisätyt kuivatut kirsikkatomaatin puolikkaat. Chilit kuivasin myös ja tuo Aji Fantacy yllätti myös maukkaudellaan. Nyt olen ihan koukuttunut noihin kuivattuihin kimpaleisiin ja niitä tulee murennettua jokaisen ruuan päälle... 

Alkuja ja ötököitä

Eipä ole koskaan aikaisemmun tullut tarkasteltua hedelmän alkuja tässä kasvun vaiheessa. Aika hauskoja muuttumisleikin alkuvaiheessa olevia pompuloita. Saapi nähdä tuleeko näistä päärynöitä... Muistaisin, että päärynä tarvitsee toisen lajin pölyttämään ja se toinen laji ei kyllä kukkinut lainkaan. Kovaa vauhtia pallerot kyllä pullistuvat, että saatan muistaa väärin... 

Yksi kolmesta viime kesänä istutetusta suklaakirsikasta kukki ja yrittää myös tuottaa satoa... Mutta kauhukseni huomasin kaikkien kirsikoiden olevan täynänsä kirvoja. Apua! Mitä niille pitää tehdä!? Kuoleekohan pensaat niihin, kun lehdet alkaa ruskistua, mutta en mä niitä ainakaan haluaisi myrkyttää. Pitää varmaan vanhaa kunnon mäntysuopaa yrittää suihkia, vaikka jostain kuulin, että ei se mihinkään auta...

Kaikenlaisia muitakin pihan ötököitä olen yrittänyt bongailla ihan tarkoituksella, Naapurit varmaan leimaavat hulluksi, kun tyyppi seisoskelee ja hiipii pitkin niityn laitaa... No kyllä sieltä jotain pientä aina yleensä löytyy. tosin sitä makro-objektiivia haikailen edelleen. 

Tattista vaan!

 Se on nyt se aika sitten taas, kun pakastin ja uuni suhisee ja metsän antimet säilötään talven herkkuihin. Tässä on nyt ollut muutama hyvä tattivuosi peräkkäin ja tällä hetkellä saa käydä päivittäin takametsän herkkuaitassa ammentamassa näitä ihania paksu jalkaisia lakkipäitä. 

Tänä vuonna laitan suurimman osan tateista pakkaseen, kun viime vuonna kuivasin kaikki. Maitotuotteiden pos jäämisen myötä jäi myös iki-ihanat sienikastikkeet ainakin toistaiseki pois ruokalistalta. Aikaisemmin olen koittanut pakastamista kypsillä tateilla, mutta siitä ei tullut, kuin limaista tahnaa... Löysin ohjeen, missä tatit vaan putsataan, pilkotaan kuutioiksi tai siivuiksi ja jäädytetään yksittäin lautasella tms. jäätyneet palaset siirretään purkiin ja paistetaan sitten tulevaisuudessa jäisinä. 

Paistetut tatit ja sipuli, eivät kyllä jää yhtään herkullisuudessaan tattikastikkeesta, joten eiköhän tässä pärjäillä ilman kermaakin. 

Tällaista settiä sitä saa käydä poimimassa päivittäin ja ei tarvitse perkailla matosia, kun poimii vasta nousseita pikkuisia. 

Naatiskellaan nyt näistä syksyn ihanista antimista ja pienistä kauniista asioista.

Maidoton ja viljaton

    

Tässä tulee varmaan tulevina viikkoina postailtu näitä ruoka juttuja enemmän, kuin tarpeeksi. Syynä on se, että luovuin eilen pitkin hampain maidosta tai paremminkin lehmän maidosta. Vuohen juustot ja tavallisen voin pidän edelleen valikoimissa ainakin toistaiseksi. Viljattomalla olenkin ollut nyt yhtäkyytiä puolisen vuotta ja Thaimaan matkan patonkiporsasteluja lukuunottamatta vuoden alusta. 

Voi varmaan ihmetellä, että miksi ihmeessä... No siksi, että yritän saada psorin kuntoon ja samoin kilpirauhasen vajaatoiminnan parhaalle mahdolliselle tolalle. Viljat ja maidon kaseiini ovat pahaksi eli ne aiheuttavat ja pitävät yllä hiljaista tulehdusta. Varsinkin viljan vaikutus on tullut todettua karvaasti sen Thaimaan matkan aikana. Palaute on välitön: psori on kirkkaan punaisena, heti pienestäkin viljamäärästä ja siinä menee parikin kuukautta, että pääsee taas lähtöpisteeseen. Tämän havaittuani ei ole kauheasti tehnyt mieli leipää mutustella.

Mutta se maito... miten sitä pärjää ilman raejuustoa ja muita juustoja, kermaa ja rahkaa... No se jää nähtäväksi, mutta surkuhan se on, kun joutuu hylkäämään niin monta suosikki ruokaa, tai oikeastaan kaikki. Otan nyt kuitenkin loppuvuoden tavoitteeksi ja katsotaan miten menee ja miten jatkuu. Paljon joutuu kehittelemään uusia kuvioita ja niitä sitten tänne varmaan tallentelen. 

Ensimmäinen päivä kulki ihan kivasti. Paistettua broileria ja herkkusieniä avokado soseella, Vieraitakin kävi ja kahvin kanssa herkuttelin jäisillä mustikoilla ja kookosmaidolla sekä sieni-jauheliha muffinseilla. Päivälliseksi munakas ja riisikakku vuohenjuustolla ja avokadolla. 

Ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu...

Miälipuolist kasvundeerust

En todellakaan tiedä mitä kasvuhormonia Biolanilla on livahtanut kasvusäkkeihin lannoitteeksi, mutta en mä ole kyllä ikinä nähnyt mitään tällaista... Gd on tehnyt ihan käsittämättömiä kukkaterttuja tai ei niitä voi miksikään tertuiksi kutsua, vaan tuollaisia jätti kimppuja satoine kukkineen, mitkä ovat nyt alkaneet muuntautua tomaateiksi...

 

Sungold on sentään joten kuten sellainen, kuin kuuluukin ja satokausi on avattu. Hiukan huonolle hoidolle nämä jäivät ja pääsivät haaraantumaan, mutta säälimättömästi olen nyt niitä latvonut ja riipinyt lehtiä. Poimiminen on vähän vaikeaa, kun on niin tiheä kasvusto edelleenkin, karsimisesta huolimatta. 

Siinä vähän lisää kuvia siitä käsittämättömästä kasvuvoimasta, mikä jyllää kasvihuoneen oikealla reunalla. Kyllä mä olen varkaita nyppinyt ennenkin, mutta näissä kasvaa tuollaisia vasemmalla ylhäällä olevia varasjoukkioita jo kertaalleen nypittyihin kohtiin. Oikealla ylhäällä näkyy miten monihaarainen "kukkaterttu" on haljennut oman painonsa alla... alempana on kuva mulle ihan uudesta ilmiöstä, eli nämä Gardener´s delight taimet kasvattaa jatkovarsia kukkaterttujen päihinkin!! Siis mitä ihmettä!? Tässä ko. kasvissa on sentään ihan muuten normaalin näköiset kukkatertut.  

 Tällainen "sievä" sekasotku vallitsee meidän viidakkokasvihuoneessa... Siellä tomaattien joukossa sinnittelee myös kauheasti hedelmää tekeviä chilejä ja paprikoita, mutta niitä oli ihan turha yrittää edes kuvata. 

Oikealla tänään pomittua satoa, Tigerellaa, sungoldia ja Gardener´s delightia. Vasemmalla mielettömän makeita Sungoldeja kypsymässä. 

Loman aikana

Loman aikana ja oikeastaan koko kesän aikana kasvihuoneen hoito on jäänyt hiukan retuperälle... Kastelujärjestelmän ansiosta siellä ei tarvitse niin kauhean usein käydä ja osa varkaista on päässyt kasvamaan isoiksi sivuhaaroiksi ja tuloksena on kauhea viidakko. Tänään siis tehtävälistalla latvomista ja karsimista kovalla kädellä. 

Tigerellaan on tullut runsaasti raakileita 

 Gardener´s delightin muutama taimi on kokenut jonkin mutaation ja kukkatertut ovat todella erikoisen näköisiä miljoonahörhelöitä...

Yksi Tigerella on myös rohmunnut ilmeisesti juurensa suoraan lannoitevarastoon, koska lehdet ovat kippuraiset ja tummat. Samassa säkissä kasvavat kaksi muuta taimea ovat ihan normaaleja. Tuoksuherne on venähtänyt mielettömän kokoiseksi pensaaksi tuossa kasvarin oven pielessä ja aloittelee kukintaansa. 

 Loman suurin suoritus oli hedelmäpuiden istutus, mistä olenkin puhunut pitkään. Nämä Chokoladnajat eli suklaakirsikat olivat melko helppoja istuttaa, kun tuossa kohtaa on aika paksu kerros multaa. 

 Toisin oli näiden kanssa... Multaa n. 10cm ja sen alla teräsbetonia muistuttavaa kivenmurikoilla ryyditettyä tinasavea.... Onneksi loppui puhti kesken ja siten alkoi muutaman päivän sateet ja savi hieman pehmeni. Siinä ne sitten ovat, mutta ei todellakaan missään 80cm syvässä istutuskuopassa, kuten ohjeistettiin... Etummaisena on Pekka syysomena ja taaempana Elokuun päärynä ja Aunen päärynä. 

Siinä vielä lähempää suloistakin suloisemmat tuoksuherneet...

Kauden herkkuja

Venäläinen uunikala vei kielen mennessään
Smetanaan sekoitetaan rkl hunajaa, pari valkosipulin kynttä ja suolakurkkua maun mukaan. Kaadetaan kalan päälle ja kypsennetään uunissa kunnes saa väriä pintaansa. Juuresmuusi on ihan loisto lisäke uunikalan seuraksi.


Naudan palapaisti muhi uunissa 3h ja täydellisen mureat lihat saivat loppu vaiheessa seurakseen luumun puolikkaita. Luumuille en ole oikein keksinyt mitään käyttöä, muuta, kuin puusta suoraan suuhun. Nyt kuitenkin kokeiltiin laittaa niitä kastikkeeseen ja hyväähän siitä tuli. Meillä käytetään muutenkin todella usein lihan ja kanan seurana hedelmiä. Possun kanssa luumut ehkä sopisivat vielä paremmin ja myös omenaa voi käyttää samaan tapaan possun ja naudan seurana. Broiskun seurana menee parhaiten etelän hedelmät eli ananas, banaani ja persikka.

Takametsässä

"Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuula yllätyt..." Meillä ei tarvitse lähteä kovinkaan kauas, kun sieniapajat löytyy omalta takapihalta. Tatit, suppilovahverot ja kanttarellit löytyvät ihan omilta nurkilta, joskin uudet naapurit taitavat olla sieni-ihmisiä myöskin. Saalista ei juurikaan löydy enää kauempaa, vaan ihan tuosta näköetäisyydelta omasta kodosta. Tänään pitäisi taas mennä käymään metsällä, jos löytyisi lisää suppilota. Ihastuin kuivattuihin suppilovahveroihin siinä määrissä, että pakkaseen ei enää niitä laiteta. Kuivattu rouhe maistuu ihan sellaiseenaan salaatin päällä ja vähän joka paikassa. Suppilot kuivuvatkin ihan älyttömän nopesti uunissa, verrattuna esim tatteihin.

Valtava herkkutatti

Vanha lehmien juottopaikka

Niin paljon harmitti, kun ei päässyt mukaan

Saalista

Seuralainen