sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Vk2. Koh Lanta, Klong Dao beach


                                                                   
 
Phuketista siirryimme lautalla Koh Lantalle. Matka ei ollut mikään mukavuuden huippu. Lautta oli ylibuukattu ja me jäimme monien muiden tapaan ilman istumapaikkaa. Yli 5h pönöttelyä portaikossa ja seisoskelu kannella vei mehut tyystin. Odotukset olivat kuitenkin kovat, koska perillä odotti törkeän hintainen luksus lukali Twin Lotus ja parin metrin päässä oleva ranta... Pääsimme vihdoin perille klo 14 ja nautiskelimme jo ajatuksesta, että pääsemme suoraan suihkuun ja aloittamaan elon uudessa paratiisissa.

Sisään kirjaus alkaa klo 14 ja aina on saatu huone viimeistään tuolloin. Nyt meille kuitenkin ilmoitettiin, että huone ei ole vielä valmis ja siinä menee tunti tai 2. Hiukan harmissaan siinä sitten  meinattiin, että mennään sitten syömään hotellin ravintolaan ja odotellaan. Ruokalistat saatiin käteen ja siinä sitten valkeni, että 5 tähden hotelissa on 5 tähden hinnat. Ruoka ei kuitenkaan ollut samaa luokkaa ja happamana pulitettiin riistohinta ja lähdettiin respaan kyselemään josko jo saataisiin avaimet. Ei saatu ja tympeä respan nainen sai vielä kierrokset nousemaaan lisää.

 Ei auttanut, kuin kaivaa rinkan pohjilta uikkarit ja vaihtaa ne vessassa päälle ja mennä altaalle ihmettelemään. Klo 17 saatin vihdoin avaimet ja päästiin huoneeseen. Huone oli ihan mielettömän hieno ja vastasi kyllä hintaansa. Pikkuhiljaa matkaraivokin alkoi laantua ja lähdettiin ihmettelemään maisemia rannalle. Rannalle oli tosin aika pitkä matka hotellialueen toisesta päästä, toisin, kuin oli annettu ymmärtää hotellia varattaessa.

Viikko vierähti alkukankeudesta selviydyttyämme nopeasti ja todella rennoissa tunnelmissa. Ihania rantabaareja, missä katsella auringonlaskua ja lekotella tyynyillä, lämmin meri ja porottava aurinko. Ei siinä ihminen muuta tarvitse. Löydettiin melko nopeasti myös suosikki ruokapaikka eli Hans, missä käytiinkin sitten  varmaan joka päivä syömässä. Paikka vetosi ehkä eniten velipoikaan, joka on isoruokainen ja Thaimaassa on pääasiallisesti pienet annokset ja aika vähän lihaa niissä. Hanssilla oli kuitenkin hyvään hintaan reilut ja herkulliiset ruuat. Hauskana yksityiskohtana ravintolassa oli henkilökunta; lähes kaikki olivat transgendereitä tai seksuaalivähemmistöjen edustajia.

Lantalla ei ole seksiturismia tai -kauppaa tai me emme ainakaan havainneet ko. ilmiötä missään. Sitä myöden saarella ei näkynyt myöskään kirurgisesti hoidettuja leidareita, vaan kaikki tapaamamme olivat sympaattisen "keskeneräisiä". Ladyboyt  ovat näkyvä ja värikäs osa Thaimaan väestössä. Vähemmän näkyviä ovat naiseksi syntyneet transgenderit, mutta heitäkin näkyy, jos pitää silmät auki. Jostain luin, että perinteisesti homoseksuaalit ovat ottaneet vastakkaisen sukupuolen roolin ja länsimainen mies-mies tai nainen-nainen parit ovat uusi ilmiö. Toisaalta taas oma käsitykseni on, että katoit eli leidarit ovat kolmas sukupuoli. Tiedä sitten mikä totuus on, mutta mielenkiintoinen osa Thai kulttuuria he kuitenkin ovat.

Lähtö Lantalta oli lähes yhtä kaoottinen, kuin saapuminenkin. Olimme varanneet lautan seuraavaan kohteeseen ja sopineet kyydit ja kaiken piti olla kunnosssa. Kirjasimme itsemme ulos ja menimme odottamaan kyytiä. Lautan lähtö oli klo 13 ja hiukan ennen hotellin portille kurvasi tuktuk ja kuski kysyi odotammeko kyytiä ja vastattiin, että kyllä vaan autoa odotellaan. Jatkoimme odottelua ja kello alkoi lähestyä yhtä, jolloin asiaa alettiin selvitellä. Vitsailtiin, että se tuktuk oli varmaan meidän kyyti, eikä se vitsi sitten mennytkään pieleen... Me mahdutaan neljästään sellaiseen pikku tuktukkiin juuri ja juuri ja sitten olisi vielä ollut 4 pienen ihmisen kokoista rinkkaa. Lopulta selvisi, että siellä oli käynyt jokin sekaannus ja olivat kuvitelleet kyytiä tarvitsevan 2 ihmistä. No se klo 13 lautta oli ja meni, mutta saimme järjestettyä uudet kyydit ja paikat suraavaan lauttaan. Odottelusta otettiin sitten kaikki irti ja marssimme vielä Hanssille syömään viimeisen kerran.

Kotiranta Klong Dao

Ystävänpäivänä juhlittiin veljen syntymäpäiviä ja sen kunniaksi lähetettiin lyhty taivaan tuuliin.

Ällöttäviä meduusoja ajautui aika-ajoin rantahiekalle.

Tom kha kai keitto
Saladanin rantakadulla on ravintola nimeltään Old house. Paikallisen hepun suosituksesta kävimme sielä syömässä pari kertaa ja vihdoin saimme juuri sitä oikean makuista tom kha kaita, mitä olimme metsästäneet jo viime reissulla. Usein sopassa on ollut liikaa galangal juurta, mikä tekee siitä inhottavan kitkerää.  

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Vk1. Phuket, Kamala beach





Siirryimme AirAsian siivin Bangkokista Phukettiin.Olin jo ehtiinyt jännittää viikko tolkulla lentämistä itselle ihan vieraan halpalentoyhtiön kanssa... Täysin turhaan! Istuimet olivat tilavia, palvelu erinomaista ja koko lento oli varsin miellyttävä. Lento maksoi siinä 60€ paikkeilla ja kesti parisen tuntia.

Matkan toinen todellinen yllättäjä oli Phuketin koti. Kamala Tropical Garden hotelli  vaikutti varattaessa ihan mukiin menevältä ja kohtuu hintaiselta majapaikalta. Hotellia varattaessa sitä on kuitenkin tottunut siihen, että tähtiluokituksesta voi miinustaa yhden tähden ja kuvat on otettu tyyliin 20 vuotta takaperin erittäin taitavan silmänkääntäjän toimesta. Odotukset eivät siis olleet suuren suuret... Vaikka siirtyminen sujuikin mukavasti, on matkapäivät aina tosi raskaita. Nälkä, hiki ja väsymys saa tunteet helposti kuohahtelemaan. Kuohahtelu loppui kuitenkin lyhyeen, kun pääsimme meluisalta isolta tieltä korkeampien rakennusten keskellä sijaitsevaan pikku paratiisiin.

Siisti, puhdas, uudenkarhea hotelli oli parempi, kuin kuvat antoivat ymmärtää. Tunnelma oli ihan omaa luokkaansa ja värit hipsuttelivat silmää. Ainut miinus oli hotellin sijainti. Rannalle oli matkaa puolisen kilometriä ja ensimmäisenä piti ylittää vilkas, iso tie. Thaimaassa liikenne on ihan hullua ja ihmisiä kuolee valtavasti onnettomuuksissa. Sitä vaan katsoo suu auki ja päätään puristellen, kun länkkäritkin painelevat skoottereilla lapset kyydissä  ja ilman kypärää... En olisi ikinä suostunut ylittämään tietä, jos vähän matkan päässä ei olisi ollut liikennevaloja. Nekään eivät aina kaikkea takaa, mutta helpottivat edes hiukan.

Phuketissa vietettiin 3 yötä, eikä me tehty juuri muuta, kuin nautiskeltiin altaalla. Ihan ehdoton kohokohta oli kuitenkin, kun saatiin vieraita. Kaveripariskunta vietti lomansa viimeiset päivät phuketissa ja treffit oli sovittu jo etukäteen. Iltaa vietettiin tietenkin railakkaissa tunnelmissa Patong beachillä





Bangla road, Patongin paheitten pesä

Vk1. Bangkok, Khaosan road




Matka alkoi 3:lla yöllä bangkokissa tutuissa ympyröissä Khaosan roadilla. Kuhiseva ihmismuurahaiskeko oli entisellään ja samoin hotellimme Dang Derm, ihanine kattoaltaineen. Mikään ei siis ollut muuttunut ja täältä voi lukaista viimevuoden analyysiä niin hotellista, kuin kaikesta muustakin. Nyt kun tiedettiin paremmin, mikä homman nimi on, niin osattiin keskittyä olennaiseen, eli nauttimaan auringossta, ruuasta ja shoppailusta, sekä ennen kaikkea lähes ilmaisista hieronnoista ja hoidoista.  
Kävimme oikeasti joka päivä ja varmaan parhaimmillaan parikin kertaa jalkahieronnoissa manikyyreissä ja pedikyyreissä. Janon iskiessä sitä vaan käveli tuoreita hedelmiä notkuvalle kärrylle ja osti euron pari maksavan jäähileisen hedelmäsmoothien valitsemistaan herkuista. Kotikadulla meille vakiintui kantapaikka, missä käytiin drinksillä. Kantapaikan oikeaa nimeä en muista, mutta Rottabaariksi se nimettiin jo toisena päivänä... Kissan kokoinen/set rotat viilistelivät nurkissa ja juoksentelivat jaloissa. Tuskin näiltä kaupungin inhoilta asukeilta voi välttyä missään, joten ei me sitten annettu tyyppien häiritä muuten mukavan ja rauhallisen kuppilan viehätystä.



Katukeittiöt, niitä ei voi ohittaa Thaimaassa, saatika Bangkokissa. Kun pääsee yli siitä pinttyneestä ylihygieenisyyden ja katkeamattoman kylmäketjun pakkomielteestä, niin löytää mahtavan makujen maailman. Katukeittiöistä syöminen on itseasiassa turvallisempaa, kuin ravintoloissa. Kärrytyypeillä on se yksi myyntiartikkeli ja tuoreimmat raaka-aineet. Paikalliset syövät myös runsaasti kärrysapuskaa, eikä kehnolla tuotteella itseään kovin pitkälle elätä. Kanakebab on meidän porukan ehdoton suosikki, mutta tuli sitä syötyä kaikkea merkillistäkin, kuten pieniä grillattuja surimirenkailla niputettuja  Enoki sieniä.

Suurimman ennakkoluulojen ravistelun vaati kuitenkin yllä olevan kuvan annos. Minähän syön kaikenlaisia lötköpötköjä etanoista mereneläviin, mutta kaikki perkaamaton tekee vähän häijyä, enkä oikein piittaa esim. kokonaisena valmistetuista kalosta. Siinä sitten oltiin syömässä ja ajattelin ottaa jonkun ihanan rapu annoksen. Softshell crab tai tavis rapu, ihan se ja sama ajattelin ja mielessä oli vain ihana mehevä valkea ravun liha... Se ei sitten ollutkaan ihan niin, vaan muhennoksessa oli kokonainen kaveri kuorineen kaikkineen. Hetken siinä ihmeteltiin veljen kanssa, joka otti saman annoksen ja tarjoilijaltakin varmistettiin, että siitä vaan joka murena ääntä kohti. Hyväähän se oikeasti oli, mutta kyllä laittoi järki jotenkin vastaan ja ennakkoluulot häiritsivät makuelämystä.


Shoppailua ei myöskään sovi unohtaa, kun Bangkokissa ollaan. 

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Terveisii!!!

 Helmikuu hurahti vilauksessa ja eilen palauduttiin kotomaahan. Kerrassaa upea matka on takana ja tulevina päivinä postailen tarkemmin kertomuksia ja kuvituksia reissusta. Jostain syystä en saanut tabilla ladattua kuvia tänne, joten reissun päältä ei kuulumisia tullut laitettua. Tässä nyt kuitenkin alustavaa visiota mun suosikkikohteesta, eli vedenalaisesta maailmasta. Kuvat on aika heikko laatuisia kauttaaltaan, koska tuo meidän vesikamera ei ole mikään pro ja muutenkin kuvaaminen on aika hankalaa. Luomukuvat eivät toista upeita värejä ja näkymiä kunnolla, joten siksi nämä on kevyesti muokattuja.  Nämä otukset ja maisemat on ikuistettu snorklaillessa Phi Phi saaren Nui bayn rantavedessä.











perjantai 1. helmikuuta 2013

Kevättä odotellessa





Kun ei kukkaset kuki vielä, poimin viime vuoden kauneimmat piirustukseni aiheesta näytille...

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Sitkeä sissi

Oli pakko dokumentoida tämäkin ihme... En ole oikein mikään viherpeukalo näiden viherkasvien suhteen ja kotoa löytyykin vain 3 sisäkasvia. Nukkumatti, Anopinkielet ja tämä Jukkapalmu. Jukkapalmu on käsittämättömän sitkeä kaveri ja säilynyt hengissä koko aikuisikäni. Ostin sen joskus yli 15 vuotta takaperin ensimmäiseen omaan kotiini. Siinä se on sitten kulkenut matkassa mukana näihin päiviin saakka, ilman minkäänlaista hoitoa... Jukka on asunut tuollaisessa pienen pienessä ruukussa ja samoissa mullissa koko ikänsä. Tai no eipä tuossa juuripaakussa paljoa multaa enää ollut jäljellä. Vettä jukka on saanut ehkä kerran parissa kuukaudessa, kun oksat ovat alkaneet nuupahtaa, eikä mitään ravinteitakaan ole ollut tyrkyllä. Nyt päätin kuitenkin tehdä vanhalle ystävälle palveluksen ja kiskaisin vasaralla vanhan majapaikan halki ja sijoitin Jukka paran uuteen komeaan asuntoon.



maanantai 28. tammikuuta 2013

Block

Meille muutti jälleen uusi valaisin... Harri Koskisen suunnittelma Block valaisin. Tuote on ollut 6-7 vuotta markkinoilla ja siitä on tullut jo näin lyhyessä ajassa pohjoismaisen muotoilun klassikko. Olen pitänyt tästä valaisimesta kovasti ensinäkemästä saakka, mutta se ei ole kuitenkaan ollut mikään intohimon kohde. Sain joulun alla kaverilta vinkin, että Kodin kuvalehdellä on tarjous, mihin kuuluu lahjana mm. ko.lamppu. Ei siinä tarvinnut paljoa miettiä, kun tilaus lehdestä lähti anopille joululahjaksi ja minä sain uuden ihasteltavan kotiini. Tarjous on muuten edelleen voimassa ja muitakin tosi kivoja lahjoja tyrkyllä täällä.