Hiljaiselon loppu!

Se on syksy sitten pahimmillaan, mutta yllättävia kauneuspilkkuja saattaa bongailla edelleen, jos on silmä tarkkana. 

Kylläpä on ollut totaalista hiljaiseloa koko syksy... Syynä on ollut puhtaasti jäätävä väsymys ja saamattomuus, mitkä ehtivät kiusata melko tovin, ennen kuin tajusin mistä on kyse. Mulla kun on tuo ah! niin armas elämänkumppani nimeltään kilpirauhasen vajaatoiminta ja alku syksystä aloitettu lääkityksen rukaaminen ei mennyt ihan putkeen... 

Tajusin homman nimen vasta, kun väsymys alkoi olla siinä pisteessä, että työpäivän aikana olisi tehnyt mieli ottaa torkut tai parit. Mihinkään ylimääräiseen ei ole löytynyt energiaa ja sokerin himo nousi ihan päätä huimaaviin mittasuhteisiin. Eli ihan sama meininki, kuin vuosia takaperin ennen lääkityksen aloitusta. 

Nyt on eri ääni kellossa ja se tarmo alkaa taas löytyä, mutta ennen kaikkea, enää ei tee mieli vaan nukkua ja syödä. 

 

Kamera on kaivettu naftaliinista ja silmät ovat auki syksyn erikoiselle kauneudelle ja väreille. 

Syksyn kunniaksi ja piristykseksi mulla värjättiin hiuksetkin tuon omenan värisiksi :) 

Niin toivoisin, että ensi kesänä sormustinkukka ilahduttaa upeilla kukinnoillaan. Aika hauskan näköisiä nämä lakastuneet siemenkodatkin, vai miksikä näitä nyt kutsutaankin.. 

Kun pääsee väsymyksestä eroon, niin siitä saa kummasti pontta hoitaa myös pitkään roikkuneita hommia. Sain vihdoin tehtyä veljen nuorimmaisesta muotokuvan. Olen tehnyt kaikista lapsista kastelahjaksi kuvat ja tämä pikku prinsessa on jo pari vuotias... eli luultavasti saamattomuus kuuluu myös perusluonteeseeni. 

Mutta hei, kyllä tämä tästä kirkastuu ja kohta saatte hyppiä pitkästyttävimpien juttujen yli, kun postauksia alkaa tippua jatkuvalla syötöllä :) 

Kiitos Anniemilia huhuilusta ja tervetuloa uudet lukijat!!