Liljoja

Tällaista poropeukalo-puutarhuria lämmittää syvästi aina näin heinäkuussa, kun liljat aloittavat kukintansa.

Ne kukkivat uskollisesti vuodesta toiseen niin näyttävästi ja luotettavasti. Ainoastaan yhteen kinkkiseen kohtaan istutetut Stargazerit ovat taantuneet ja meinasinkin kaivaa ne ylös ja viedä mukanani mökille, jos vaikka saisivat uuden elämän siellä kera reilun kanankakka annoksen.. 

Aina kaikki ei mene ihan putkeen oman toiminnan puolesta ja jos menee, niin eiköhän sitten tule jotain muuta... Tuossa kesäkuun puolella isäntä sai jonkun energialatauksen ja oli nurmikon ajamisen jälkeen alkanut siistiä reunuksia, myös kukkapenkistä... Lapinnauhukset olivat saaneet kyytiä siimaleikkurista, mutta onneksi äijälle oli alkanut hiipiä epäilys ja kylmähiki urakan alussa ja nauhusten tuhoaminen oli jäänyt kesken. Illalla tyyppi kysyi varovasti, että mitäs paskanauriita siellä kukkapenkin takana kasvaa... Tilanteen valjettua sain halvauksen ja sitten nauroin vedet silmissä sitä paskanaurista. Mikä ihmeen paskanauris!? Voi raukka, kun kerrankin olisi yrittänyt olla avuksi...

Lomakalliolla kukkii osa2

Uutta yritystä perään...
Aamupäivällä tein pieniä istutuksia. Pieniksi saavat istutukset jäädäkin,  mutta jotain punaisen sävyjä ja valkoista pitää saada vielä lisää.

Alkukesästä istuttelin muutamia alelaarista ostettuja liljan sipuleita ainoaan kohtaan, missä voisin kuvitella niiden menestyvän. Ihan hyvin ovat lähteneet kasvuun, mutta kukinta menee kyllä myöhäiseksi. Puoleen hintaan ostin sipulit ja puolet niistä lähti kasvuun, joten saa alesipulit olla minun puolesta jatkossa kaupan riesana...

Yllä ja alla rentokallioinen, mikä oli Ihan uusi tuttavuus, mutta näytti ihan siltä, että sopii tänne kuivaan ja karuun ympäristöön. Plantagenin myyjä varoitteli, että se on todella kranttu kasvi ja ihme on jos saan sen selviämään. No kuitti on tallessa ja istutukset hoidettu ohjeen mukaan, joten uutta kehiin, jos ei onnistu.

Punapiikkipäivikkejä tuli muutama tuohon kallion kupeeseen. Ja näidenkin hengissä säilyminen on ilmeisesti ihan kiikun kaakun, kun näitä käytetään sitten vissiin lähinnä kesäkukkana... no onneksi on se kuitti.

Mehitähdistä pidän ihan älyttömästi ja niitä olisikin kiva keräillä tänne. Ärsyttävää vaan, kun näissä ei ollut tarkempaa nimeä. "Mehitähti, harmaa" ei ihan ehkä kerro kaikkea...

Tämä valtava möykky on luultavasti Othello tai jotain sinne päin...

Tässä oli Ihan ylisöpöt kukinnot :) 

Komea on Othellonkin kukinto

Lomakalliolla kukkii, osa1

Koitan tässä nyt epätoivoisesti opetella bloggaamista mobiilisti... Ei tämä ihan helppoa ole ja ulkoasun muokkaus ei onnistu, tai en ainakaan itse osaa. Ollaan mökillä ja olisi kiva saada välillä postauksia eteenpäin täältä paikanpäältä.

Ihan fantastinen juttu on kuitenkin tämä uusi puhelin ja sen kamera! Laatu on ihan älyttömän hyvä ja kuvat voi laittaa suoraan ilman suurempia muokkauksia.

Tänään kiertelin pihalla kuvaamassa vanhaa kasvustoa ja löysin upeita mehitähtiä, mitä en ole ennen huomannut. Maksaruohojakin löytyy useampaa sorttia ja lajintunnistus olisi paikallaan...

Katsotaanpa millainen julkaisu tällä sovelluksella saadaan aikaiseksi...

Tuntematon 1 

Jälkikäteen muokkauksia näköjään voi harrastaa julkaisemisen jälkeen.. pakko kai sen on onnistua aikaisemminkin.

Tuntematon 2

Tuntematon 3

Tuntematon 4

Tuntematon 5

Tuntematon 6

Vaaleanpunaisia unelmia

Olen ensimmäistä kertaa onnistunut saamaan jotain aikaiseksi suorakylvöllä. 

Vaaleanpunainen kesäkukkaseos yllätti veikkaajat ja oikeastaan täysin ilman huolenpitoa olleet, kasvihuoneen laidalla sijaitsevat ruukut ovat puhjenneet kukkaan. 

Nämä ruiskaunokit tai mitä ikinä ovatkaan, ovat kyllä ihan ylisöpöjä :)

Jaahas ja sitten pitäisi laittaa tavarat taas kasaan ja laittaa nokka kohti Lomakalliota. Toivottavasti ehditään Plantagenin kautta, kun ajatuksissa on ollut joitakin istutuksia tälle kesälle... Synkältä näyttää sää, mutta jospa saaristo olisi taas ylivoimaa ja sateet kiertäisivät kauempaa. 

Ah! elämää ja pioneja

Heips vaan! Kuvaaminen on jäänyt tässä viime viikkojen aikana aivan minimiin ja sitä myöden myös postaaminen. Karseat kelit eivät ole houkuttaneet laittamaan nenää ulos ja ne ainoat kesäpäivät vietin Ruissalossa musiikkijuhlilla remuten. Huikea viikonloppu ja sen jälkiseuraamuksia on podettu nyt koko viikko... ei ole vanhaksi haluumista! 

Ollaan vietetty niin paljon aikaa mökillä, kuin vaan mahdollista ja kotona on mennyt paljon kaunista ohi. Pioneissa on ollut ensimmäistä kertaa useampia nuppuja ja niiden puhkeamista on tullut jännitettyä aina kotona piipahtaessa. Nyt kukkii ja olen niin iloinen, että pääsin näkemään monen vuoden odottelun jälkeen nämä ihanuudet.  

Toivon mukaan ensi kesänä vielä tavataan pionit... Tässä on nimittäin suuria suunnitelmia... Olisi tarkoitus laittaa ensi keväänä, niin pian, kuin mahdollista, Kuusilehto myyntiin... Päätös aiheuttaa ristiriitaisia ajatuksia, mutta lopputulos on kuitenkin ilon, helpotuksen ja odotuksen puolella. 

Meillä on vuosia kytenyt ajatus, että haluaisimme joskus jossain vaiheessa ostaa isännän vanhempien omistama mökki. Nyt se joskus sitten tuli nopeasti ja yllättäen eteen ja sen vuoksi on jouduttu tekemään isoja päätöksiä. Tämän hetkisestä kodista luopuminen tulee eteen väistämättä, koska mökin ja valtavalla pihalla varustetun omakotitalon pitäminen on sulaa hulluutta. Eikä se tietenkään olisi taloudellisestikaan mahdollista. 

Jotta sellaista täällä meillä...

Onnea on uusi sohva!

Nukkumisen lisäksi lievä ankeuttaja mökillä on ollut sohva. Siinä on ollut huono istua ja vähän huono maatta. Kaiken lisäksi siitä on aina ollut kauhea vääntö, että kuka saa makoilla iltaisin sohvalla lukemassa tai leffaa katsomassa... 

Aloin jo viime kesänä katselemaan Torista uutta sohvaa ja ajatuksena oli alustavasti divaanisohva, mielellään vuodemekanismilla. Vaihtoehtoja olikin ihan kivasti, kunnes sohvan osto tuli ajankohtaiseksi. Enää ei löytynyt yhtään sopivaa, joten päädyttiin ostamaan uusi. Sotkasta löysin aivan ihanan kulmasohvan huikealla alennuksella ja pienen taivuttelun jälkeen myös siippa myöntyi valitsemaani vaihtoehtoon. 

Kyttääjienkien olot paranivat huimasti, kun nyt näkee kaikista ikkunoista ulos. Ennen piti kiipustaa pöydälle ja siitä sai sapiskaa, koska joku raja koirallakin pitäisi olla ;)

Sohvasta siis käytiin pientä vääntöä, koska sohvan paikka on ollut aina tuossa kamarin seinustalla ja kulmasohva on muka liian iso ja ja ja... Onneksi sain ällini läpi!!!

 Katsos nyt tuota muutosta. Ihan kuin olisi eri mökeistä kuvat!Nyt me mahdutaan kaikki pötkölleen ja vaikka sohva onkin reilun kokoinen näyttää tila paljon raikkaammalta ja avarammalta. Pikku kakkatassujen takia oli pakko suojata istuimet filtillä, mutta nämä Ikealaiset ei oikein soveltuneet, kun näköjään ne nukkaantuvat ja rispaantuvat heti käytössä. Vanhat kalusteet saivat uuden elämän kaverin luota, mikä olikin hieno homma, ettei tarvinnut alkaa niitä laittamaan päreeksi. 

 Nyhverönyysykäiset ovat yhtä mielissään uudesta sohvasta, kuin mekin! 

Kamarin muutos

Juhannusvikko vietettiin alusta loppuun mökillä ja odoteltiin juhannusruusujen aukemista.. ei auennut, eivätkä ole auki vieläkään. No itseasiassa tehtiin me paljon muutakin ja tässä vähän esimakua.

Olen käynyt miehen vanhempien mökillä pitkälti toistakymmentä vuotta ja olemista on varjostanut yksi ankea juttu... nukkuminen. Sängyt ovat olleet epämukavat ja aika pitkälti ollaan nukuttu tuvan puolella lattialla ja alla on ollut silloinkin kehno patja. Kesän lopulla viime vuonna saatiin väläys ja ostettiin Ikeasta ihan sellainen tavallinen ja edullinen vaahtomuovipatja. Sängyt vedetiin yhteen, patja siihen päälle ja sen jälkeen nukkuminen on ollut yhtä juhlaa. 

Esteettinen puoli sai kyytiä viime viikolla ja pienen raivauksen jälkeen uudet tekstiilit tekivät ihmeitä. Mökeille on usein tapana tuoda jotain vanhoja roippeita kotoa ja kaikki on hiukan rempsallaan ja kulahtanutta. Ei sen kuitenkaan tarvitse olla niin... Olen ihan huippu iloinen, että keksin tuoda tuon Crocus-ryijyn (klik!) tuohon sängyn päätyyn. Ollaan saatu se appivanhemmilta häälahjaksi ja sen paikka on ollut kotona huoneessa, missä ei niin kauheasti tule käytyä. Nyt se pääsee kunnolla esille ja käyttöön. 

Vallilan Anis-verhot on myös tuotu kotoa ja tuovat ihanasti väriä ja raikkautta pieneen huoneeseen. Päiväpeitto on myös ostettu joskus aikanaan kotisänkyyn, mutta se on jäänyt käyttämättä, kun meillä ei juurikaan pedata sänkyä... Seinälle piti hankkia selkeä kello, että isäntäkin näkee sen ilman laseja unen pöppörössä. Juuri sopiva löytyi ihan Ikeasta. Sängyn päällä on Marimekon kankaasta anopin ompelemat tyynyt ja lattialla oleva mattokin on luultavasti hänen käsialaansa.