Crystal Riverin Manatee adventures

Ensimmäisen viikon ehdoton kohokohta oli matka Crystal Riverille ja tapaaminen maailman sympaattisimpien vesinisäkkäiden kanssa. Saanko esitellä Three Sister´s Springsin manaatit!! 

Manaatit ovat äärettömän seesteisä ja rauhaa rakastavia kasvissyöjiä. Manaatit kasvavat 4 metrisiksi ja painavat sellaiset 1400kg. Eli kyseessä on todella kunnioitusta herättävän kokoiset pallerot, eikä varsin uskoisi sellaista painoa keräävän pelkkää salaattia syöden. Tyypit ovat pääasiallisesti hitaita liikkeissään ja syövät verkkaisesti ruohoa pohjasta ja käyvät välillä lepäilyn lomassa haukkaamassa happea. 

Manaattien sierainten päällä on läppä ja korvat ovat ihon alla, mutta siitä huolimatta niillä on hyvä kuulo. Näöllänsä manaatit eivät kyllä voi pröystäillä, vaan pienet tihrusilmät ovat puoli sokeita. Manaattien iho on paksua ja röpöliäistä ja se muistuttaa elefantin nahkaa. Manaateilla ja elefanteilla onkin yhtein esi-isä jossain muinaishistoriassa.  

Three Sister´s Springs oli ihan mielettömän hieno jo ihan paikkana ja olisin ollut tyytyväinen jopa pelkkiin paikalla polskiviin kaloihin... Vesi on todellakin kristallin kirkasta ja ympäri vuoden se pysyy yli 20 asteisena. Floridan manaatit kokoontuvat Crystal Riverin lämpimille lähteille talvikuukausiksi, eikä niitä tapaa juuri muualla. Ilma oli tuona päivänä todella kylmä ja lämpöä taisi olla enimmillään 12 astetta. Oli melkoisen huikea kokemus laskeutua veneestä kylmästä ja jännästä tutisten lämpimään jokiveteen. 

Olin ihan ahdistuksissani ja kiipelissä, kun matkaan oli pakko ottaa sellainen lasten uimalelu lötköpötkö, muka henkeä pelastamaan kainalosyvyydessä... Ilman räpylöitä joen virtauksessa, iso kamera ja vesilelu käsissä, ei ole mikään ihan maailman helpoin yhdistelmä etenemistä ajatellen. Lopulta kuitenkin päästiin lähteille johtavan sivu-uoman suulle. 

Ja sitten yhtäkkiä... MANAATTEJA! Jokapuolella manaatteja!!

Hän esiintyi ja pyöri, kuin hylje meidän ympärillä. 

Manaateilla ei ole luontaisia vihollisia mutta ylläri pylläri ihminen on kyennyt kyllä hävittämään näitäkin sukupuuttoon. Manaatteja on metsästetty syötäväksi ja mikäs sen helpompi saalis, kuin laiskan pulskea Masse Manaatti... Lähes jokaisella vähänkään isommalla oli perämoottorien aiheuttamia eri asteisia vaurioita kropassaan. Tälläkin näkyy viillot tuossa alaselässä vasemmalla. Jollakin raukalla oli ihan repaleinen pyrstökin. Monessa paikassa näkyi ohjeet ja puhelinnumerot, mihin pitää soittaa, jos näkee tuoreeltaan vahingoittuneen tai sairaan manaatin. 

Manaattien suojelemiseen on siis herätty ja nykyään niiden häiritsemisestä mm. koskemisesta saa roimat sakot. Tuossa parisen vuotta takaperin etsittiin naista, joka oli ratsastanut manaatilla ja meidän opas kertoi erään äidin saaneen tuhansien dollarien sakot, kun oli asettanut lapsensa manaatin selkään ja ottanut kuvan ja laittanut sen facebookkiin. 

Tyypit lepäilevät pohjassa. 

Crystal River on ainut paikka missä manaattien kanssa pääsee tekemään lähempää tuttavuutta. Pelisäännöt ovat selvät ja tiukat. Manaatteja ei häiritä ja niihin ei kosketa, elleivät ne itse tule tekemään tuttavuutta. Pohjassa lepäilevän manaatin yli ei saa uida, eikä yli 4 ihmistä saa pällistellä yhtäaikaa manaatin ympärillä, ettei kohde ahdistu ja joudu paniikkiin. Toimintaa oli valvomassa kanooteilla paikallisia vapaaehtoisia.

Pienet manaatti lapset olivat todella sosiaalisia ja leikkisiä. Tyypit tulivat tekemään tuttavuutta ja nautiskelivat rapsutuksista ja masun hieromisesta... Ihan maailman siisteintä!!

Osia joesta oli rajattu tällaisilla poijuilla ja niiden sisään ei saanut mennä ollenkaan, vaan ne olivat rauhoitettu täysin manaattien lepäilyä varten. 

Sielunkumppanit. 

Toivottavasti vielä joskus nähdään....