Sohvan kevätkuteet

Vihdoin sain vaihdettua sohvatyynyt ja torkkupeitot keväisiin väreihin, kun kävin eilen pikku shoppailu kierroksella. Ajatushan oli vanhan roosan ja omenan vihreän yhdistelmästä, mutta eipä löytynyt, joten kompromissiin päädyttiin tällä kertaa. Ikeasta löytyi nuo pari haalean turkoosia tyynyliinaa, torkkupeitot  ja raidalliset sekä fuksian punaiset  tyynyt Jyskistä. Loput olikin omasta takaa.

Keltainen ja turkoosikin olisi ollut ihan piristävä vaihtoehto, mutta kun se pinkki ajatus oli päässä niin vahvana, niin tähän päädyttiin. Ihan kivahan siitä tuli ja eilen illalla tuli testattua, että hyvin saa kyhättyä pesäkolon pehmusteisiin. Tarjolla olisi ollut valtavan kauniita koristetyynyjä, mutta koiraperheessä, missä sohvan kulutus on kovaa, joutuu miettimään aika tarkkaan mitä materiaalia tekstiilit voi olla.

Lohen punaista

Anopin ostamat ruusut, mitkä odottivat reissulaisia kotona, ovat edelleen yllättävän voimissaan. Vahvan oranssit kukat ovat haalistuneet  lohenpunaisiksi.

Näppärästi siitä sitten aasinsillan kautta siirrynkin lohipihveihin, joita paistelin tuossa hetki sitten. Näistä tuli niin makoisia, että pakko jakaa onnistuminen. Nämä syntyi ihan omasta päästä, joten mitään tarkkaa ohjetta ei ole... Mutta noin suurinpiirtein 1,5 dl kuivattua sipulirouhetta surautetaan tehosekoittimessa jauheeksi, pari munaa joukkoon ja 3 reilua ruokalusikallista kapriksia samaan soseeseen. Sitten vaan suolaa ja sitruunapippuria maun mukaan ja lopuksi keskikokoinen lohifile ja 600g pakasteseitä sinne maustesoseen joukkoon ja koko hässäkästä surautetaan tasainen tahna. Paistetaan voissa ja nautitaan suurella halulla.

Ruoka on yksi mun elämän moninmutkaisimmista asioista ja suuri rakkaus, kuten päältä näkee... Erinäisistä syistä vuosien mittaan olen luopunut tietyistä asioista. Yli kymmeneen vuoteen sokeri ja tärkkelys pitoiset ruoka-aineet eivät ole kuuluneet ruokavaliooni, maksimissaan parin kuukauden jaksoja lukuunottmatta. Nyt on kuitenkin työstön alla ollut täydellinen viljattomuus ja maitotuotteiden vähentäminen sekä käytössä olevien korvaaminen homogenoimattomilla tuotteilla. Sitten siihen vielä päälle se, että haluan välttää tiettyjä lisäaineita.  Syynä on autoimmuunisairaudet, mitkä olen saanut riesakseni. Viljan sopimattomuuden huomasi valitettavan selvästi, kun loistavassa kunnossa ollut psori, meni matkalla huonommaksi. Vehnää tuli nakerreltua joka päivä muodossa jos toisessa, eikä sen tuhoja pystynyt edes aurinko ja meri estämään. Nyt sitten on palauduttu ruotuun ja valmistetaan vaan alusta saakka itse lohipihvitkin, vaikka ihan mielellään ostaisin ne pakastealtaasta valmiina... Vaan onhan nämä oikeasti sata kertaa parempia!

Lohipihvit

kasvun ihme on löytänyt tiensä tännekin ja juuri kylvämäni kosmokset ovat ottaneet superstartin ja itäneet ihan käsittämättömän nopeasti.  Meinasin istuttaa nämä ruukkuihin sitten aikanaan, kun avomaalle kylvetyt ei ole oikein koskaan onnistuneet. Saas nähdä kuinka käy... Alkuja on ainakin miljoona...

Punakosmoskukat aluillaan

Vk3. Koh Phi Phi

Näkymä parvekkeelta

"Oletteko te ihan hulluja, kun meinaatte viikoksi sinne mennä?" "Siellä täytyy olla koko ajan ämpäri kädessä, että pystyy olemaan" Me otettiin pelottelusta ja varotteluista huolimatta riski ja mentiin vaan ja onneksi mentiin. Mä rakastuin Phi Phihin.

Saari tunnetaan Ruotsalaisten nuorten bilepaikkana ja siitä, että toinen toistaan kauniimmat ja komeammat parikymppiset juhlivat aamusta iltaan pelkissä bikineissä ja uimashortseissa. No kai se sitäkin on, mutta kyllä Piipii on paljon muutakin... Uskomattoman upeat maisemat, sukellus ja snorklauskohteet käden ulottuvilla, Loistavia ruokapaikkoja, lyhyet välimatkat, ystävällisintä paikallisväestöä, kuin missään aikaisemmin jne jne. Joillekin piipii on ehkä ikuisen vapun saari, mutta leimaavinta saarelle oli mun mielestä kippura ja töpö häntäiset kissat (sisäsiittoisuus), "phiiphii" huutavat kärrykuskit ja tuhdit paikalliset tytöt (en ole oikeen ikinä ennen nähnyt muualla pulleita Thaimaalaisia, mutta täällä heitä oli paljon).

Itse paksukaisena on ollut aika nihkeää, kun paikalliset suhtautuvat lihaviin, kuin pienet lapset ja ovat täysin rajattomia, tullen iholle, tuijotelevat ja osoittelevat yms.

kotikolo

Viime vuoden matkan jälkeen selvisi, että läskin koskettelu tuottaa hyvää onnea ja tällä matkalla kiinni takertuviin ihmisiin oli vähän helpompi suhtautua. Parikin paikallista selitti  silittelykohtauksen jälkeen, että kun minä olen niin iloinen, onnellinen ja suloinen... Poom pui (pullukka tai paksukainen tms.) on siis ensimmäinen sana minkä olen oppinut thaiksi. Piipiillä sai olla ihan rauhassa ja pitkähäntäveneitten kuskitkin osasivat huomioda hienosti kyytiin kiipustamiseni.

Kotikatu ja kärrykuski

Se on muuten vaikea laji! Kiikkerä korkealaitainen soutuveneen tyylinen purkki, mihin pitäisi sitten ponnistella notkeasti kyytiin :D

Saarella on vähän tyyriimpi hintataso, koska kaikki joudutaan kuljettamaan mantereelta ja tavaran toimittaminen satamasta perille tapahtuu käsipelillä. Aamusta iltaan kapeita kujia pitkin kärrykuskit lykkivät uskomattoman suuria kuormia. Mä olen ihan puolitosissani varma, että saari on saanut nimensä näiden kärrääjien tilaa vaativasta piip piip huudosta.

Meillä oli ihan huippu hyvä sijainti hotellilla. Minuutin kävely satamasta, eikä mitään meteliä kuulunut öisin. Phi Phi Inn ei ollut mikään hienostoluukku, vaan aika heikolla hintalaatusuhteella varustettu, mutta kuitenkin ihan kelvollinen majapaikka. Saari on kapeimmalta kohdaltaan, eli siitä meidän kotikadun paikkeilta vaivaiset muutama sataa metriä leveä ja satamarannasta kävelee toiselle puolelle parissa minuutissa. Saarella ei ole moottoriajoneuvoja oikeastaan ollenkaan (yhden mopon näin roskakuskilla) ja jalkapelillä tai pitkähäntäveneellä siirytään paikasta toiseen.

Long beach

Isäntä sai päähänsä, että hän haluaa sukeltamaan ja
muukin seurue liittyi pelonsekaiseen innostuneitten joukkoon. Mä en uskaltanut kertakaikkiaan, vaikka sukeltaminen on yksi suurimmista lapsuudenhaaveistani... Mulla on pieniä vaikeuksi ja kynnyskysymyksiä joidenkin asioiden kanssa ja yksi niistä on veneen perästä tai laiturilta syvään veteen meneminen ja ylipäätään syvälle tai kauas rannasta uiminen on ihan kauhistus. En tiedä mistä sekin johtuu, koska olen hyvä uimaan ja rakastan sitä. Pääsin kuitenkin askeleen asiassa eteenpäin ja uskaltauduin sukellusreissulla hetkeksi snorklaamaan useamman metrin syvyiseen veteen..

Nui Bay

Nui bay

7 yön jälkeen siirryimme vielä 2 yöksi Ao Nangiin, mistä ei niin ihmeemmin ole kerrottavaa. ollaan oltu pari vuotta takaperin siellä 2 viikkoa. Paikassa ei ole mitään maata mullistavaa. Sieltä käsin on hyvä tehdä reissuja saarille ja retkiä nähtävyyksille.  Me otettiin viimeiset päivät levon kannalta ja valmistauduttiin karuun paluuseen kotiin. Paluumatka vähän ahdisti, kun aikaa sihen menisi yli vuorokausi ja se piti sisällään 3 lentoa ja muut siirtymiset. Kaikki meni kuitenkin hienosti, oletettua helpommin ja mukavammin. Kotiinkin oli lopulta kiva palata, kun sai hyvin hoidetut koiruudet kainaloon, piha oli kolattu ja pöydällä kimppu ruusuja odottamassa.

Vk2. Koh Lanta, Klong Dao beach

                                                                   

 
Phuketista siirryimme lautalla Koh Lantalle. Matka ei ollut mikään mukavuuden huippu. Lautta oli ylibuukattu ja me jäimme monien muiden tapaan ilman istumapaikkaa. Yli 5h pönöttelyä portaikossa ja seisoskelu kannella vei mehut tyystin. Odotukset olivat kuitenkin kovat, koska perillä odotti törkeän hintainen luksus lukali Twin Lotus ja parin metrin päässä oleva ranta... Pääsimme vihdoin perille klo 14 ja nautiskelimme jo ajatuksesta, että pääsemme suoraan suihkuun ja aloittamaan elon uudessa paratiisissa.

Sisään kirjaus alkaa klo 14 ja aina on saatu huone viimeistään tuolloin. Nyt meille kuitenkin ilmoitettiin, että huone ei ole vielä valmis ja siinä menee tunti tai 2. Hiukan harmissaan siinä sitten  meinattiin, että mennään sitten syömään hotellin ravintolaan ja odotellaan. Ruokalistat saatiin käteen ja siinä sitten valkeni, että 5 tähden hotelissa on 5 tähden hinnat. Ruoka ei kuitenkaan ollut samaa luokkaa ja happamana pulitettiin riistohinta ja lähdettiin respaan kyselemään josko jo saataisiin avaimet. Ei saatu ja tympeä respan nainen sai vielä kierrokset nousemaaan lisää.

 Ei auttanut, kuin kaivaa rinkan pohjilta uikkarit ja vaihtaa ne vessassa päälle ja mennä altaalle ihmettelemään. Klo 17 saatin vihdoin avaimet ja päästiin huoneeseen. Huone oli ihan mielettömän hieno ja vastasi kyllä hintaansa. Pikkuhiljaa matkaraivokin alkoi laantua ja lähdettiin ihmettelemään maisemia rannalle. Rannalle oli tosin aika pitkä matka hotellialueen toisesta päästä, toisin, kuin oli annettu ymmärtää hotellia varattaessa.

Viikko vierähti alkukankeudesta selviydyttyämme nopeasti ja todella rennoissa tunnelmissa. Ihania rantabaareja, missä katsella auringonlaskua ja lekotella tyynyillä, lämmin meri ja porottava aurinko. Ei siinä ihminen muuta tarvitse. Löydettiin melko nopeasti myös suosikki ruokapaikka eli Hans, missä käytiinkin sitten  varmaan joka päivä syömässä. Paikka vetosi ehkä eniten velipoikaan, joka on isoruokainen ja Thaimaassa on pääasiallisesti pienet annokset ja aika vähän lihaa niissä. Hanssilla oli kuitenkin hyvään hintaan reilut ja herkulliiset ruuat. Hauskana yksityiskohtana ravintolassa oli henkilökunta; lähes kaikki olivat transgendereitä tai seksuaalivähemmistöjen edustajia.

Lantalla ei ole seksiturismia tai -kauppaa tai me emme ainakaan havainneet ko. ilmiötä missään. Sitä myöden saarella ei näkynyt myöskään kirurgisesti hoidettuja leidareita, vaan kaikki tapaamamme olivat sympaattisen "keskeneräisiä". Ladyboyt  ovat näkyvä ja värikäs osa Thaimaan väestössä. Vähemmän näkyviä ovat naiseksi syntyneet transgenderit, mutta heitäkin näkyy, jos pitää silmät auki. Jostain luin, että perinteisesti homoseksuaalit ovat ottaneet vastakkaisen sukupuolen roolin ja länsimainen mies-mies tai nainen-nainen parit ovat uusi ilmiö. Toisaalta taas oma käsitykseni on, että katoit eli leidarit ovat kolmas sukupuoli. Tiedä sitten mikä totuus on, mutta mielenkiintoinen osa Thai kulttuuria he kuitenkin ovat.

Lähtö Lantalta oli lähes yhtä kaoottinen, kuin saapuminenkin. Olimme varanneet lautan seuraavaan kohteeseen ja sopineet kyydit ja kaiken piti olla kunnosssa. Kirjasimme itsemme ulos ja menimme odottamaan kyytiä. Lautan lähtö oli klo 13 ja hiukan ennen hotellin portille kurvasi tuktuk ja kuski kysyi odotammeko kyytiä ja vastattiin, että kyllä vaan autoa odotellaan. Jatkoimme odottelua ja kello alkoi lähestyä yhtä, jolloin asiaa alettiin selvitellä. Vitsailtiin, että se tuktuk oli varmaan meidän kyyti, eikä se vitsi sitten mennytkään pieleen... Me mahdutaan neljästään sellaiseen pikku tuktukkiin juuri ja juuri ja sitten olisi vielä ollut 4 pienen ihmisen kokoista rinkkaa. Lopulta selvisi, että siellä oli käynyt jokin sekaannus ja olivat kuvitelleet kyytiä tarvitsevan 2 ihmistä. No se klo 13 lautta oli ja meni, mutta saimme järjestettyä uudet kyydit ja paikat suraavaan lauttaan. Odottelusta otettiin sitten kaikki irti ja marssimme vielä Hanssille syömään viimeisen kerran.

Kotiranta Klong Dao

Ystävänpäivänä juhlittiin veljen syntymäpäiviä ja sen kunniaksi lähetettiin lyhty taivaan tuuliin.

Ällöttäviä meduusoja ajautui aika-ajoin rantahiekalle.

Tom kha kai keitto
Saladanin rantakadulla on ravintola nimeltään Old house. Paikallisen hepun suosituksesta kävimme sielä syömässä pari kertaa ja vihdoin saimme juuri sitä oikean makuista tom kha kaita, mitä olimme metsästäneet jo viime reissulla. Usein sopassa on ollut liikaa galangal juurta, mikä tekee siitä inhottavan kitkerää.  

Vk1. Phuket, Kamala beach

Siirryimme AirAsian siivin Bangkokista Phukettiin.Olin jo ehtiinyt jännittää viikko tolkulla lentämistä itselle ihan vieraan halpalentoyhtiön kanssa... Täysin turhaan! Istuimet olivat tilavia, palvelu erinomaista ja koko lento oli varsin miellyttävä. Lento maksoi siinä 60€ paikkeilla ja kesti parisen tuntia.

Matkan toinen todellinen yllättäjä oli Phuketin koti. Kamala Tropical Garden hotelli  vaikutti varattaessa ihan mukiin menevältä ja kohtuu hintaiselta majapaikalta. Hotellia varattaessa sitä on kuitenkin tottunut siihen, että tähtiluokituksesta voi miinustaa yhden tähden ja kuvat on otettu tyyliin 20 vuotta takaperin erittäin taitavan silmänkääntäjän toimesta. Odotukset eivät siis olleet suuren suuret... Vaikka siirtyminen sujuikin mukavasti, on matkapäivät aina tosi raskaita. Nälkä, hiki ja väsymys saa tunteet helposti kuohahtelemaan. Kuohahtelu loppui kuitenkin lyhyeen, kun pääsimme meluisalta isolta tieltä korkeampien rakennusten keskellä sijaitsevaan pikku paratiisiin.

Siisti, puhdas, uudenkarhea hotelli oli parempi, kuin kuvat antoivat ymmärtää. Tunnelma oli ihan omaa luokkaansa ja värit hipsuttelivat silmää. Ainut miinus oli hotellin sijainti. Rannalle oli matkaa puolisen kilometriä ja ensimmäisenä piti ylittää vilkas, iso tie. Thaimaassa liikenne on ihan hullua ja ihmisiä kuolee valtavasti onnettomuuksissa. Sitä vaan katsoo suu auki ja päätään puristellen, kun länkkäritkin painelevat skoottereilla lapset kyydissä  ja ilman kypärää... En olisi ikinä suostunut ylittämään tietä, jos vähän matkan päässä ei olisi ollut liikennevaloja. Nekään eivät aina kaikkea takaa, mutta helpottivat edes hiukan.

Phuketissa vietettiin 3 yötä, eikä me tehty juuri muuta, kuin nautiskeltiin altaalla. Ihan ehdoton kohokohta oli kuitenkin, kun saatiin vieraita. Kaveripariskunta vietti lomansa viimeiset päivät phuketissa ja treffit oli sovittu jo etukäteen. Iltaa vietettiin tietenkin railakkaissa tunnelmissa Patong beachillä

Bangla road, Patongin paheitten pesä

Vk1. Bangkok, Khaosan road

Matka alkoi 3:lla yöllä bangkokissa tutuissa ympyröissä Khaosan roadilla. Kuhiseva ihmismuurahaiskeko oli entisellään ja samoin hotellimme Dang Derm, ihanine kattoaltaineen. Mikään ei siis ollut muuttunut ja täältä voi lukaista viimevuoden analyysiä niin hotellista, kuin kaikesta muustakin. Nyt kun tiedettiin paremmin, mikä homman nimi on, niin osattiin keskittyä olennaiseen, eli nauttimaan auringossta, ruuasta ja shoppailusta, sekä ennen kaikkea lähes ilmaisista hieronnoista ja hoidoista.  

Kävimme oikeasti joka päivä ja varmaan parhaimmillaan parikin kertaa jalkahieronnoissa manikyyreissä ja pedikyyreissä. Janon iskiessä sitä vaan käveli tuoreita hedelmiä notkuvalle kärrylle ja osti euron pari maksavan jäähileisen hedelmäsmoothien valitsemistaan herkuista. Kotikadulla meille vakiintui kantapaikka, missä käytiin drinksillä. Kantapaikan oikeaa nimeä en muista, mutta Rottabaariksi se nimettiin jo toisena päivänä... Kissan kokoinen/set rotat viilistelivät nurkissa ja juoksentelivat jaloissa. Tuskin näiltä kaupungin inhoilta asukeilta voi välttyä missään, joten ei me sitten annettu tyyppien häiritä muuten mukavan ja rauhallisen kuppilan viehätystä.

Katukeittiöt, niitä ei voi ohittaa Thaimaassa, saatika Bangkokissa. Kun pääsee yli siitä pinttyneestä ylihygieenisyyden ja katkeamattoman kylmäketjun pakkomielteestä, niin löytää mahtavan makujen maailman. Katukeittiöistä syöminen on itseasiassa turvallisempaa, kuin ravintoloissa. Kärrytyypeillä on se yksi myyntiartikkeli ja tuoreimmat raaka-aineet. Paikalliset syövät myös runsaasti kärrysapuskaa, eikä kehnolla tuotteella itseään kovin pitkälle elätä. Kanakebab on meidän porukan ehdoton suosikki, mutta tuli sitä syötyä kaikkea merkillistäkin, kuten pieniä grillattuja surimirenkailla niputettuja  Enoki sieniä.

Suurimman ennakkoluulojen ravistelun vaati kuitenkin yllä olevan kuvan annos. Minähän syön kaikenlaisia lötköpötköjä etanoista mereneläviin, mutta kaikki perkaamaton tekee vähän häijyä, enkä oikein piittaa esim. kokonaisena valmistetuista kalosta. Siinä sitten oltiin syömässä ja ajattelin ottaa jonkun ihanan rapu annoksen. Softshell crab tai tavis rapu, ihan se ja sama ajattelin ja mielessä oli vain ihana mehevä valkea ravun liha... Se ei sitten ollutkaan ihan niin, vaan muhennoksessa oli kokonainen kaveri kuorineen kaikkineen. Hetken siinä ihmeteltiin veljen kanssa, joka otti saman annoksen ja tarjoilijaltakin varmistettiin, että siitä vaan joka murena ääntä kohti. Hyväähän se oikeasti oli, mutta kyllä laittoi järki jotenkin vastaan ja ennakkoluulot häiritsivät makuelämystä.

Shoppailua ei myöskään sovi unohtaa, kun Bangkokissa ollaan. 

Terveisii!!!

 Helmikuu hurahti vilauksessa ja eilen palauduttiin kotomaahan. Kerrassaa upea matka on takana ja tulevina päivinä postailen tarkemmin kertomuksia ja kuvituksia reissusta. Jostain syystä en saanut tabilla ladattua kuvia tänne, joten reissun päältä ei kuulumisia tullut laitettua. Tässä nyt kuitenkin alustavaa visiota mun suosikkikohteesta, eli vedenalaisesta maailmasta. Kuvat on aika heikko laatuisia kauttaaltaan, koska tuo meidän vesikamera ei ole mikään pro ja muutenkin kuvaaminen on aika hankalaa. Luomukuvat eivät toista upeita värejä ja näkymiä kunnolla, joten siksi nämä on kevyesti muokattuja.  Nämä otukset ja maisemat on ikuistettu snorklaillessa Phi Phi saaren Nui bayn rantavedessä.