Keltaista iloa

No nyt on mennyt taas muutama viikko ihan harakoille, kun kamera ei ole toiminut. Jotenkuten vihdoin tajusin, että automaattitarkennus ei pelitä. Kaikkien ohjekirjojen ja säätöjen antisankarina, kuitenkin yritin selvittää tilannetta ja tulin siihen tulokseen, että rikkihän se on koko kamera.

Nyt sitten vihdoin pyhien päätyttyä sain soitettua Rajala cameraan ja mukavan palveluhenkisen hepun kanssa sitten koitettiin vielä siinä puhelimen vältyksellä, että ei ole mitkään säädöt pielessä. Ei ollut, joten ei muuta, kuin matkaan ja kiikuttamaan kameraa liikkeeseen. Onneksi takuuta on vielä melkein vuosi jäljellä.

Siinä matkalla alkoi karu totuus kirkastua, että kamerahan lähtee viikoiksi johonkin huoltoon ja kevät etenee ja ja ja... siinä kohtaa oli jo varmaan tukku hiuksia revittynä auton penkeillä. Loppu hyvin ja kaikki hyvin, sillä matkaan lähti ainoastaan objektiivi, eli itse runko ei ollutkaan hajalla. Jei!!

Nyt sitten kuvailut jatkuvat, joskin hieman haasteellisena, kun tuo toinen objektiivi on 40-150mm teleskooppimötikkä. No eiköhän silläkin sitten jotain saa kuvattua ja jos sitten seuraavalle reissulle saisi  kaverilta lainaan jonkun kivan putken, jos se toinen ei ole vielä saapunut.

Keltainen ei ole koskaan ollut mikään suosikki väri kukissa, mutta kyllä se vaan kevääseen kuuluu erottamattomana. Keltaiset kookukset ovat kuitenkin ihan mahtavan värisiä ja juurikin sitä keltaista, mikä on eniten silmän mukaista. Kun ne violetit nyt vielä puhkeaisivat siihen rinnalle... 

Leskenlehdet edustavat sitten taas jotain niin mahtavaa, että saavat anteeksi ei niin kivan keltaisen sävynsä! Nyt mä alan miettiä objektiiviostoksia...