Matka alkoi 3:lla yöllä bangkokissa tutuissa ympyröissä Khaosan roadilla. Kuhiseva ihmismuurahaiskeko oli entisellään ja samoin hotellimme Dang Derm, ihanine kattoaltaineen. Mikään ei siis ollut muuttunut ja
täältä voi lukaista viimevuoden analyysiä niin hotellista, kuin kaikesta muustakin. Nyt kun tiedettiin paremmin, mikä homman nimi on, niin osattiin keskittyä olennaiseen, eli nauttimaan auringossta, ruuasta ja shoppailusta, sekä ennen kaikkea lähes ilmaisista hieronnoista ja hoidoista.
Kävimme oikeasti joka päivä ja varmaan parhaimmillaan parikin kertaa jalkahieronnoissa manikyyreissä ja pedikyyreissä. Janon iskiessä sitä vaan käveli tuoreita hedelmiä notkuvalle kärrylle ja osti euron pari maksavan jäähileisen hedelmäsmoothien valitsemistaan herkuista. Kotikadulla meille vakiintui kantapaikka, missä käytiin drinksillä. Kantapaikan oikeaa nimeä en muista, mutta Rottabaariksi se nimettiin jo toisena päivänä... Kissan kokoinen/set rotat viilistelivät nurkissa ja juoksentelivat jaloissa. Tuskin näiltä kaupungin inhoilta asukeilta voi välttyä missään, joten ei me sitten annettu tyyppien häiritä muuten mukavan ja rauhallisen kuppilan viehätystä.
Katukeittiöt, niitä ei voi ohittaa Thaimaassa, saatika Bangkokissa. Kun pääsee yli siitä pinttyneestä ylihygieenisyyden ja katkeamattoman kylmäketjun pakkomielteestä, niin löytää mahtavan makujen maailman. Katukeittiöistä syöminen on itseasiassa turvallisempaa, kuin ravintoloissa. Kärrytyypeillä on se yksi myyntiartikkeli ja tuoreimmat raaka-aineet. Paikalliset syövät myös runsaasti kärrysapuskaa, eikä kehnolla tuotteella itseään kovin pitkälle elätä. Kanakebab on meidän porukan ehdoton suosikki, mutta tuli sitä syötyä kaikkea merkillistäkin, kuten pieniä grillattuja surimirenkailla niputettuja
Enoki sieniä.
Suurimman ennakkoluulojen ravistelun vaati kuitenkin yllä olevan kuvan annos. Minähän syön kaikenlaisia lötköpötköjä etanoista mereneläviin, mutta kaikki perkaamaton tekee vähän häijyä, enkä oikein piittaa esim. kokonaisena valmistetuista kalosta. Siinä sitten oltiin syömässä ja ajattelin ottaa jonkun ihanan rapu annoksen. Softshell crab tai tavis rapu, ihan se ja sama ajattelin ja mielessä oli vain ihana mehevä valkea ravun liha... Se ei sitten ollutkaan ihan niin, vaan muhennoksessa oli kokonainen
kaveri kuorineen kaikkineen. Hetken siinä ihmeteltiin veljen kanssa, joka otti saman annoksen ja tarjoilijaltakin varmistettiin, että siitä vaan joka murena ääntä kohti. Hyväähän se oikeasti oli, mutta kyllä laittoi järki jotenkin vastaan ja ennakkoluulot häiritsivät makuelämystä.
 |
| Shoppailua ei myöskään sovi unohtaa, kun Bangkokissa ollaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi lämmittää mieltä kovasti :)