Uusi pikkuruinen puutarhani

Tänään paistoi aurinko niin mukavasti, että päätinkin sisällä kohnaamisen sijaan siistiä pation ja kukkapenkit talven jäljiltä. Eipä taas voi ihminen olla enempää innoissaan ja tyytyväinen tehtyihin päätöksiin ja muutoksiin. Hei mulla on minipuutarha, minkä siivoamiseen menee tunti!!!

Nyt pitää sitten vaan maltaa odotella, että mitä sieltä mullista nousee kevään ja kesän mittaan. Lupaavasti ainakin tulppaanin tiittoja oli näkyvillä ja sen tiedän, että aidan puolella kasvaa malvaa. Ihan valtoimenaan pyörii ajatuksissa, että mitä kaikkea kivaa niiden seuraksi voisi istuttaa... Ideoita otan mieluusti vastaan. Meidän pääty on aurinkoinen, mutta tuskin pahasti paahteinen.

Kuvissa ei nyt näy, mutta seinällä kasvaa humalaa, mikä pitäisi leikata alas ja ottaa säleikkö pois. Jostain pitäisi selvittää, että mistä hommaan siihen 2 pitkää salkoa, mitä pitkin humalat saavat rauhassa kasvaa, eikä niitä tarvitse syksyisin leikata. Portaiden vieressä kasvaa 2 vaahteraa, mitkä on pidetty matalana leikkaamalla. Ne kasvaa kuitenkin liian lähellä taloa ja saavat tehdä tuttavuutta moottorisahan kanssa, ennen lehtien puhkeamista. Siinä juurella kasvaa inhokki tuoksuvatukkaa ja ne saavat myös lähtöpassit. Tilalle ehkä joku ihana syreeni... 

Siinä kukkapenkkejä peratessa, mullista nousi iloinen yllätys. Maa-artisokkaa kasvaa meidän kaupunkikodin kukkapenkissä. Varsin mukavaa, eikä varmasti jää ainoaksi hyötykasviksi näissä kukkapenkeissä.

Hutei ja hitei

"Aina ei voi onnistua" on tuttuakin tutumpi slogan meidän puutarhassa... Värinokkonen on ollut sekä hitti, että huti. Siemenestä kasvatettu ilostuttaa aina, vaikkakin kasvu onkin ollut hidasta ja näyttävät puskat jäivät haaveeksi.  

Todellinen floppi on sormustinkukat, mitkä eivät vaan jaksa menestyä meidän pihapiirissä. Kuvitelmat hienoista sormustinkukkameristä pihan reunoilla on saanut kuopata jo aikaa takaperin. Ylväät kukat näyttäytyvät tällaisina surkeina rääpäleinä, jos nyt ikinä edes kukkaan ehtivät.. 

Peurankellot ovat sitten taas puolestaan menestystarina sattuman kautta. Ne ovat luultavasti pihan vanhaa kantaa ajalta ennen meitä tai sitten siemenet ovat eksyneet tuohon jostain muualta. Veikkaan kuitenkin ensimmäistä vaihtoehtoa. Parina vuotena hautuumaan istutusten perustamisesta jaksoin ahkerasti kyniä rikkaruohoja ja siinä on mennyt peurankellojen taimet samalla. Kun kurjenpolvet valloittivat alueen jäi myös kyniminen vähemmälle ja ensimmäiset kellot pääsivät kukoistamaan. Nyt ne antavat kivasti väriä ja korkeutta tuolle tasapaksulle, villiintyneelle kulmaukselle. 

Lomakalliolla kukkii osa2

Uutta yritystä perään...
Aamupäivällä tein pieniä istutuksia. Pieniksi saavat istutukset jäädäkin,  mutta jotain punaisen sävyjä ja valkoista pitää saada vielä lisää.

Alkukesästä istuttelin muutamia alelaarista ostettuja liljan sipuleita ainoaan kohtaan, missä voisin kuvitella niiden menestyvän. Ihan hyvin ovat lähteneet kasvuun, mutta kukinta menee kyllä myöhäiseksi. Puoleen hintaan ostin sipulit ja puolet niistä lähti kasvuun, joten saa alesipulit olla minun puolesta jatkossa kaupan riesana...

Yllä ja alla rentokallioinen, mikä oli Ihan uusi tuttavuus, mutta näytti ihan siltä, että sopii tänne kuivaan ja karuun ympäristöön. Plantagenin myyjä varoitteli, että se on todella kranttu kasvi ja ihme on jos saan sen selviämään. No kuitti on tallessa ja istutukset hoidettu ohjeen mukaan, joten uutta kehiin, jos ei onnistu.

Punapiikkipäivikkejä tuli muutama tuohon kallion kupeeseen. Ja näidenkin hengissä säilyminen on ilmeisesti ihan kiikun kaakun, kun näitä käytetään sitten vissiin lähinnä kesäkukkana... no onneksi on se kuitti.

Mehitähdistä pidän ihan älyttömästi ja niitä olisikin kiva keräillä tänne. Ärsyttävää vaan, kun näissä ei ollut tarkempaa nimeä. "Mehitähti, harmaa" ei ihan ehkä kerro kaikkea...

Tämä valtava möykky on luultavasti Othello tai jotain sinne päin...

Tässä oli Ihan ylisöpöt kukinnot :) 

Komea on Othellonkin kukinto

Kesäkukat

Vihdoin on ensimmäiset kesäkukat paikoillaan ja terassi siistitty kesäkuntoon. 

Sinivioletin ja oranssin viehätys jatkuu viime kesältä. 

Inkisten puutarhalta löytyi tämä sähkönsininen ihastus. Mahtaakohan joku tietää mikä tämä on nimeltään? 

Esikasvatuksessa

Takakoppi on pyhitetty taas taimien käyttöön ja huone pidetään viileänä, jolloin kasvatit eivät hujahda pitkisi loikeroiksi, kuten viime keväänä. Tomaattia on kasvamassa useampaa sorttia ja samoin sitruunabasilikaa vai olikohan se thaibasilikaa.. Chiliä en laittanut yhtään, kun sitä on nyt viime vuodet tullut niin reippaasti, että kuivattua rouhetta on vuosiksi eteenpäin. 

Syksyllä napsin pistokkaat äidin komeasta juorusta ja sain sen sinnittelemään  talven yli vesilasissa. Nyt se onkin lähtenyt kivasti kasvuun, kun pääsi multiin. 

Oxalis on lähtenyt ihan ihmeellisen hyvin kasvuun. Syksyllä nostin ruukun tuohon olohuoneen nurkkaan ja siinähän se jaksoi kukkia, kunnes alkoi pikkuhiljaa ränsistyä. Lakkasin kastelemasta ja annoin käpysten olla paikoillaan ruukussa. Nyt sitten aloitin kastelun ja sieltä ne apilat vaan korottelee taas niin terhakoina. Ei sitä aina näköjään tarvitse niin kauheasti nähdä vaivaa, kun helpommallakin onnistaa. 

Ensimmäistä kertaa kokeilussa on värinokkoset ja ihan kivasti se ainakin on lähtenyt alkuunsa. Vähän jotain pientä väriäkin jo lupailevat.. Nyt on kyllä niin mahtava keli, että taidan mennä istuttelemaan pihan puolelle viimeisiä siemeniä. Lämpömittari näyttää +12 varjossa ja vanhana auringon palvojana ehdin jo hetken ottaa iloa irti ja loikoilla tuossa terassilla. Ihanaa! 

Syysistutukset

Täysin poikkeuksellisesti viime kesänä meillä jäi kokonaan kesäkukat laittamatta. Keväiset orvokit rehottivat läpi kesän ja suurin osa ruukuista ammotti tyhjyyttään. Ruukkujen seuraksi ilmaantui tuollainen maitotonkka tuossa loppukesällä isännän toimesta. Tyyppi oli laittanut kerrankin korvan taa pulinani ja bongannut ohi ajaessaan jostain pihakirppikseltä tämän. Vielä pitäisi ensi kesäksi löytää yksi pienempi...

Kun kerran kesäkukat jäi välistä, niin panostetaan sitten syyksyyn vähän paremmin. Tuollaisen kauniin ruskan saa muuten muraattiin aikaiseksi, kun ei kastele raukkaa ollenkaan... 

Viime syksynä jäi sipulikukat istuttamatta ja kevään kukkijoita oli vähän hintsusti. Koitetaan nyt sitten paikata sitä ja latoa sipulaa maahan oikein urakalla. Sain jo istutettua tuohon terassin edustalle 50 krookuksen sipulia. Voikukkakaira toimi aika oivana välineenä pikkusipuleita nurmikolle istutettaessa.

 Plantagenista lähti mukaan pitkälti toistasataa sipulia ja krookusten lisäksi sain jo istutettua vaalenapunaiset tulppaanit sekaisin kirjopikarililjojen kanssa tuohon kukkapenkin etualalle. Jos oikein ahkeraksi heittäytyisi ja tekisi vielä tässä vapaapäivien aikana uuden sipulikukkapenkin, mitä olen koko kesän suunnitelut... Pitäisi siirtää muutamat liljan sipulitkin siihen, kun niiden nykyiset kasvupaikat, eivät ole kovinkaan hyvät. 

Ihan pihalla

Eräät ne vaan löysäilivät koko viikonlopun, mutta toiset ovat paiskineet töitä hiki päässä. 

Honkkarista haettiin vino pino orvokkeja ja lähikaupasta vielä muutama pikku narsissi. Kukat pääsivät heti kiireesti ruukkuihinsa ja kyllä taas tekee eetvarttia raikkaat värit terdellä. 

Kukkamaakin tuli kynittyä puhtaaksi ja katettua. Siinä samalla varmaan meni joku perennan alkukin, kun muistin vasta jälkeen, että istutin syksyllä yhteen kohtaan jotain... En vaan ymmärrä mitä teen väärin, kun keijunkukat eivät menesty meillä? Kaikki olivat kuoleentuneet talven aikana ja jäljellä oli vaan kuivuneet käppyrät. Viime keväänä olivat sentään vielä hiukan henkitoreissaan, mutta eivät kyllä kasvaneet kesän aikana samanlaiseen loistoon, kuin istutettaessa olivat. 

 Sadetta vähän lupaili taivas eilen iltapäivällä, mutta eipä sieltä tullut pisaraakaan. Alkaisi jo luonto kaivata pientä kastelua...

Onnen pipanoita

Villa Touretten arvonnasta voittamani keijunmekon siemenet ovat tuottaneet uskomattoman upeta kasvustot. Ensin ajattelin, ettei niistä mitään tule, kun lähtö oli niin hidas ja pitkään siinä vaan pönöttivät muutamine lehtineen. Nyt on tilanne toinen! 

Keijunmekko on kyllä niin kiva sen takia, että siihen ei tule mitään rumia kuihtuneita kukkia, vaan kukinnolla on eri vaiheita ja kaikki omalla tavallaan kauniita, eikä kuihtuneita tarvitse nyppiä. 

Meidän pihalla kukkii ensimmäisen kerran kärhö!! Olen istuttanut edellisinä vuosina 4 kärhöä ja ajatellut jo, ettei ne vaan menesty täällä, mutta nyt löytyi oikea paikka vestankin kyljestä. 

 Viime vuoden inkaliljoista yksi säilyi talven yli ja on tähän saakka kasvattanut pelkkää tuuheaa lehdistöä, mutta nyt siinä on paljon nuppuja ja ensimmäiset kukat ovat avautuneet. Ensimmäisessä kuvassa prinsessa näkyy kokonaisuudessaan.  

Loman aikana

Loman aikana ja oikeastaan koko kesän aikana kasvihuoneen hoito on jäänyt hiukan retuperälle... Kastelujärjestelmän ansiosta siellä ei tarvitse niin kauhean usein käydä ja osa varkaista on päässyt kasvamaan isoiksi sivuhaaroiksi ja tuloksena on kauhea viidakko. Tänään siis tehtävälistalla latvomista ja karsimista kovalla kädellä. 

Tigerellaan on tullut runsaasti raakileita 

 Gardener´s delightin muutama taimi on kokenut jonkin mutaation ja kukkatertut ovat todella erikoisen näköisiä miljoonahörhelöitä...

Yksi Tigerella on myös rohmunnut ilmeisesti juurensa suoraan lannoitevarastoon, koska lehdet ovat kippuraiset ja tummat. Samassa säkissä kasvavat kaksi muuta taimea ovat ihan normaaleja. Tuoksuherne on venähtänyt mielettömän kokoiseksi pensaaksi tuossa kasvarin oven pielessä ja aloittelee kukintaansa. 

 Loman suurin suoritus oli hedelmäpuiden istutus, mistä olenkin puhunut pitkään. Nämä Chokoladnajat eli suklaakirsikat olivat melko helppoja istuttaa, kun tuossa kohtaa on aika paksu kerros multaa. 

 Toisin oli näiden kanssa... Multaa n. 10cm ja sen alla teräsbetonia muistuttavaa kivenmurikoilla ryyditettyä tinasavea.... Onneksi loppui puhti kesken ja siten alkoi muutaman päivän sateet ja savi hieman pehmeni. Siinä ne sitten ovat, mutta ei todellakaan missään 80cm syvässä istutuskuopassa, kuten ohjeistettiin... Etummaisena on Pekka syysomena ja taaempana Elokuun päärynä ja Aunen päärynä. 

Siinä vielä lähempää suloistakin suloisemmat tuoksuherneet...