Polku halki villin puutarhan

 

 Tänään on siimaleikkuri laulanut ja raivannut polkua läpi vanhan puutarhan. Kaiki marjapensaat ovat saaneet muhia rauhassa heinikon keskellä kesäkuusta saakka. Mahdollisen sadon määrästä ei ole ollut mitään haisua, koska nurmikon leikkuu on jäänyt siltä puolelta sen hankaluuden vuoksi kokonaan suorittamatta, eikä siinä heinikossa ole viitsinyt kuljeskella. Mutta hyvältähän siellä näytti pikku perkuu operaation jälkeen. Osa herukkapensaista notkui marjaa ja osassa oli vähän niukemmin. Karviaisiakin on tulossa jonkin verran tai oikeastaan juuri sopivasti napsittavaksi. Edellis kesänähän ne puskat vedettiin moottorisahalla matalaksi, koska olivat jo niin vanhoja ja puolikuolleita, eikä marjoja tullut oikeastaan yhtään. Rajuhkoa leikkausta on suoritettu myös mustaherukoissa ja se on tehnyt ihan terää. Me ei olla viitsitty lähteä uusimaan niitä marjapensaita, kun ollaan aika huonoja tekemään niillä marjoilla mitään. Se on ihan riittävää, että saa käydä laittamassa suuta makeaksi, kun siltä tuntuu. Mustaherukat olivatkin jo osittain kypsiä muutamassa pensaassa, joihin paistaa aurinko pisimpään illalla.

Vanhan puutarhan puolella on myös ne ihanat humalasalot, joiden kohtaloa olen miettinyt... Tekisi mieli yrittää siirtää salot ja humala kasvusto johonkin vähän näkyvämmälle paikalle, mutta en tiedä uskallanko. Jos ne vaikka kuolee kaikki ja niiden salkojen taru loppuu siihen... Yhden herukkapensaan juurelta kasvoi jotain malvaa, mitä en ole aikaisemmin tontilta bongannutkaan. Ihan perällä Palavarakkaus loimuaa täysillä ja villiintynein osa puutarhasta on aika näyttävän näköinen.