keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Oravainen


Piskuinen oravan poikanen oli eksynyt pyörimään meidän terden edustalle. Olisi väkisin kiivennyt syliin ja tullut luokse. Hoidossa olleet lapset olivat ihan täpinöissään, mutta hienosti ymmärsivät, ettei pikkuiseen saa koskea.

Itse tein kuitenkin lopulta sen päätöksen, että laitoin hanskat käteen ja kiikutin kädelle tulleen palleron autotallin taakse, mistä tyyppi oli luultavasti lähtenyt ennen aikojaan livohkaan. Seuraava käänne olisi ollut muuten, että olisin saanut lohdutella surkeita lapsia, kun jompi kumpi susista olisi pistellyt karvapallon parempiin suihin....





9 kommenttia:

  1. Jokohan tuossa iässä oravanpoikanen jää omilleen? Aika monessa blogissa näyttä kurren jälkikasvusta olevan kuvia tällä hetkellä. Meillä mökillä näin parikin kertaa kurren kiikuttavan poikasia suustaan pesältä toiselle, mutta poikasia ei toistaiseksi ole näkynyt.

    VastaaPoista
  2. Mun mielestä tää oli niin peni, että pitäis olla vielä emon kuljetettavana.. Ne on aika paljon isompia, mitä yleensä näkee vilistelemässä pitkin pihoja vasta kesäkuun puolella.

    VastaaPoista
  3. Voi pikkuista. Ne ovat niin kovin avuttomia ja liian luottavaisia vielä. Ehkä se oli eksynyt muusta pesueesta ja etsi kotia. Äiti kyllä noutaa sen pesään.

    VastaaPoista
  4. Ihana kuvasarja, pus-pus pienokaiselle!

    VastaaPoista
  5. Yhdyn edellisten kommentoijien ihasteluihin!

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää mieltä kovasti :)