Sain keväällä ällin, että veljen tytön pitää saada piianpeili syntynttärilahjaksi, kun itsellänikin sellainen on ollut. Mistään sellaista en kuitenkaan löytänyt, kunnes kuukausia myöhemmin löysin tämän komistuksen kirpparilta. Kyseessä on luultavasti sota-aikainen puhdetyö tai joka tapauksessa se on vanha ja käsin tehty. Sitten mä menin ja tein hirmuteon... En oikein arvosta sitä, että vanhoja hienoja kalusteita maalataan valkoisella, mutta tuo mäntyinen ulkomuoto oli jotenkin niin tunkkainen...
Ajattelin, että jos valkolakkaan sen kuultavaksi, niin rikos ei olisi niin suuri. Lakka oli kuitenkin ihan jotain muuta, kuin kuultavaa ja jouduin sutimaan sitä kerroksittain, että pinnasta tuli edes jotenkin siedettävä. Osan lakasta hioin vielä jälkeen pois, että kapistukseen tuli hiukan vanhahtavampi olemus. Laatikon pohjalle ja ruskean taustapahvin päälle liimasin kaitaliinasta leikatut palaset. Siinä se nyt sitten on ja toivottavasti palvelee pitkään pikku prinsessan käytössä.
Valkoisena siitä tuli oikein hieno! :)
VastaaPoistaKiitos, on se hieno ja pikkuinen uusi omisyaja oli varsin iloinen myös :)
PoistaVoi miten ihana! Ja hyvä että maalasit, on mielestäni paljon kauniimpi valkoisena. Mullakin on joskus pikkulikkana ollut vähän vastaavanlainen, simppelimmin koristeltu tosin. Tuollaisen kun jostain löytäisi :)
VastaaPoistaKyllä siitä tuli kiva ja raikas alkuperäiseen verrattuna ja noi vaalenpunaiset kankaat teki siitä ihan prinsessaunelman :) Mulla on ollu ihan sellanen pieni ja simppeli se oma piianpeili.
PoistaNo mutta onpas kiva! Paljon sirompi ja romanttsempi heti, eikä raskas puinen. Hei, kerroppas mulle Suski millä objektiiveilla sää kuvaat? Mulla on tässä objektiivinhankintaprosessi menneillään, enkä yhtään tiiä mitä ostaisin! :) Kyselen mielipiteitä ja suosituksia :)
VastaaPoistaTodella nätti. Vähän erilainen.
VastaaPoistaVoi minkä rikkeen teit, teit siitä huomattavasti kauniimman.
VastaaPoistaMoikka moi! Äiti laitto viestiä, että on kyselty :D Minäpä laitan postausta tulemaan....
VastaaPoista