Lomakalliolla kukkii, osa1

Koitan tässä nyt epätoivoisesti opetella bloggaamista mobiilisti... Ei tämä ihan helppoa ole ja ulkoasun muokkaus ei onnistu, tai en ainakaan itse osaa. Ollaan mökillä ja olisi kiva saada välillä postauksia eteenpäin täältä paikanpäältä.

Ihan fantastinen juttu on kuitenkin tämä uusi puhelin ja sen kamera! Laatu on ihan älyttömän hyvä ja kuvat voi laittaa suoraan ilman suurempia muokkauksia.

Tänään kiertelin pihalla kuvaamassa vanhaa kasvustoa ja löysin upeita mehitähtiä, mitä en ole ennen huomannut. Maksaruohojakin löytyy useampaa sorttia ja lajintunnistus olisi paikallaan...

Katsotaanpa millainen julkaisu tällä sovelluksella saadaan aikaiseksi...

Tuntematon 1 

Jälkikäteen muokkauksia näköjään voi harrastaa julkaisemisen jälkeen.. pakko kai sen on onnistua aikaisemminkin.

Tuntematon 2

Tuntematon 3

Tuntematon 4

Tuntematon 5

Tuntematon 6

Vaaleanpunaisia unelmia

Olen ensimmäistä kertaa onnistunut saamaan jotain aikaiseksi suorakylvöllä. 

Vaaleanpunainen kesäkukkaseos yllätti veikkaajat ja oikeastaan täysin ilman huolenpitoa olleet, kasvihuoneen laidalla sijaitsevat ruukut ovat puhjenneet kukkaan. 

Nämä ruiskaunokit tai mitä ikinä ovatkaan, ovat kyllä ihan ylisöpöjä :)

Jaahas ja sitten pitäisi laittaa tavarat taas kasaan ja laittaa nokka kohti Lomakalliota. Toivottavasti ehditään Plantagenin kautta, kun ajatuksissa on ollut joitakin istutuksia tälle kesälle... Synkältä näyttää sää, mutta jospa saaristo olisi taas ylivoimaa ja sateet kiertäisivät kauempaa. 

Ah! elämää ja pioneja

Heips vaan! Kuvaaminen on jäänyt tässä viime viikkojen aikana aivan minimiin ja sitä myöden myös postaaminen. Karseat kelit eivät ole houkuttaneet laittamaan nenää ulos ja ne ainoat kesäpäivät vietin Ruissalossa musiikkijuhlilla remuten. Huikea viikonloppu ja sen jälkiseuraamuksia on podettu nyt koko viikko... ei ole vanhaksi haluumista! 

Ollaan vietetty niin paljon aikaa mökillä, kuin vaan mahdollista ja kotona on mennyt paljon kaunista ohi. Pioneissa on ollut ensimmäistä kertaa useampia nuppuja ja niiden puhkeamista on tullut jännitettyä aina kotona piipahtaessa. Nyt kukkii ja olen niin iloinen, että pääsin näkemään monen vuoden odottelun jälkeen nämä ihanuudet.  

Toivon mukaan ensi kesänä vielä tavataan pionit... Tässä on nimittäin suuria suunnitelmia... Olisi tarkoitus laittaa ensi keväänä, niin pian, kuin mahdollista, Kuusilehto myyntiin... Päätös aiheuttaa ristiriitaisia ajatuksia, mutta lopputulos on kuitenkin ilon, helpotuksen ja odotuksen puolella. 

Meillä on vuosia kytenyt ajatus, että haluaisimme joskus jossain vaiheessa ostaa isännän vanhempien omistama mökki. Nyt se joskus sitten tuli nopeasti ja yllättäen eteen ja sen vuoksi on jouduttu tekemään isoja päätöksiä. Tämän hetkisestä kodista luopuminen tulee eteen väistämättä, koska mökin ja valtavalla pihalla varustetun omakotitalon pitäminen on sulaa hulluutta. Eikä se tietenkään olisi taloudellisestikaan mahdollista. 

Jotta sellaista täällä meillä...

Onnea on uusi sohva!

Nukkumisen lisäksi lievä ankeuttaja mökillä on ollut sohva. Siinä on ollut huono istua ja vähän huono maatta. Kaiken lisäksi siitä on aina ollut kauhea vääntö, että kuka saa makoilla iltaisin sohvalla lukemassa tai leffaa katsomassa... 

Aloin jo viime kesänä katselemaan Torista uutta sohvaa ja ajatuksena oli alustavasti divaanisohva, mielellään vuodemekanismilla. Vaihtoehtoja olikin ihan kivasti, kunnes sohvan osto tuli ajankohtaiseksi. Enää ei löytynyt yhtään sopivaa, joten päädyttiin ostamaan uusi. Sotkasta löysin aivan ihanan kulmasohvan huikealla alennuksella ja pienen taivuttelun jälkeen myös siippa myöntyi valitsemaani vaihtoehtoon. 

Kyttääjienkien olot paranivat huimasti, kun nyt näkee kaikista ikkunoista ulos. Ennen piti kiipustaa pöydälle ja siitä sai sapiskaa, koska joku raja koirallakin pitäisi olla ;)

Sohvasta siis käytiin pientä vääntöä, koska sohvan paikka on ollut aina tuossa kamarin seinustalla ja kulmasohva on muka liian iso ja ja ja... Onneksi sain ällini läpi!!!

 Katsos nyt tuota muutosta. Ihan kuin olisi eri mökeistä kuvat!Nyt me mahdutaan kaikki pötkölleen ja vaikka sohva onkin reilun kokoinen näyttää tila paljon raikkaammalta ja avarammalta. Pikku kakkatassujen takia oli pakko suojata istuimet filtillä, mutta nämä Ikealaiset ei oikein soveltuneet, kun näköjään ne nukkaantuvat ja rispaantuvat heti käytössä. Vanhat kalusteet saivat uuden elämän kaverin luota, mikä olikin hieno homma, ettei tarvinnut alkaa niitä laittamaan päreeksi. 

 Nyhverönyysykäiset ovat yhtä mielissään uudesta sohvasta, kuin mekin! 

Kamarin muutos

Juhannusvikko vietettiin alusta loppuun mökillä ja odoteltiin juhannusruusujen aukemista.. ei auennut, eivätkä ole auki vieläkään. No itseasiassa tehtiin me paljon muutakin ja tässä vähän esimakua.

Olen käynyt miehen vanhempien mökillä pitkälti toistakymmentä vuotta ja olemista on varjostanut yksi ankea juttu... nukkuminen. Sängyt ovat olleet epämukavat ja aika pitkälti ollaan nukuttu tuvan puolella lattialla ja alla on ollut silloinkin kehno patja. Kesän lopulla viime vuonna saatiin väläys ja ostettiin Ikeasta ihan sellainen tavallinen ja edullinen vaahtomuovipatja. Sängyt vedetiin yhteen, patja siihen päälle ja sen jälkeen nukkuminen on ollut yhtä juhlaa. 

Esteettinen puoli sai kyytiä viime viikolla ja pienen raivauksen jälkeen uudet tekstiilit tekivät ihmeitä. Mökeille on usein tapana tuoda jotain vanhoja roippeita kotoa ja kaikki on hiukan rempsallaan ja kulahtanutta. Ei sen kuitenkaan tarvitse olla niin... Olen ihan huippu iloinen, että keksin tuoda tuon Crocus-ryijyn (klik!) tuohon sängyn päätyyn. Ollaan saatu se appivanhemmilta häälahjaksi ja sen paikka on ollut kotona huoneessa, missä ei niin kauheasti tule käytyä. Nyt se pääsee kunnolla esille ja käyttöön. 

Vallilan Anis-verhot on myös tuotu kotoa ja tuovat ihanasti väriä ja raikkautta pieneen huoneeseen. Päiväpeitto on myös ostettu joskus aikanaan kotisänkyyn, mutta se on jäänyt käyttämättä, kun meillä ei juurikaan pedata sänkyä... Seinälle piti hankkia selkeä kello, että isäntäkin näkee sen ilman laseja unen pöppörössä. Juuri sopiva löytyi ihan Ikeasta. Sängyn päällä on Marimekon kankaasta anopin ompelemat tyynyt ja lattialla oleva mattokin on luultavasti hänen käsialaansa. 

Ojakellukka

Tällainen hassu haitula bongattu pientareelta...  Ojakellukaksi sen vihdoin tunnistin, kun aikani olin kirjoja ja googlea selannut. Kellukkaa on käytetty rohtona vatsavaivoissa ja se alentaa myös kuumetta. 

Ruusukasveihin kuuluva ojakellukka oli ihan uusi tuttavuus, mutta kauniisti kukkii myös tutumpi ojanpielien sulostuttaja mäkitervakko. 

Koiramainen juhannus

Viime juhannuksena me tehtiin vähän koiruuksia ja lähdettiin vain pikku pikku retkelle... Palvelusväki oli ajellut kuulemma pari tuntia pitkin saarta, kunnes haukansilmillään olivat havainneet meidät reippaat lenkkeilijät. Ja nyt sitten ovat ilkeyksissään estäneet yhdessä suhaamisen kauhealla kalteriportilla!

Väittävät että ollaan niin ressukoita, että itsekseen ei lähdetä mihinkään ja sikse me saadaan suhata vaan ihan yksin. Harmittaahan se hulluna, kun joutuu toisen ilakointia katsomaan kaltereiden takaa... 

Ei me päästy edes juhannuskimppua poimimaan, kun ihan luvallakin pihalta poistuminen muka laajentaa turhaan reviiriä!?

Niin on pienellä koiralla surkeaa, että ei ollut edes leluja mukana ja metsän antimilla piti itseään viihdyttää. Ihme hysteerinen se piika, kun alkoi panikoida, että käpy lipsahtaa kurkkuun ja siihen loppui sitten sekin hupi.. 

Tähän saakka saa ehkä ihan vähän luvalla mennä, mutta aika äkkiä alkaa huutelu ja viheltely, jos hetkeä pidempään kiinnostaisi maisemia ihailla... Kauheasti sääntöjä ja rajoittamista on ollut, mutta siitä huolimatta on riemua ja vauhtia riittänyt. 

Ihan kaiken huipuksi palvelusväki valmisti kuolaa valuttavia herkkuja. Yhtään ei saatu edes maistaa, sillä Pimsu on muslimi tai jotain, eikä saata syödä lainkaan porsasta. Sen kuitenkin sulatti joten kuten, kun tarjolla olikin ihan ihka aitoa einesruokaa, mitä meille ei olekaan ikinä ennen annettu. Juttuja on kuultu suussa sulavista napposista, mutta aina on pitänyt tyytyä vain perunaan ja hevosen tai lampaan lihaan... Tämä oli kuulemma poikkeus ja jos ei mene varpaat kellään ruvelle, niin ehkä jatkossakin saadaan mökillä nautiskella napposia. Se olis ihanaa!!!