Balilla uppeluksissa osa2

7. ja 8. sukellus tehtiin U.S.A.T. Liberty Wreckille. Näkyvyys oli vähän heikko ja sakkaa oli aika paljon. Kuvat on sen takia aika erikoisen näköisiä ja niistä tulee ihan vanhat maalaukset mieleen. Pakko laittaa hankintaan lisävalaistus kuvaamista varten, koska onhan nämä myös tosi pimeitä kuvia. 

 Hylky on aivan huikea sukelluskohde ja se on luokiteltu maailman 10 parhaan kohteen joukkoon. Laiva sai Japanilaisten torpedosta 1942 ja rantautui Tulambenin rannalle. 1963 tulivuoren purkaus siirsi laivan mereen ja nyt se on siellä säpäleinä 7-30 metrin syvyydessä. Ensimmäinen pulahdus tehtiin laivan ympärillä ja liikkeellä oli jonkin verran isoakin kalaa. Nähtiin mm. rutkasti yli metrin mittainen pumphead parrotfish. Välskärikaloja oli myös paljon ja tyypit tunkivat ihan iholle.

 Pari valtavan kokoista pallokalan mötkälettä tuli myös vastaan ja näistä tyynen rauhallisista kavereista tuli kyllä tällä matkalla yksi suosikki kalalaji. 

 Ensimmäisen sukelluksen päätteeksi koettiin hienoja hetkiä, kun velipoika kosi tyttöystäväänsä turvapysähdyksen aikana. Asiasta oli sovittu oppaan kanssa etukäteen ja se saatiin pidettyä hienosti salassa ja yllätyksenä loppuun saakka. Siinä oli tippa maskissa itse kullakin ja ihan valtava ylpeys pikkuveljestä. Oli mahtavaa saada olla mukana siinä tilanteessa.

 Päivän toinen sukellus tehtiin hylyn sisäpuolelle ja siis ihan oikeasti paikka paikoin käytiin laivan sisällä. Ei nyt sentään mistään pienistä oviaukoista menty koluaman jotain hyttiä, mutta pari kertaa oli kyllä kattoa pään päällä. Kerrassaan jännittävää... Mulla on ollut aika vahvoja mielipiteitä siitä, että ei kiinnosta mennä yli 10 metrin syvyyteen ja mitkään hylyt ei ainakaan kiinnosta. Ne mielipiteet karisi kyllä tällä matkalla ja 18,9 metrissä taidettiin käydä vahingossa syvimmillään. Nyt on jo suunnitteilla advanced-luokituksen suorittaminen syväsukelluksineen... Ai miten niin hurahtanut... 

 Kuvista ei ihan täysin välity ne mahtavat maisemat, mutta ehkä jotain ajatusta näistä saa irti...

 Niin upeita oli myös nämä alemman kuvan Sweetlipsit, joihin törmäiltiin useastikin sukelluksilla. Tästä ei myöskään saa ihan sitä majesteeetillista todellisuutta irti, kun kokoa on vaikea suhteuttaa. Raidalliset Sweetlipsit ovat sellaisia 70 senttisiä möhkäleitä. 

Balilla uppeluksissa osa1

Amed, Japanese wreck

Terveisiä Thaimaasta ja Indonesiasta! 

Talviloma suuntautui tällä kertaa pääasiallisesti Indonesian puolelle, missä ei ollakaan koskaan ennen käyty. Mutta voin kertoa, että ei jää viimeiseksi kerraksi. Lensimme Bangkokista Balille ja suuntasimme Denpasarilta 3h ajomatkan päähän Balin pohjoisosaan Amediin. Kuvia Balilta ei ole juuri ollenkaan, muuta kuin pinnan alta. Aloitimme isännän kanssa heti seuraavana aamuna saapumisesta open water diver-luokituksen suorittamisen. Kurssin teoriat oli käyty jo joulukuussa Suomessa ja nyt oli enää jäljellä 4 sukellusta ja tarvittavien taitojen suorittaminen.

Kurssin suorittaminen sujui alun takkuilun jälkeen todella hyvin. Itselläni oli ihan hermo loppu alussa, koska ensimmäisellä sukelluksella en meinannut päästä millään pinnan alle. Painoja oli kaikkiaan 15kg ja siitä huolimatta sain kiskoa itseni poijun köyttä pitkin pää edellä pohjaan... Ei kiva! Mutta siitä se sitten lähti ja joka kerta tuntui edellistä luontevammalta. Kurssin lopulla olin saanut painoja laskettua 11 kiloon ja sukelluaika oli pidentynyt jostain 25 minuutista 50 minuuttiin. Ihan lopulta 12. ja viimeinen sukellus kestikin jo 63min. ja vielä olisi paineiden puolesta voinut jatkaa sukeltamista. Eli hyvä minä :)

Kurssin jälkeen ensimmäinen sukelluskohde oli Amedissa Japanilainen laivan hylky. Kamera oli ensimmäistä kertaa mukana sukelluksella ja ajattelin mennä automaattiasetuksella, että voi keskittyä paremmin itse sukellukseen. Kuvista surkeita ja suurin osa on jotenkin ylivalottuneita tai epäselviä. Tuo yläpuolella oleva epäselvyys harmittaa ehkä eniten, koska kuvassa on pygmi merihevonen ja ne on aika harvinaisia ja kokonsa puolesta vaikeita löytää. Mutta siinä se nyt todistettavasti pönöttää selkä päin, tollanen peukalonkynnen kokoinen otus. 

Hylyllä koettiin ensimmäinen lievähkö virtaus, mikä sai hieman pasmat sekaisin, mutta siitä se sitten lutviutui. Hylyn jälkeen alkoi hienot laajat korallikentät ja pikkukalaa oli pilvin pimein.

Päivän toinen sukelluskohde oli Lipah. Laskeutuminen ja menomatka oli hiukan ankea hiekkapohjaa, eikä nähtävää ollut ihmeemmin, mutta paluumatkalla oli kauniita korallimuodostelmia ja rutkasti pikkukalaa. 

Onnellinen!!

Moi!!

Piipahdin vaan kertomaan, että hengissä ollaan... 

Kynät ja pensselit ovat viuhuneet viime aikoina aika ahkerasti, mutta kuvaaminen on jäänyt, jos puhelimella räpsittyjä juttuja ei lasketa. Pari viikkoa pitäisi vielä sinnitellä ja sitten alkaa talviloma. Matkakertomuksia olisi siis luvassa ja niiden myötä toivottavasti pääsen taas kuvaamiseenkin kiinni ja alkaisi löytymään jotain tainoitavaakin. 

Leppoisaa kevättalvea kaikille!

Siirtopaperit

Viime viikonloppuna lähti liikkeelle eräs elämän suurista haaveista... Siirtopaperikurssi PADI Open Water Diver-luokitusta varten järjestettiin täällä Turussa Fun Diven toimesta. Siirtopaperikurssi tarkoittaa käytännössä sitä, että teoriaopinnot, kokeet ja allassukellukset suoritetaan täällä Suomessa ja avovesi-osuudet sitten maailmalla. 

Altaalla treenataan sukellustaitoja ihan kaikessa rauhassa. Vaikka pari kokeilusukellusta meressä olenkin tehnyt, niin jotenkin tämä systeemi tuntui itselle parhaiten sopivalta. Lomasta ei kulu niihin opintoihin aikaa ja kaikki on käyty läpi leppoisissa tunnelmissa ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä, kuten virtaukset, hullumaisen suolainen vesi ja kaiki ei niin kivat meriörkit. 

Siinä yllä olevassa kuvassa isäntä suorittaa yhtä viimeisimmistä taidoista, mitä harjoiteltiin, eli varusteiden riisumista ja pukemista pinnan alla.. Tuolta se kävi naurettavan näppärästi, kun taas itse taistelin varsinkin painovyön kanssa. 10kg lyijyä ei ole mikään ihan näppärä käsiteltävä ja sen pukeminen tuntu kyllä enemmänkin anakondan kanssa painimiselta, kuin vyön pukemiselta. 

Pieniä kommelluksia siinä sattui kurssin aikana muutenkin... Heti alkuun meinasi homma tyssätä siihen, että me oltiin kuviteltu, että ensimmäinen ilta on pelkkää teoriaa. Eihän meillä sitten tietenkään ollut mitään varusteita mukana..  No homma saatiin hoitumaan ja päästiin lopulta altaalle. Sitten viimeisenä päivänä kasasin kamppeet ja viskasin säiliön ja liivin sinne altaaseen, enkä muistanut laittaa ilmaa liiviin... Siihen sitten altaan reunalle polvilleen kaivamaan uppoavia varusteita ja laittamaan sitä ilmaa ja polvet auki ja verta tietenkin ihan hulluna. Onneksi sekin sitten satiin tyrehtymään ja pääsi jatkamaan homman loppuun. Se pahuksen painovyö vaan tippui vielä omia aikojaan jossain kohtaa, mutta onneksi ei ollut ketään alla... Tulipahan sen pukeminen vedessä treenattua ihan kunnolla. 

Nyt on sitten siirtopaperit kunnossa ja ostinpa vielä kouluttajalta hänen vanhan märkäpukunsa. On ainakin sopiva puku sitten itsellä omasta takaa, ettei tarvitse pelkissä uikkareissa sukellella. Loppukoekin meni ihan nappiin ja ainoastaan 4 virhettä/50 kysymystä. Nekin virheet oli jotain epäolennaisuuksia säiliöiden huollosta yms. Vielä pitäisi malttaa yli 2kk, että pääsee hoitaman homman loppuun ja nauttimaan meren ihmeistä. 

Fuge

Onkin muuten jäänyt tässä takkuilun keskellä ihan kokonaan kertomatta meidän viimeisimmästä reissusta... Veli perheineen muutti elokuussa Espanjaan Fuengirolaan ja lähdettiin syyskuussa kyläilemään. En ole koskaan oikein millään tasolla hinkunut aurinkorannikolle, mutta onneksi tuli nyt lähdettyä, koska olihan se ihan loisto reissu. 

Tämän hetkinen valokuvaamisen alennustila heijastuu myös näihin matkakuviin. Ihan älyttömän vähän tuli räpsittyä kuvia ja melkein kaikki on kuvat on joko veljen lapsista tai pinnan alta. 

 Vuokrattiin pariksi päiväksi auto ja lähdettiin porukalla etsimään Nerja nimistä kylää ja sen lähistöllä olevaa Playa el Canuelo rantaa. Ranta sijaitsee Maron luonnonpuistossa ja luonnollisesti kohde valikoitui sen mukaan, että tämän oli päästävä snorklaamaan. Melkoisen harhailun ja hortoilun jälkeen löydettiin vihdoin perille. Sinne ei nimittäin ollut oikein mitään osoitetta ja navigaattorista ei ollut apua. Parkkipaikat oli ylhäällä vuorella ja sieltä oli alas rantaan bussi kuljetus. 

Sää oli pilvinen, mutta ihan älyttömän lämmin. Onneksi, sillä rannalla ei ollut minkään laisia varjopaikkoja ja nahka olisi kärähtänyt auttamattomasti. 

 Vesi oli hyytävän kylmää, mutta uskomattoman kirkasta. Pinnan alta löytyi jopa joitakin uusia tuttavuuksia, kuten alla olevat ylisöpöt pinkki kärkiset merivuokot. Tavattiinpa veljen pojan kanssa myös tumman lila mermakkara, jollaista en ole ennen nähnyt. 

 Oli tosi kivaa, kun sain istutettua tokaluokkalaiseen snorklauskipinän ja tulevaisuudessa saan tyypistä varmaan vielä hyvän kaverin matkoille ja pinnan alle :) 

Komeat oli maisemat Maron luonnonpuistossa.

 

Käytiin me sitten myös Kipralttarilla ja ihan kiva reissu, mutta enpä tiedä sainko siitä oikein mitään ihmeellistä irti.. Hyvää ruokaa toki oli ja halpaa tupakaa. 

Vielä muutama viikko ja veljen perhe muuttaa takaisin Suomeen. Ikävä on aika kova ja odotus sen mukainen. 

Pitkästä aikaa...

Heippa vaan! Syksy on vierähtänyt laiskan pulskeissa ja toisaalta kovinkin kiireisissä ja aktiivisissa merkeissä. Pientä pohdintaa olen käynyt myös blogin tiimoilta, että jatkaisko vaiko jättäisikö koko hommelin... Välillä on tuntunut vahvasti, ettei näitä jorinoita kukaan viitsi lueskellakaan ja välillä taas on paljonkin juttuja joista voisi kirjoitella ihan vaan vaikka omaksi iloksi.

No päädyinpähän kuitenkin jatkamaan.

Järkkärillä kuvaaminen on ollut ihan minimissään, mutta puhelimella on kyllä tullut tallenneltua arkea. Edelleen olen ihan huumassa uuden puhelimeni kamerasta ja kuvien laadusta :)

Arki kolmen koiran kanssa on tasaantunut hyvinkin leppoisaksi. Kolmikko tulee hyvin toimeen keskenään ja kaikki sietävät ja kunnioittavat toisiaan omine erityispiirteineen. Tytöt ovat jopa lähentyneet niin, että istuskelevat ja makoilevat hyvinkin lähekkäin, mitä en olisi ihan äkkiä uskonyt tapahtuvaksi...

Työelämän piirissä on tapahtunut melko isoja muutoksia ja toiminnan muuttumisen myötä siihenkin puuhaan on löytynyt uutta virtaa. Me käydään tällä hetkellä asiakkaiden kanssa paljon paikoissa, mihin ei ehkä tulisi ikinä mentyä ja liikutaan muutenkin huomattavan paljon aikaisempaan verrattuna. Ihan tuosta vanhasta tutusta Aurajoestakin on tullut nähtyä uusia puolia :) 

Perjantaina sain myös todistuksen 5 pisteen korva-akupuntio-koulutuksesta. Se onkin sen verran mielenkiintoinen homma, että varmaan myöhemmin kerron siitä lisää...

Ronja ryövärin tytär

Pieni huutolainen muutti meille tuossa pari viikkoa takaperin, kun muu perhe muutti puoleksi vuodeksi Espanjan auringon alle. Ronja on 12 vuotias karkeakarvainen mäyräkoira, eli mistään ihan lapsukaisesta ei ole kyse. Arvonsa tunteva vanharouva tuli laittamaan huushollin uuteen järjestykseen. 

Koisut tuntevat ihan hyvin entuudestaan, kun ollaan kyläilty puolin ja toisin ja välillä kaikki on mamman luona hoidossa. Eli se jo tiedettiin, että juttuun tulevat. Pimsun on hiukan pitänyt puhista välillä ja pari kertaa on pitänyt komentaa, kun rettelöinti on meinannut yltyä rähinäksi. 

Mutta sitten tämä meidän herra... Hän on riutunut rakkaudesta ja änkenyt punkenut koko ajan toisen läheisyyteen. Sitten huomattiinkin, että muori on kiusallaan aloittanut juoksut, mitkä piti olla vasta joulun tienoilla..

Ei ole toista tappijalkaa voinut laskea hetkeksikään silmistä ja kaikki rakkauden ositukset ovat päättyneet tiukkaan poskiotteeseen. 

Tytöt alkoivat jo viikon loppu puolella lähentyä sen verran, että ylimääräisiltä nahisteluilta vältyttiin ja mahduttiin jopa ritirinnan yksiöön, sohvalle ja itseasiassa sänkyynkin nukkumaan. Nyt Ronja vaan oli pakko viedä jo vähän etukäteen ukin luo hoitoon, koska vaara isopäisten tappijalkojen sikiämiselle alkoi olla melko suuri... Välihoito ukille oli jo varattu senkin takia, että meillä on ensi viikolla matkaan lähtö edessä ja kaikki koisut joutuvat siksi aikaa hoitoon. Parin viikon päästä on taas kuhinaa ja lauma kasassa :)