Syysistutukset

Täysin poikkeuksellisesti viime kesänä meillä jäi kokonaan kesäkukat laittamatta. Keväiset orvokit rehottivat läpi kesän ja suurin osa ruukuista ammotti tyhjyyttään. Ruukkujen seuraksi ilmaantui tuollainen maitotonkka tuossa loppukesällä isännän toimesta. Tyyppi oli laittanut kerrankin korvan taa pulinani ja bongannut ohi ajaessaan jostain pihakirppikseltä tämän. Vielä pitäisi ensi kesäksi löytää yksi pienempi...

Kun kerran kesäkukat jäi välistä, niin panostetaan sitten syyksyyn vähän paremmin. Tuollaisen kauniin ruskan saa muuten muraattiin aikaiseksi, kun ei kastele raukkaa ollenkaan... 

Viime syksynä jäi sipulikukat istuttamatta ja kevään kukkijoita oli vähän hintsusti. Koitetaan nyt sitten paikata sitä ja latoa sipulaa maahan oikein urakalla. Sain jo istutettua tuohon terassin edustalle 50 krookuksen sipulia. Voikukkakaira toimi aika oivana välineenä pikkusipuleita nurmikolle istutettaessa.

 Plantagenista lähti mukaan pitkälti toistasataa sipulia ja krookusten lisäksi sain jo istutettua vaalenapunaiset tulppaanit sekaisin kirjopikarililjojen kanssa tuohon kukkapenkin etualalle. Jos oikein ahkeraksi heittäytyisi ja tekisi vielä tässä vapaapäivien aikana uuden sipulikukkapenkin, mitä olen koko kesän suunnitelut... Pitäisi siirtää muutamat liljan sipulitkin siihen, kun niiden nykyiset kasvupaikat, eivät ole kovinkaan hyvät. 

Viimeisiä viedään

Tällä kertaa tuli sitten suorastaan surkea sato kasvihuoneesta, kun vertaa aikaisempiin vuosiin. Ainoastaan Aji Fantacy chilit yllättivät reilulla sadolla. Kylmä kesäkuu teki siis tepposensa ja ensimmäiset tomaatit olivat kuukauden myöhässä. Onneksi sieltä tuli sentään edes parin viikon ajan ihan hyvin tomaattia, niin että ylimääräisiä sai antaa kavereillekin. 

Viimeiset tomaatit keräsin viikko takaperin ja ne päätyivät uunikuivaukseen. Mikään ei ole niin hyvää, kuin talven keskellä lihapataan lisätyt kuivatut kirsikkatomaatin puolikkaat. Chilit kuivasin myös ja tuo Aji Fantacy yllätti myös maukkaudellaan. Nyt olen ihan koukuttunut noihin kuivattuihin kimpaleisiin ja niitä tulee murennettua jokaisen ruuan päälle... 

Piskien kuulumisia

 Jokaisen päivän pitäisi olla, mutta tänään on virallisesti maailman eläinten päivä. Sen kunniaksi pikku katsaus meidän maailmannapoihin..

Staffit eivät aina tule maailman parhaiten toimeen muiden koirien kanssa tai sanottaisiinko, että he ovat valikoivia ystäväpiirinsä suhteen. Ehdotonta parhautta on, kun Aatu Patunpoika Tinttinen  saapuu visiitille. Hulinointi on niin mahdotonta, ettei siinä meinaa pysyä kaksijalkaiset perässä.  

 Pimsun kanssa on ollut vähän murhetta, kun tassuihin pesiytyi sitkeä tulehdus. Sitä on nyt tehohoidettu pari viikkoa ja toivottavasti ei tarvitse turvautua antibiootteihin. Melkoinen homma, kun joka ulkoilun jälkeen pitää kuivata föönillä varpaat, 2 kertaa päivässä otetaan kamomillatee-Betadine jalkakylpyjä ja siinä välissä pesu lääkeshampoolla ja fööniä päälle. Pistää se hymynaamankin vakavaksi ja varsinkin, kun yöksi laitetaan ämpäri päähän, ettei pikku hampaat kalua anturoita. 

Julkkistouhuakin on ollut ja sankarit päässeet lehteen.  

Koisut olivat meidän Kroatian reissun ajan hoidossa Kaer oy:n koirahoitolassa. Hoitolan omistaa Tanja Karpela ja Janne Erjola ja se sijaitsee Salon seudulla Perniössä. Olen aina ajatellut, että en voisi ikinä viedä meidän lellipyllyjä mihinkään hoitolaan. Sitten kuulin Kaerista kaverilta ja vakuutuin, että jos johonkin niin sinne sitten. Hoitola on ihan mahtava paikka, eikä parempia oltavia piskeille voisi toivoa. On leikkituntia ja pääsee vapaasti juoksentelemaan aidatussa metsässä. Viimeinen niitti valinnalle oli se, kun kuulin kaverilta, että ukkosta pelkäävän koiran kanssa mennään nukkumaan, eikä tarvitse yksin pelätä. Koirilla on ihan hotellitasoiset huoneet ja hoidokit saavat olla päivisin seuroissa, kun hoitolan väki touhuaa toimistossa. Ihan loistavaa ja halpaakin, kun vuorokausi maksoi 40€ kahdelta ja siihen kuuluu ruuatkin vielä päälle. 

  

Hoitolasta haettiin tyytyväiset koirat ja pari päivää meni hieman raskaissa tunnelmissa, kun huomiota ja aktiviteettia vaadittiin ponnekkaasti. Hiukan liian hyvään olivat siis tottuneet ja ilme oli tämä, kun ihan jatkuvasti ei leikiksi laitettu :)

Dymo

Nämä oli trendikkäitä joskus 30 vuotta takaperin omassa lapsuudessani ja jokunen vuosi takaperin ne nousivat sisustajien suosioon. Ja miksiskäs ei, kun kivaltahan ne kohokirjaimet näyttävät. Tekstit ovat olleet muutenkin kovassa huudossa monessa asiassa, niin seinätarroissa, sisustustauluissa, kuin tatuointienkin aiheena. 

Itselläni on nämä matkamuistopurnukat ja pitihän niihin saada jotkut merkinnät sisällöstä, ennen kuin dementia iskee eikä ole enää mitään käryä mikä on mistäkin ja koska. Yllättävän hyvin ne kuitenkin vielä muistaa, kun yhtenä huvina uudessa matkakohteessa on miettiä, mikä on se paikalle ominainen juttu ja saada se jotenkin kerättyä talteen. Ei varmaankaan jää epäselväksi, että täällä puuhastelee henkeen ja vereen rantaihminen...

Isadora

Meille muutti uudet Vallilan Isadora verhot. Tykkään kovasti tuosta isosta selkeästä kuviosta. Satuman kauppaa sohvatyynyjen värit menevät ihan täysin yksi yhteen verhon värien kanssa, vaikka ainoastaan tuo turkoosi oli valintakriteerinä. Aloin tuossa miettiä, miksi se Isadora nimi kuulostaa niin omituisen tutulta... Sitten muistin, että mehän syötiin viime vuonna Isadora nimistä nautaa. Ostetaan siis lihat suoraan luomutuottajalta ja paketeissa on lihoiksi laitetun eläimen nimi. Kuulostaa hassulta, mutta arvostan. 

 

Pimsu ei paljon Vallilan Isadoraa arvosta, mutta Laidun Herefordin Isadoraa kylläkin...

Sain vielä viikonloppuna ällin siirtää Oxalikset sisätiloihin. Nämähän ovat jo kukkineet monena kesänä terassilla, mutta syksyn tullen olen antanut niiden kuihtua ja poimimut vaan kävyt talteen. Täytyy katsoa, josko menisivät lampun alla talven yli... Lamppuhan on kerrassaan tyylikäs... No jospa siihen saisi toteutettua piakoin sen mitä olen pitkään suunnitelut. 

Syksy

Aurinko paistaa ja vettä sataa, taitaa tulla kesä...

Hempeintä syksyn antia

Lapinnauhus ilostuttaa vielä kukinnan jälkeenkin

Viime vuonna mökiltä poimitut ja kuin ihmeen kaupalla kukkapurkissa talven yli säilyneet villiviinit pääsivät vihdoin maahan. Toivottavasti ne alkavat nimensä mukaisesti villinä kiemurtelemaan pitkin ankeita harmaita haavan runkoja. 

Tattisato on ollut megalomaaninen. Pakkasessa ja kuivattuna on nyt sitten niin paljon, että tätä herkkua saisi syödä melkein päivittäin tulevan vuoden ajan. 

Tursas ja kumppanit

En olisi ikinä uskonut näkeväni toistamiseen saman vuoden sisällä suosikkiotustani mustekalaa ja vielä snorklatessa!! Mutta siellä se pönötti pohjassa ja isäntä hänet äkkäsi. Siinä meni nopeasti ohi syvän veden ahdistukset, kun polskin paikalle minkä jaloistani pääsin... 

Octopus vulgaris 

Kuvat on yllättävänkin hyviä siihen nähden, että sitä sumeaa vettä virtasi välillä sykäyksittäin kameran ja kohteen eteen ja itse kuvattava väijyi n.3m syvyydessä. 

Hittolainen, että se on röyhee otus... Ihan uskomattoman hienoa ja ihmeellistä miten mustekalat vaihtavat väriä ja ihonsa rakennetta ympäristön mukaan. Liikkuessaan se oli pinnaltaan ihan tasainen ja vaalean ruskehtava ja asetuttuaan pintaan poksahti sarvia ja ryhmyjä, eikä tyyppiä meinannut erottaa pohjasta. 

Havaitsemista helpotti nämä kaksi lakeijana toimivaa harlekiini ahventa. Joka kuvassa tyypit pörrää ihan vieressä ja tuijottelevat tursasta. 

Wikipediasta lainattua:

"Meritursaan pussimainen ruumis on pehmeä ja suojaton, sen keskellä on suuaukko. Suuaukon kitiinileuat muistuttavat nokkaa, ja niitä ympäröi pyöreä huuli. Suun keskellä on riivinrautamainen raastinkieli eli radula. Vaippaontelo muodostuu kiduksia ympäröivästä lihaksikkaasta vaipasta. Tursaan hengitysvesi kulkeutuu vaippaonteloon ja sieltä kiduksiin. Tursaalla on kahdeksan suunnilleen saman mittaista lonkeroa, joissa kussakin on kaksi imukuppiriviä. Pää liittyy välittömästi pussimaiseen ruumiiseen. Pään molemmilla sivuilla on silmät. Rustokoppa suojaa tursaan aivoja. Selkärangattomaksi eläimeksi tursaalla on hyvin kehittynyt hermosto. Aivoissa on jopa 30 eri lohkoa, jotka säätelevät tursaan toimintoja. Meritursas voi oppia erottamaan esineitä ulkomuodon perusteella."

 Sitten niitä muita, ei niin fiksuja nilviäisiä sun muita lötköjä. 

Merivuokko 

Punainen meritähti

Kotiloita

Kerrostalon asukit

Merituppi

Mikä lie lötkylä

Merisiilit on ovat kansoittaneet kroatian rannat aika tiuhaan, joten ilman uimakenkiä ei ole mitään asiaa veteen ja silti pitää katsoa mihin astelee. Merisiilin osuminen on kivuliasta ja jotkut niistä ovat myrkyllisiä ja pistos voi johtaa verenmyrkytykseen.