Terveisii Kroatiasta

Palauduimme viime yönä viikon reissulta Cavtatista Kroatiasta. Cavtat on pieni kylä n.5km päässä Dubrovnikin lentokentästä. Aina kun tekee lähtöä uusiin paikkoihin, aiheuttaa hotellin valinta hirveää päänvaivaa. Koita sitten niistä kartoista ja kuvista hahmottaa optimaalista sijaintia ja hinta-laatusuhdetta. Taas osui valinta ihan nappiin, kun varattiin huoneisto ihan Cavtatin pohjoislaidalta. Apartments Didan oli todellinen helmi! Näköalat oli huimat ja huoneisto kaunis, siisti ja toimiva. Omistaja oli todella miellyttävä ja autokyydissä olisi päässyt kaupoille, eikä myöhäisen paluulennon vuoksi tarvinnut raapia päätään, kun saatiin jäädä hotellille.

 Ainut miinus koko hotellissa on nähtävissä alemmasta kuvasta... Voin kertoa, että oli paksulla puhisemista, kun piti hilata itsensä melkein pystysuoraan nousevaa katua ja portaita pitkin ylös tuohon harmaaseen rakennukseen. Aika monesti sain onneksi ruinattua, että palataan taksilla kyliltä... 

Cavtat hurmasi vehreydellään ja maisemillaan ihan täysin!

Vanhaa ja uutta oli sulassa sopusoinnussa keskenään.

Sitä uutta ja kiiltävää edustivat valtavat huvijahdit ja suurin ikinä näkemäni purjevene. Tai siis purjealus tai purjelaiva, miksi sellaisia melkein 60m pitkiä purjeellisia purkkeja sitten kutsutaankin... Sellaiset 200 000€ maksaisi, että sillä pääsisi viikoksi kavereiden kanssa purjehtimaan... 

Jos yläkuvassa on asteen verran suuremmat lepuuttajat, mihin on totuttu, niin alakuvassa on pykälän isommat egot... Hotellille johti ihan hullumaisen jyrkkä ja kapea alamäki ja yhtenä päivänä, kun oltiin tulossa taksilla, niin vastaan tulikin auto. Siinä sitten pönötettiin nokat vastakkain vaikka kuinka kauan, eikä kumpikaan anna tietä toiselle. Vanhempi ammattiautoilija ja mäessä asuva tyyppi katsoivat molemmat olevansa oikeutettuja ajamaan suoraan ilman väistöliikkeitä. Asiaa käytiin oikein setvimässä naamatusten... Jestas mitä touhua. No sitten taksi antoi myöden, kun alhaalta tulevan taakse tuli toinen auto ja päästiin mekin jatkamaan matkaamme. 

Pientä maisemaa parvekkeelta yllä ja alla. Alakuvassa makoilee katti Karvinen, joka asusteli läheisessä talossa, mutta viimeisinä päivinä hän olisi väkisin muuttanut meidän seuroihin. 

Adrianmeri oli perimmäinen syy, miksi valitsimme kohteeksi Kroatian. Ensimmäisenä päivänä suunnattiin tietenkin snorkkelit ojossa rannalle. Ranta johon päädyimme oli tylsä tusinaranta aurinkotuoleineen, mutta kyllä siinäkin uiskenteli. Toisena päivänä löydettiin jo vähän lupaavammalle syrjäiselle rannalle ja snorkkelillekin oli vähän käyttöä. Ei siinäkään kuitenkaan ihan sellaista säväystä ollut, mitä Kroatian vesistä on hekutettu. 

Kaunis rauhallinen pikkukiviranta se kuitenkin oli ja saatiin olla poukamassa oikeastaan ihan keskenään. 

Kauhean huonosti löytyi mitään vinkkejä etukäteen, hintatasosta Kroatiassa ja Dubrovnikin ympäristössä. Varattiin perus Kanarian reissun käyttörahasto, mutta rahaa meni tarkalleen puolet siitä mitä yleensä saadaan levitettyä viikon matkalla vaikka Kreikassa. 

Hotellin sijainnin takia päädyttiin siihen, että tehdään ruokaa itse ja se olikin hyvä päätös. Syöminen ravintolassa oli aika hintavaa. Pääruoka maksoi halvimmillaan sen 120 kunaa eli 16€ ja drinkit saattoivat maksaa lähemmäs 10€. Muutenkin ruoka oli vähän pettymys, kun olin odottanut paikallisia ruokia, mutta tarjolla oli lähinnä perusmättöä ranskanperunoilla tai sitten se maksoi tähtitieteellisiä summia. Cevapcici eli sellaiset lihapullan tapaiset olivat ihan hyviä, mutta ei niitä Cavtatissa vajaalla 4:llä eurolla saanut, kuten Pallontalaajissa mainittiin. Tämähän ei meitä yhtään haitannyt, koska kokattiin possun sisäfilettä ja muita herkkuja hotelilla. Kaupassa ruoka oli halpaa ja viini lähes ilmaista :)    

Cavtatin keskusta oli pieni ja kaunis, eikä väkeä ollut yhtään liikaa. Käytiin useaan otteeseen kiskomassa isot purkilliset jäätelöä keskustassa ja 3 palloa maksoi alle 3€. Keskustasta taksilla päästeli hotellille 10-16€:lla, riippuen pysähdyttiinkö ruokaostoksille Tommy markettiin. Keskustastakin löytyi ihan pätevä ruokakauppa ja hotellin lähellä oli pieni kioskihenkinen elintarvikekauppa, mistä sai pikaisesti tarvittavat. 

Säät olivat kevyesti epävakaat, mutta kyllä sitä aurinkoa piisasi. yhtään ei haitannut, vaikka välillä satoi ja jylisi. Sen verran mahtireissu oli, että lisää juttua tulossa siitä pinnan alaisesta maailmasta ja vähän muustakin.