sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Vk3. Koh Phi Phi

Näkymä parvekkeelta
"Oletteko te ihan hulluja, kun meinaatte viikoksi sinne mennä?" "Siellä täytyy olla koko ajan ämpäri kädessä, että pystyy olemaan" Me otettiin pelottelusta ja varotteluista huolimatta riski ja mentiin vaan ja onneksi mentiin. Mä rakastuin Phi Phihin.

Saari tunnetaan Ruotsalaisten nuorten bilepaikkana ja siitä, että toinen toistaan kauniimmat ja komeammat parikymppiset juhlivat aamusta iltaan pelkissä bikineissä ja uimashortseissa. No kai se sitäkin on, mutta kyllä Piipii on paljon muutakin... Uskomattoman upeat maisemat, sukellus ja snorklauskohteet käden ulottuvilla, Loistavia ruokapaikkoja, lyhyet välimatkat, ystävällisintä paikallisväestöä, kuin missään aikaisemmin jne jne. Joillekin piipii on ehkä ikuisen vapun saari, mutta leimaavinta saarelle oli mun mielestä kippura ja töpö häntäiset kissat (sisäsiittoisuus), "phiiphii" huutavat kärrykuskit ja tuhdit paikalliset tytöt (en ole oikeen ikinä ennen nähnyt muualla pulleita Thaimaalaisia, mutta täällä heitä oli paljon).

Itse paksukaisena on ollut aika nihkeää, kun paikalliset suhtautuvat lihaviin, kuin pienet lapset ja ovat täysin rajattomia, tullen iholle, tuijotelevat ja osoittelevat yms.
kotikolo
Viime vuoden matkan jälkeen selvisi, että läskin koskettelu tuottaa hyvää onnea ja tällä matkalla kiinni takertuviin ihmisiin oli vähän helpompi suhtautua. Parikin paikallista selitti  silittelykohtauksen jälkeen, että kun minä olen niin iloinen, onnellinen ja suloinen... Poom pui (pullukka tai paksukainen tms.) on siis ensimmäinen sana minkä olen oppinut thaiksi. Piipiillä sai olla ihan rauhassa ja pitkähäntäveneitten kuskitkin osasivat huomioda hienosti kyytiin kiipustamiseni.
Kotikatu ja kärrykuski

Se on muuten vaikea laji! Kiikkerä korkealaitainen soutuveneen tyylinen purkki, mihin pitäisi sitten ponnistella notkeasti kyytiin :D

Saarella on vähän tyyriimpi hintataso, koska kaikki joudutaan kuljettamaan mantereelta ja tavaran toimittaminen satamasta perille tapahtuu käsipelillä. Aamusta iltaan kapeita kujia pitkin kärrykuskit lykkivät uskomattoman suuria kuormia. Mä olen ihan puolitosissani varma, että saari on saanut nimensä näiden kärrääjien tilaa vaativasta piip piip huudosta.

Meillä oli ihan huippu hyvä sijainti hotellilla. Minuutin kävely satamasta, eikä mitään meteliä kuulunut öisin. Phi Phi Inn ei ollut mikään hienostoluukku, vaan aika heikolla hintalaatusuhteella varustettu, mutta kuitenkin ihan kelvollinen majapaikka. Saari on kapeimmalta kohdaltaan, eli siitä meidän kotikadun paikkeilta vaivaiset muutama sataa metriä leveä ja satamarannasta kävelee toiselle puolelle parissa minuutissa. Saarella ei ole moottoriajoneuvoja oikeastaan ollenkaan (yhden mopon näin roskakuskilla) ja jalkapelillä tai pitkähäntäveneellä siirytään paikasta toiseen.

Long beach
Isäntä sai päähänsä, että hän haluaa sukeltamaan ja
muukin seurue liittyi pelonsekaiseen innostuneitten joukkoon. Mä en uskaltanut kertakaikkiaan, vaikka sukeltaminen on yksi suurimmista lapsuudenhaaveistani... Mulla on pieniä vaikeuksi ja kynnyskysymyksiä joidenkin asioiden kanssa ja yksi niistä on veneen perästä tai laiturilta syvään veteen meneminen ja ylipäätään syvälle tai kauas rannasta uiminen on ihan kauhistus. En tiedä mistä sekin johtuu, koska olen hyvä uimaan ja rakastan sitä. Pääsin kuitenkin askeleen asiassa eteenpäin ja uskaltauduin sukellusreissulla hetkeksi snorklaamaan useamman metrin syvyiseen veteen..

Nui Bay

Nui bay




7 yön jälkeen siirryimme vielä 2 yöksi Ao Nangiin, mistä ei niin ihmeemmin ole kerrottavaa. ollaan oltu pari vuotta takaperin siellä 2 viikkoa. Paikassa ei ole mitään maata mullistavaa. Sieltä käsin on hyvä tehdä reissuja saarille ja retkiä nähtävyyksille.  Me otettiin viimeiset päivät levon kannalta ja valmistauduttiin karuun paluuseen kotiin. Paluumatka vähän ahdisti, kun aikaa sihen menisi yli vuorokausi ja se piti sisällään 3 lentoa ja muut siirtymiset. Kaikki meni kuitenkin hienosti, oletettua helpommin ja mukavammin. Kotiinkin oli lopulta kiva palata, kun sai hyvin hoidetut koiruudet kainaloon, piha oli kolattu ja pöydällä kimppu ruusuja odottamassa.

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Aina matkoilla on ihanaa, mutta tässä reissussa oli kyllä jotain erityisen ihanaa, vaikka kaikki ei aina ihan putkeen mennytkään :)

      Poista
  2. Hieno reissu varmasti. Näitte paljon ja koitte paljon. Upeita maisemia.

    VastaaPoista
  3. Oih, missä ihanassa kaikessa olette olleet :) Nyt vasta joudin tänne lukemaan koko matkakertomuksesi. Hassua, mun veljentyttöni oli ihan samoissa paikoissa samoihin aikoihin about, katsoppa: http://eilentanaanhuomenna.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  4. Seuraankin hänen blogia jo entuudestaan ja hauska yhteensattuma tosiaan :)

    VastaaPoista
  5. Ai että, paratiisilta näyttää! Snorklaaminen on hauskaa, mutta mulla tuli siitä huojumisesta ja heilumisesta kummallinen olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan parhautta! Mulla heiluttaa jälkeenpäin aika pitkään ja hyvä, ettei kupsahda kumoon, kun laittaa silmät kiinni...

      Poista
  6. Oi, Phi Phi ja kaikki muukin, ihana katsella kuvia noista seutuvista! Tuonne on taas päästävä, toivon mukaan tulevana talvena, kun tämä talvi jäi ikävästi väliin.

    Tuttu tunne tuo sukellusepäröintisi, tosin minä en ole edes hyvä uimari, mutta ajatus sukeltelusta on sekä kiehtova että tosi pelottava. Eli kokeilematta jää, luulen. Mutta snorklaillessakin noissa vesissä näkee jo kivasti vaikka mitä.

    Mikä kommentti tuo "ämpäri kädessä kulkeminen" oli, tarkoittiko se alkoholinjuontia? Ei kai siellä muuhun tarkoitukseen ämpäriä tarvitse...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nimenomaan bucket kourassa kuulemma siitä selviää, eli tarkoittaa niitä pieniä muoviämpäreitä, mihin saa riittosan drinksin :) Mä join koko viikon aikana yhden mansikka daiquiri ämpärin ja varsin hienosti selvisin ;)

      Poista

Kommenttisi lämmittää mieltä kovasti :)