Hutei ja hitei

"Aina ei voi onnistua" on tuttuakin tutumpi slogan meidän puutarhassa... Värinokkonen on ollut sekä hitti, että huti. Siemenestä kasvatettu ilostuttaa aina, vaikkakin kasvu onkin ollut hidasta ja näyttävät puskat jäivät haaveeksi.  

Todellinen floppi on sormustinkukat, mitkä eivät vaan jaksa menestyä meidän pihapiirissä. Kuvitelmat hienoista sormustinkukkameristä pihan reunoilla on saanut kuopata jo aikaa takaperin. Ylväät kukat näyttäytyvät tällaisina surkeina rääpäleinä, jos nyt ikinä edes kukkaan ehtivät.. 

Peurankellot ovat sitten taas puolestaan menestystarina sattuman kautta. Ne ovat luultavasti pihan vanhaa kantaa ajalta ennen meitä tai sitten siemenet ovat eksyneet tuohon jostain muualta. Veikkaan kuitenkin ensimmäistä vaihtoehtoa. Parina vuotena hautuumaan istutusten perustamisesta jaksoin ahkerasti kyniä rikkaruohoja ja siinä on mennyt peurankellojen taimet samalla. Kun kurjenpolvet valloittivat alueen jäi myös kyniminen vähemmälle ja ensimmäiset kellot pääsivät kukoistamaan. Nyt ne antavat kivasti väriä ja korkeutta tuolle tasapaksulle, villiintyneelle kulmaukselle. 

Elämää nauhuksissa

Lapinnauhukset ovat nauttineet kosteassa kesästä huomattavasti enemmän, kuin minä. Ei edes isännän siimaleikkuri ja paskanauriiksi nimittely ole lannistanut niitä. Miehen korkuiset  kukinnot kuhisevat elämää ja ovat tällä hetkellä pihan komeimmat ilmestykset. 

Pörriäisiä ei ole ihan kauheasti tänä kesänä näkynyt.. 

Kukinnoista oli myös paljon tällaisia pieniä 2mm mittaisia minikoppiksia. Ihan valtavan hyvän kuvankin onnistuin kääpiöstä saamaan vapaalla kädellä. 

Kesähempeilyt

Patulla on ollut viikon verran hormoonit kierroksilla... En sitten yhtään tiedä mistä johtuu, mutta Pimulla on ainakin kestämistä toisen jatkuvan huomioinnin, änkemisen ja punkemisen takia. 

Jatkuvaa lipeksimistä..

Siihen pisteeseen saakka, että toisella palaa hihat...

Reppanalla korvat märkänä koko ajan.

"Eikö tälle jotain kesähellua sais hankittua!" Meinaa Pimsu. 

400.

Eilinen oma syntymäpäivä ja blogin 400. postaus... Sen kunniaksi vähän kukkakimppua pihan tarjonnasta.

Tänään lähdetään taas mökkeilemään pitkästä aikaa. Pieni irtiotto tekee ihan hyvää, kun viime viikko on kulunut melko stressaavissa tunnelmissa. Kollegan väkivaltainen kuolema pohjoisessa on puhuttanut paljon ja laittanut väkisinkin miettimään asioita... Onneksi meillä on kuitenkin tapahtunut isoja muutoksia omassa yksikössä, ettei nyt tarvitse ainakaan miettiä mitään työn vaihtoa. 

Koitan nyt vaan työntää nämä kauheudet taka-alalle ja tartun aurinkoa lupaaviin sääennustuksiin, kuin hukkuva oljenkorteen. Jospa nyt saataisiin kesän ensimmäinen aurinkoinen mökkireissu!  

Riipputuoli

 Mökillä on ollut aina (ainakin sen 15 vuotta, kun olen siellä käynyt) rottinkinen riipputuoli. Se on myös aina näyttänyt siltä, että se lahoaa käsiin juuri kohta. Hyvin se on kuitenkin pitänyt pintansa, vaikka viime kesänä köysi katkesi hentoisen olemukseni siinä lepäillessä... Kolahti tuo yläkaari aika ihmeellisesti ja ikävästi päälakeen... En sitten tiedä miten olin siihen jäänyt levitoimaan tuolin tipuessa alta...

Yksi tämän kesän hankinnoista on ollut uusi riipputuoli. Oikein kiva ja edukas yksilö löytyi Sotkasta samalla reissulla, kun käytiin tekemässä sohvakaupat. Vielä pitäisi vaihataa valkoinen köysi tuon sinisen tilalle ja samalla saa hieman entrattua korkeutta, kun nyt ei yllä ihan jalat maahan.

Nyt kelpaa tähyillä Airistolle ilman pelkoa istuimen räjähtämisestä :) 

Hoivaa vailla

Meillä on osa pihan reunoista ihan tarkoituksella lähes luonnontilassa ja varsinkin tämä yksi nurkka on ihan juuri sellainen, kuin sen alunperin olen ajatellutkin. 

Myös tässä kulmassa on ihan suotavaa viidakkotunnelmaa...

Mutta sitten on ne kohdat, mitkä kaipaisivat kipeästi huoltoa ja kovaa kättä... Tuossa aidan ja pionin välissä, terijoensalavan alta pitäisi kulkea polku. No oikein kun kuvittelee, niin siinä se on vähemmän suotavalla viidakkotunnelmalla. Lakkaisi tuo sade ja olisi aikaa, niin voisi jotain tehdä asialle!

Meillä kasvaa padoissa puita... pari kesää ovat saaneet tuossa virua ilman istutuksia. Valkoisten liljojen kohdalla on myös tapahtunut kaamea laiminlyönti. Liljakukot ovat saaneet rellestää vapaasti ja koko alue on ihan pahan vallassa. Syksyn aikana olisi ihan pakko laittaa nämäkin rääppäyneet nurkat kuntoon, että keväällä olisi siistiä, kun paikka laitetaan myyntiin. Sepelikuorma, suodatinkangasta ja vahva selkä olisi siis tilauksessa. 

Huussissa

Juhannusviikolla aloitettiin huussissa pikku pintaremonttiprojekti ja eilen homma tuli päätökseen uusien mattojen myötä. Huussi on ollut tosi hyvä ja toimiva Kekkilän kompostoivan käymälän ansiosta. Kaveripariskunnan mökillä tehtiin ulkovessaan remppa viime kesänä ja siitä tuli niin hieno, että iski ihan pakottava tarve tarttua toimeen myös täällä Lomakalliolla. 

Maalia seiniin ja lattiaan oli tietenkin Ihan selvä juttu, mutta jotain vinkeetä halusin siihen yhdistää. Törmäsin kotona isännän vanhojen Aku Ankkojen joukossa Mustanaamioihin ja siitä se ajatus sitten lähti...

Eipä ole joka mökillä Mustanaamio-hyyskää!

Panelin päälle laitettiin kovalevy ja siihen olikin sitten helppo liisteröidä eri kokoisia strippejä. Mietittiin mahtaako liisteri pitää kokonaisuuden kasassa, vai pitääkö se vielä lakata. Nyt on ollut kyllä niin kosteaa ja kaikki palaset on paikoillaan, joten liisteri riittänee.

Syksy tekee tuloaan ja (hyi kauhia!!) vähän pohdittiin jo valaistustakin. Ikeassa on Ihan super mainioita aurinkokenno valaisimia ja ostettiin kokeiluun tuollainen kupoli ja niitä hankitaan useampi lisää tässä myöhemmin. Sisälle huussiin on sellainen valosarja, mikä on vielä asentamatta. 

Seuraavaksi onkin sitten vuorossa ulkopuoli, mikä alkaa olla jo melko rapistunut...