Kreetalla 3/3 Huippikset

Vielä  viimeinen postaus matkan ehdottomista huippukohdista. 

Village Heights Golf Resort. 

Yleensä meillä on tapana pyrkiä mitä lähemmäs rantaa sen parempi. Tämä hotelli, missä ollaan oltu nyt kahdesti on kuitenkin poikkeus. Vuoren rinteeltä on mahtavat maisemat ja homma toimii, kuin rasvattu. Ruoka on erinomaista, shuttle bus suhaa säännöllisesti kylän ja hotellin väliä ja tunnelma on varsin mukava.  

Road trip ja henkeä salpaavat maisemat. 

Siinä bussin kääntöpaikan vieressä on Skotti hepun pitämä akvaario ja matelijoiden pelastuskeskus. Akvaarioissa on nähtävillä paikallista kalakantaa, liskoja ja kauhean kokoisia käärmeitä, mitkä ovat olleet lemmikkeinä ja hylätty. Keskuksessa hoidetaan myös huonokuntoisia merikilpikonnia ja elvyttyään ne vapautetaan luontoon. Tämä yläkuvan raasu ei vaan koskaan pääse vapauteen, koska hän on sokeutunut, eikä selviäisi hetkeäkään elossa. Alemmassa kuvassa esiintyy paikan veiken kaveri luuhauki Garfield.

Hämmästyttäviä uusia elämänmuotoja Petrakis beachillä.

Päädyimme siis autoillessa eteläpuolelle Kreetaa ja pysähdyttiin Petrakis beachille uimaan ja virkistäytymään. Iso ranta oli täysin autio, kahta nudisti eläkeläistä lukuunottamatta ja nekin häipyivät melko pian meidän saavuttua... 

Ja sitten se huippuin huipuista, oma Graalin maljani Octopus vulgaris! 

Siellä se hieno yksilö lymyili odottamssa Rainbow wrasse seuranaan. 

Arvata siis saattaa, että vesielämä oli parhautta koko matkan ajan. Ihanan kuumat päivät (+27) antoivat voimia polskia tunti tolkulla melko viileässä meressä (+17) Ostin Hersonissoksesta itselleni kunnon räpylätkin, jollaisia olen kaivannut jo pitkään. Kameran kanssa on todella hankala edetä, jos on vähänkin virtausta. En ole piitannut sellaisia pidempiä räpylöitä käyttää, mutta Meksikossa koitin snorklatessa lyhyempiä ja hommahan toimi. Nyt pääsee tarvittaessa aika nopsaan paikasta toiseen. 

Kreikassa kun ollaan, niin ruokaahan ei voi sivuuttaa. Rakastan Kreikkalaisia ruokia eritoten moussakaa. Söin melkein joka päivä lounaaksi pätikän tuota ihanuutta ja ehdottomasti paras annos on siinä rantakadun Aphrodite ravintolassa. Halpaa, ihan loistava palvelu ja kaikki ruoka todella hyvää. Jotenkin mieltä lämmitti sekin, että tarjoilija tyttö muisti meidät edellis syksyltä ja seuraa oli pitämässä sama vanha kissa narttu, kuten viimeksikin. 

Ihana matka, ihan kohde, suosittelen! 

Kreetalla 2/3 pinnan alla

Sitten päästäänkin siihen omaan suosikki puuhaan, eli rannalle ja vesielämään. Oltiin samoilla hoodeilla edellis syksynä ja silloin ei tullut mieleenkään, että Hersonissoksessa voisi snorklata, kun merenkäynti oli punaisen lipun luokkaa tuolloin. Koitin vähän etukäteen selvitellä mihin sitä voisi suunnata ja joka paikassa vaan sanottiin, että pohjoisrannikolla ei ole mitään nähtävää ja etelässä on paremmat kivipohjat jne. Kakkan marjat sanon! Ihan täydellinen ranta snorklaukseen löytyy ihan siitä kylän rantakadun edustalta.  

Välimeressä se kalojen kirjo ei ole tropiikin luokkaa, mutta kyllä sieltäkin helmiä löytyy. Ja uimakengät eivät ole lainkaan pahaksi, koska merisiilejä on siellä täällä, ei kuitenkaan ihan yhtä tiuhaan, kuin Kroatiassa oli. 

Uusia tuttavuuksia tuli tavattua ja myös vanhoihin tuttuihin tutustuttua paremmin. Kroatiassa jo törmäsin näihin Ornate wrasseihin. Tällä reisulla selvisi, että tuo ylempi kaveri on uros ja vieressä/alla on raidallisempi naaras. Olen sis kuvitellut näitä eri lajeiksi, kun  noista miehistä ei oikein ole saanut kuvia, kun ovat niin vikkeliä. Liukkaita liikkeissään ovat myös naarat, joten oikein hyvälaatusita kuvaa ei sitten irronnut millään.

Nämä kyllä vaihtavat tarpeen mukaan myös väritystään ja sitä myöden sukupuoltaan. Tyypit kasvavat maksimissaan 20 senttisiksi ja nämä kuvatut on 10-15cm.  Ornate wrasset olivat valtaväestöä rantavedessä ja niiden touhuja oli hauska seurailla.

 Ihan uusi tuttavuus oli tämä komea Red-black triplefin. 

 Hienolta nimeltään tämä Triplefin on Tripterygion tripteronotum. Tyypit ovat sellaisia max 5cm pituisia rehvastelijoita. Lisääntymiskaudella uros muuttuu vahvasti chilin punaiseksi ja mustaksi. Alla näkyykin sitten lähinnä seinäruusua muistuttava naaras, joita oli vaikea erottaa taustastaan. Jossain vaiheessa hoksasin siinä aikani pyörittyäni, että nämä ovat kovin reviiritietoisia kavereita. Samat tyypit nököttivät joka päivä omilla alueillaan. Kuvaamiseen toi oman haasteensa se, että nämä viihtyvät lähinnä koloissa ja varjoissa.

                                                                                                                                                                   

Tavattiin myös luvaton mamu rapu Persnon gibbesi aka Sally lightfoot. Sally Lightfootit ovat valloittaneet koko välimeren suitsait sukkelaan, kun ensimmäinen rapu on tavattu vasta 1999 Sisilian aluevesillä. Sallyt ovat levinneet itseasiassa ympäri maailman ja populaatio asettuu paikoilleen ja kasvaa huiman nopeasti.  

 Vaikka kaikki eivät näillä vesillä väreillään koreile on niiden touhuja silti hauska seurailla. Tässä Striped red mullet (Mullus surmuletus) kaivelee pohjasta herkkuja. Näistä kuvista välityy vähän heikosti kalojen luonnollinen koko, mutta tämä kaveri oli ihan kiitettävän kokoinen mötkäle ja jotain 30cm pitkä. Itse en niin kauheasti piittaa suuremmista kaloista, kun niistä ei aina tiedä kellä on hampaat ja kuka ei tykkää paparazzeista... 

Siinä vähän yleiskuvaa Hersonissoksen rannalta. 

Ranta oli rehevä ja kaikenlaista ruohoa ja höytyvää kasvoi kaikkialla. Se sitten taas takaa vilkaan liikennöinnin pinnan alla ja kivipohjan vuoksi vesi pysyy kirkkaana, vaikka olisi vähän aallokkoakin. Eli kertakaikkiaan loistava paikka snorklata.  

Olin päättänyt, että tällä reisulla tulen näkemään mustekaloja vaikka pitäisi kääntää kaikki kivet ja kannot. Päättäväisyys on hyvästä ja totta tosiaan myös viimeisenä päivänä haukansilmäni yhytti kiven kolosta Lasse Lonkeron ihan siitä omalta rannalta. Tyyppi ei vaan suostunut hievahtamaan mihinkään ja pönötti piukasti kolossaan. Aikamoinen tuuri, kun tuo silmä tuossa on ehkä euron kolikon kokoinen. En tiedä mikä häntä harmitti, kun oli niin punaiseksi muuttunut... 

Alla ui parvi Boxlip mulletteja (Oedalechilus labeo) Se oli hienon näköinen päätös viimeiselle snorklauspäivälle. 

Kreetalla 1/3 Flora & fauna

Terveisiä keväisen kauniilta ja kuumalta Kreetalta! Tällä kertaa tuli onneksi kamerakin mukaan, koska kuvattavaa oli pilvin pimein. Meillä oli huoneisto maantasalla ja terassilla vilisi elämää ihasteltavana ja kauhisteltavana. 

 Yhtenä päivänä vuokrattiin auto ja lähdettiin läpi vuorien pohjoisrannikolta etelään. Maisemat olivat päätä huimaavia ja matka osittain hullumaisen jännittävä. Here-kartat oli ladattu puhelimeen etukäteen ja ne toimivat oikein hyvin off-line tilassa. Välillä meinasi vaan usko loppua, kun asfaltti loppui ja tie muuttui kinttupoluksi...

Tässä kohtaa oli molemmilla melkein jännäkakka housussa, kun tultiin jäätävän jyrkkää hiekkatietä alas, eikä mitään kaiteita ollut edes näön vuoksi. 

Vastavaloon kuvattu huonetoveri.

Ensimmäistä kertaa näin kukkivia limejä. 

Värit näin keväällä olivat ihan jotain muuta, kuin syksyllä, jopa polttavan kuumassa vuoristossa.  

Tällainenkin ihme tuli nähtyä. Voodoo lilja eli raadolta haiseva valtavan suuri kukka, joita näkyi muutaman päivän ajan hotellille vievän tien varrella. 

Oliivitkin kukkivat täyttä häkää. 

Vihertää!

Hauskaa sunnuntaita! Vappu meni leppoisissa tunnelmissa; aluksi aatto töissä ja eilen perheen kesken grillaillen. Veljen poika jäi yökylään ja tässä me nautiskellaan hissukseen ekaluokkalaisen ja koirien kanssa rauhallisesta sunnuntai aamusta. 

Kevättä pukkaa niin sisällä, kuin ulkonakin.. Ensi yönä lähdetään matkaan fiilistelemään vähän esimakua kesästä. Toivottavasti hiirenkorvat olisivat ottamassa vastaan, kun palaillaan kotiin. 

En laittaisi vastaan, vaikka narsissitkin olisivat jo kukassa, kun palaillaan...

 Sormustinkukkia tiedossa kesällä :) 

 Tulppaaneja on ainakin ihan älyttömästi tuloillaan. Yhtään en kyllä muista, miten paljon näistäkin on vanhoja ja jää ilman kukintaa. Aika paljon kyllä tuli laitettua sipulia multiin syksyllä.