Nämä tukiperheviikonloput ovat toisaalta aika raskaita, mutta toisaalta taas tulee tehtyä kaiken näköistä ja mentyä paikkoihin mihin ei muuten tulisi mieleenkään mennä. Lauantaina oli ohjelmassa biologinen museo ja tässä muutamia hätäisesti räpsittyjä puhelinkuvia kierrokselta.
Kaikeksi riemukseni siellä oli meneillään hyönteisnäyttely. Mahtavan värisiä ja valtavan kokoisia perhosia ja öttiäisiä. Harmi vaan, että lapset on niin hätäisiä, kun itse olisi viettänyt tovin jos toisenkin pitempään niitä ihmetellen.
Museo poikkeaa arkkitehtuuriltaan kaupunkikuvasta. Siitä huolimatta en ole ikinä laittanut sitä merkille, vaikka monesti on ohi ajettu..
Karhu ja raadolla herkuttelevat pikku petolinnut olivat ehkä vaikuttavimmat maisema-asetelmissaan.
Kyllä ne tukiperheviikonloput ottaa paljon, mutta ajan kanssa myös antaa. Eihän moista muuten pidempään jaksais.
VastaaPoistaMeillä oli niitä pahimmasta päästä. Laps meni esim. pöydän alle piiloon tai sängyn alle, koska kotona ei haluttu lasta edes nähdä. Sitten kun saa sellaisen kapuamaan syliin ja kun lapsi vielä kuiskaa korvaan että: mä tykkään susta, niin on aivan mahtava fiilis.