Mökillä on ollut aina (ainakin sen 15 vuotta, kun olen siellä käynyt) rottinkinen riipputuoli. Se on myös aina näyttänyt siltä, että se lahoaa käsiin juuri kohta. Hyvin se on kuitenkin pitänyt pintansa, vaikka viime kesänä köysi katkesi hentoisen olemukseni siinä lepäillessä... Kolahti tuo yläkaari aika ihmeellisesti ja ikävästi päälakeen... En sitten tiedä miten olin siihen jäänyt levitoimaan tuolin tipuessa alta...
Yksi tämän kesän hankinnoista on ollut uusi riipputuoli. Oikein kiva ja edukas yksilö löytyi Sotkasta samalla reissulla, kun käytiin tekemässä sohvakaupat. Vielä pitäisi vaihataa valkoinen köysi tuon sinisen tilalle ja samalla saa hieman entrattua korkeutta, kun nyt ei yllä ihan jalat maahan.
Nyt kelpaa tähyillä Airistolle ilman pelkoa istuimen räjähtämisestä :)