Fisut

Sittenpä sinne Adirianmeren pinnan alle... Kameran opettelu on hiukan tuottanut tulosta ja onnistuneiksi laskettavia kuvia tuli melko lailla. Tosin oma onnistumisasteikko on vielä aika matalalla... 

Sphinx Blenny (Aidablennius sphynx)

Nämä Blennyn luikerot ovat niin mainioita veijareita, jotka lymyilevät kivien pienissä onkaloissa ja livahtavat silmän räpäyksessä piiloon. Onnistuin kuitenkin muutamaan otteeseen olemaan säikäyttämättä pelkureita ja sain ihan kiitettävät kuvatkin aikaiseksi. 

Sfinksi luikero

 Löydettiin siis vihdoin paikka missä snorklata ja näkemistäkin oli vaikka ja kuinka. Liikenne pinnan alla oli vilkasta, mutta ei niin kovin värikästä, ainakaan ensi silmäyksellä. Pohjat ovat lähinnä kiveä ja hiekkaa, enkä tiedä onko korallia juuri ollenkaan välimeressä. Kasvillisuus oli tuollasita matalaa mattoa ja paikoitellen syvemmällä oli mustaa pitkää meriruohoa (?)

Ornate Wrasse 

Nämä pikkuiset Wrasset edustivat värikkäintä puolta kaloista. Kuvissa on naaras Ornate Wrasse ja taisin nähdä uroksenkin tai jonkun muun isomman vireän tyypin, jollaisia näkee paljon Thaimaassa narskuttamassa kivien pintaa. 

elikäs koristeellinen huulikala

Wrasseja oli aika paljon ja niitä oli muutaman sentin  mittaisesta n. 15 senttiseen. Aika vilkkaita tyyppejä ja hankalia kuvattavia, kun eivät viihtyneet poseeraamassa. 

Blacktail Bream aka Fratar (Diplodus vulgaris) 

 Ylemmästä kuvasta näkee miten iso ero veden kirkkaudella on kuvaan. Ylempi affena on kuvattu sieltä pieneltä poukamalta, jonne löysimme toisena päivänä. Näitä erinäisin raidoin varustettuja ahvenia oli monen laisia ja tunnistaminen on aika hankalaa. 

 Korallinen puuttuminen ei kyllä haitannut yhtään, koska merimaisema oli kaunis ja kirkas ilman niitäkin. Oikeastaan kauniimpi, kuin Thaimaassa näin matalassa vedessä snorklatessa, koska siellä irtohiekka pöllyää ja pinnat on sakan peitossa. Itseasiassa melkein kaikki näistä kuvista on otettu ihan polven syvyisessä vedessä. Vaikka pikkuhiljaa syvän veden kammo on hälventymässä, niin eniten nautin juuri tästä pikkuhiljaa matalassa vedessä lillumisesta ja yksityiskohtiin keskittymisestä. 

Tuima katse kuvaajaan...

Valkoinen hammasahven/ White seabream (Diplodus sargus sargus) 

Tokkopa tämä eli jonkin sortin Goby 

Jättiläis Tokko, Giant Goby (Gobius cobitis)

Ensimmäisenä päivänä saarella oli ihanteelliset kuvausvedet. Tuosta ylemmästä kuvastakaan ei yhtään huomaa, että olisi vedessä, kun ympärillä ei killu mitään haituvia tai sakkaa. Toisena päivänä samassa paikassa oli ihan eri meininki. Tuosta alemmasta kuvasta näkyy hyvin miltä siellä veden alla näytti. Luonnon oma blur efekti... Päädyin siihen tulokseen, että siinä yrittää makea ja suolainen vesi sekoittua tai kylmä ja lämmin vesi. Siellähän satoi välillä ihan hulluna, mutta en kyllä tiedä voiko se tuollaista saada aikaiseksi... Erikoinen ilmiö mitä en ennen ole luonnossa nähnyt, vaan lähinnä perunakattilassa. 

Harlekiini ahven (Serranus Scriba)

Salema Porgy (Sarpa Salpa) 

 Tämähän se vasta mielenkiintoinen kala olikin. Aika vaisun näköinen, mutta jälkiselvittelyissä kävi ilmi, että tyyppihän on hallusinogeeninen. Kalaa on syöty muinaisessa Roomassa viihdemielessä ja nykyäänkin on raportoitu joitakin tapauksia, kun ravintolassa ruokailu on päättynyt hallusinaatioihin. Trippi voi kestää 36 tuntia, mutta sitä ei saa joka kalasta. Kultaraita ei ole varsinaisesti huumaava, vaan huimausainekset päätyvät siihen jostain planktonista mitä ne saattavat syödä. Ilmeisesti se on jopa harvinaista, koska tämä on ihan yleisesti käytetty ruokakala. 

Terveisii Kroatiasta

Palauduimme viime yönä viikon reissulta Cavtatista Kroatiasta. Cavtat on pieni kylä n.5km päässä Dubrovnikin lentokentästä. Aina kun tekee lähtöä uusiin paikkoihin, aiheuttaa hotellin valinta hirveää päänvaivaa. Koita sitten niistä kartoista ja kuvista hahmottaa optimaalista sijaintia ja hinta-laatusuhdetta. Taas osui valinta ihan nappiin, kun varattiin huoneisto ihan Cavtatin pohjoislaidalta. Apartments Didan oli todellinen helmi! Näköalat oli huimat ja huoneisto kaunis, siisti ja toimiva. Omistaja oli todella miellyttävä ja autokyydissä olisi päässyt kaupoille, eikä myöhäisen paluulennon vuoksi tarvinnut raapia päätään, kun saatiin jäädä hotellille.

 Ainut miinus koko hotellissa on nähtävissä alemmasta kuvasta... Voin kertoa, että oli paksulla puhisemista, kun piti hilata itsensä melkein pystysuoraan nousevaa katua ja portaita pitkin ylös tuohon harmaaseen rakennukseen. Aika monesti sain onneksi ruinattua, että palataan taksilla kyliltä... 

Cavtat hurmasi vehreydellään ja maisemillaan ihan täysin!

Vanhaa ja uutta oli sulassa sopusoinnussa keskenään.

Sitä uutta ja kiiltävää edustivat valtavat huvijahdit ja suurin ikinä näkemäni purjevene. Tai siis purjealus tai purjelaiva, miksi sellaisia melkein 60m pitkiä purjeellisia purkkeja sitten kutsutaankin... Sellaiset 200 000€ maksaisi, että sillä pääsisi viikoksi kavereiden kanssa purjehtimaan... 

Jos yläkuvassa on asteen verran suuremmat lepuuttajat, mihin on totuttu, niin alakuvassa on pykälän isommat egot... Hotellille johti ihan hullumaisen jyrkkä ja kapea alamäki ja yhtenä päivänä, kun oltiin tulossa taksilla, niin vastaan tulikin auto. Siinä sitten pönötettiin nokat vastakkain vaikka kuinka kauan, eikä kumpikaan anna tietä toiselle. Vanhempi ammattiautoilija ja mäessä asuva tyyppi katsoivat molemmat olevansa oikeutettuja ajamaan suoraan ilman väistöliikkeitä. Asiaa käytiin oikein setvimässä naamatusten... Jestas mitä touhua. No sitten taksi antoi myöden, kun alhaalta tulevan taakse tuli toinen auto ja päästiin mekin jatkamaan matkaamme. 

Pientä maisemaa parvekkeelta yllä ja alla. Alakuvassa makoilee katti Karvinen, joka asusteli läheisessä talossa, mutta viimeisinä päivinä hän olisi väkisin muuttanut meidän seuroihin. 

Adrianmeri oli perimmäinen syy, miksi valitsimme kohteeksi Kroatian. Ensimmäisenä päivänä suunnattiin tietenkin snorkkelit ojossa rannalle. Ranta johon päädyimme oli tylsä tusinaranta aurinkotuoleineen, mutta kyllä siinäkin uiskenteli. Toisena päivänä löydettiin jo vähän lupaavammalle syrjäiselle rannalle ja snorkkelillekin oli vähän käyttöä. Ei siinäkään kuitenkaan ihan sellaista säväystä ollut, mitä Kroatian vesistä on hekutettu. 

Kaunis rauhallinen pikkukiviranta se kuitenkin oli ja saatiin olla poukamassa oikeastaan ihan keskenään. 

Kauhean huonosti löytyi mitään vinkkejä etukäteen, hintatasosta Kroatiassa ja Dubrovnikin ympäristössä. Varattiin perus Kanarian reissun käyttörahasto, mutta rahaa meni tarkalleen puolet siitä mitä yleensä saadaan levitettyä viikon matkalla vaikka Kreikassa. 

Hotellin sijainnin takia päädyttiin siihen, että tehdään ruokaa itse ja se olikin hyvä päätös. Syöminen ravintolassa oli aika hintavaa. Pääruoka maksoi halvimmillaan sen 120 kunaa eli 16€ ja drinkit saattoivat maksaa lähemmäs 10€. Muutenkin ruoka oli vähän pettymys, kun olin odottanut paikallisia ruokia, mutta tarjolla oli lähinnä perusmättöä ranskanperunoilla tai sitten se maksoi tähtitieteellisiä summia. Cevapcici eli sellaiset lihapullan tapaiset olivat ihan hyviä, mutta ei niitä Cavtatissa vajaalla 4:llä eurolla saanut, kuten Pallontalaajissa mainittiin. Tämähän ei meitä yhtään haitannyt, koska kokattiin possun sisäfilettä ja muita herkkuja hotelilla. Kaupassa ruoka oli halpaa ja viini lähes ilmaista :)    

Cavtatin keskusta oli pieni ja kaunis, eikä väkeä ollut yhtään liikaa. Käytiin useaan otteeseen kiskomassa isot purkilliset jäätelöä keskustassa ja 3 palloa maksoi alle 3€. Keskustasta taksilla päästeli hotellille 10-16€:lla, riippuen pysähdyttiinkö ruokaostoksille Tommy markettiin. Keskustastakin löytyi ihan pätevä ruokakauppa ja hotellin lähellä oli pieni kioskihenkinen elintarvikekauppa, mistä sai pikaisesti tarvittavat. 

Säät olivat kevyesti epävakaat, mutta kyllä sitä aurinkoa piisasi. yhtään ei haitannut, vaikka välillä satoi ja jylisi. Sen verran mahtireissu oli, että lisää juttua tulossa siitä pinnan alaisesta maailmasta ja vähän muustakin. 

Tuolit

Halipullasten häiriöksi viikonloppuna laitettiin siivoten ja järjestäen paikkoja. Sohvatyynyt saivat syysvärit ylleen ja torkkupeitot vaihtuivat lämpimämpiin. Isäntäkin oikein aktivoitui ja kuurasi sohvan puhtaaksi ja kihnutti suoja-aineet piintaan... Nyt ei meinaa pysyä filtit paikoillaan, kun käytännöllinen tahma on poissa... 

 Eilen käytiin hakemassa ne tuolit! Pakkohan ne oli asetella heti paikoilleen, vaikka eivät ihan edustavimmillaan olekaan. Verhoilun väri istuu ihan kivasti huusholliin, mutta likaisia ne ovat yli 60 vuoden istumisesta, eikä tuo valkoinen jälkikäteen maalattu runkokaan ole ihan viimeisen päälle. 

 Rungot lähtevät soodapuhallukseen viikon päästä ja sitten pitäisi valita sopiva sävy puuvahaan, millä olin ajatellut osat käsitellä. Hirvittävän vaikea sekin valinta, mutta melko tummaan ruskeaan varmaan päädytään...

Verhoilukankaita on tullut pyöriteltyä edestakaisin ja ehkä se nyt sitten on kuitenkin yksivärinen, kun verhoissa, tyynyissä ja matoissa kuitenkin on jotain kuvioita ja liika se on aina liikaa, jopa tässä omassa rönsyilevässä makujen maailmassa. 

Verhoilukangas

Vihdoin sain tehtyä kaupat kahdesta nojatuolista, jollaisia olen havitellut ihan tolkuttoman pitkään. Vasta sunnuntaina päästään hakemaan ne kauan himoitut ja huisin hienot 50-luvun tuolit. Nyt on sitten päänvaivana verhoilukangas, mitä tuoleihin käytettäisiin... Aika monet valmistajat ja jälleenmyyjien valikoimat on käyty läpi. 

Nämä kaksi ylintä mieluisaa kangasta on kankaita.com sivustolta. Ihan huikean hyvä verkkokauppa muuten! Kankaista oli todella runsas ja kattava valikoima ja kaikista kankaista oli mm. kuvat erilaisissa huonekaluissa käytettynä, mikä oli ihan loistava homma. 

Ja sitten nämä ikiaikaiset suosikkini tapettien puoleta: MissPrint 

Little Trees ja Dandelion Mobile kuosia löytyy valmistajalta myös kankaana... 

Siinä sitä sitten onkin miettimistä näiden herkkujen välillä. Miss Printin puoleen aika vahvasti kääntyy tässä kohtaa ajatukset, mutta sitten se väri!? Aluksi mietin siltä kantilta, että värin pitäisi olla koiran kestävä. No ei sellaista olekaan, kun kotona on tumaa ja vaaleaa karvaa valtoimenaan ja kaikessa tummassa näkyy vielä ihanasti pippelitähmä tahrat herra Patriksånin jäljiltä... Tuolien istuinosiin tulee siis samasta kankaasta tarranauhalla tai nepparilla kiinnitettävä pestävä suojus. Nerokasta vai mitä, mutta ei se kyllä poista sitä ongelmaa, että keltainen vai turkoosi...  pikku puut vai puhalluskukkaa... 

Söpöily varoitus!

Huoleton Patu padre

Tarkkaavainen Ama äiti

 Käytiin eilen katsomassa meidän Patusiinin tuoreimpia pikkuisia. Melkoinen meno ja meininki, kun 6 pientä ja terhakkaa pötkylä mennä melttoo pitkin huushollia :) 

Välillä iski kuitenkin uni paikkaa katsomatta...

Tyypit osaa jo niin hienosti pönöttää, että siinä isänsäkin kalpenisi rinnalla :) Kasvattajat ovat kyllä hyvällä silmällä valinneet vanhemmat ja lopputuloksesta ei voi olla, kuin ylpeä! Molemmilla vanhemmilla on vielä niin miellyttävät luonteet, että ei voi parempaa perheenjäsentä toivoa. 

Vielä pari viikkoa ja nämä pikkunakit muuttavat uusiin perheisiinsä. 

Yöpöydät

Olen satunnaisesti etsiskellyt yöpöydiksi paria vanhaa tuolia ja kerran sitten sellaisiin törmäsinkin. Rapsakassa kunnossahan nämä tuolivanhukset ovat ja nyt meillä on sitten pari uutta murustajaa isännän ja koirien lisäksi...

Oikeaan tarkoitukseensa nämä eivät vielä ole päätyneet, mutta jospa seuraavana siivouspäivänä saisi toisen laitettua isännän yöpöydäksi. Omalle puolelle yöpöytä ei sovi, koska sille kuuluvalla paikalla on oviaukko. Talvea vastaan ei kyllä viitsi alkaa siirtelemään sänkyä ikkunan alle ihan vaan sen vuoksi, että saisi molemmat tuolit paikallensa. 

Panahisen neodymi

Tein ihanan löydön: Kauniin turkoosi Oiva Toikan iso Flora kulho... Turkoosi...jep... Kävelin kirppikseltä ulos kulho kainalossa ja autossa huomaan, että se on lila... Pientä hämmennystä ja oman järjen epäilyä siinä oli ilmassa, mutta lila se on, vaikka voissa paistais. 

Kotona pienellä kuuklaamisella selvisi, että väritys on neodymi tai neodyymi lila. Lasi vaihtaa väriä tai paremminkin näyttää eriväriseltä valaistuksesta riippuen. No tokihan muotoilu on kaunista ja värikin todella pähee, mutta kun toi lilanen ei oikein istu meillä mihinkään muuhun, niin kevyesti harmittaa.