Joulua kotiin

 Meillä on menty monet joulut todella low-key meiningillä ja koristelut ovat olleet minimissään. Nyt sain jostain pikku ällin ja ripustin oikein lasisen tähden peikonpähkinään, ostin jo tämän vuoden toisen amarylliksen pönöttämään pöydälle ja kaiken kukkuraksi hain kuusen metsästä. 

Siinä se on, meidän huikean komea joulukuusi! Olisitte nähneet, kun nuohosin tuolla pimeässä metsässä otsalamppu päässä etsien sopivaa maljakkokuusta... Minä, jota ei hevillä saa pimeälle pihalle, saatan sopivan päähänpinttymän seurauksena taipua vaikka mihin :) 

Valoa tunnelin päässä

Tässä on ollut melkoiset kelit viime päivinä ja eilen ei tainnut päivä valjeta lainkaan. Täällä värjöteltiin sisätiloissa suojassa myrskyltä ja varauduttiin sähkökatkoihin, joita ei onneksi tullut yhtä pientä lukuun ottamatta. Tänään näkyi kuitenkin hetkellisesti kirkasta sinistä taivasta ja samalla on alkanut näkyä myös pientä valon pilkahdusta tässä ankeassa  marrasmasennuksessa

Itse asiassa jos totta puhutaan, niin koko ankeus vaikuttaisi olevan kokonaan selätetty :) Eilen laitoin jo vähän joulua kotiin ja tänään on pitkästä aikaa ihan kuvaamalla kuvattu. Viime sunnuntaina starttasi vihdoin menestyksekkäästi kesäkilojen karistus-projekti (parempi myöhään, kuin ei milloinkaan...) Lisäksi olisi tarkoitus piiskata itsensä irti sokereista ja pikkiriikkisen lisätä hifistelyä.

 Joskus viime keväänä innostuin smoothieista, mutta se lopahti siihen, että monitoimikoneen tehosekoitin poksahti hajalle viikunan jumiuduttua teriin. Sain sellaisesta tutkimushaastattelusta tuossa jokunen aika takaperin S-ryhmän lahjakortin ja sillä kävin ostamassa uuden myllyn. Muutaman kerran olen laitetta nyt testannut ja on kyllä tehokas peli! 

Lehtikaali on kuulemma trendikäs rehu ja varsinainen ravinnepommi. Smoothien joukkoon se ainakin sopii varsin hyvin, eikä maistu mitenkään erikoiselta. Toinen uusi lisuke on Opti-MSM  jauhe, minkä otin nyt mukaan lisäravinnevalikoimaani, koska rikki tekee hyvää nivelille, iholle ja immuunijärjestelmälle ja niiden kaikkien tukemiseen itselläni on iso tarve. Smoothien pohjana käytän tällä hetkellä ihan maitoa ja sitten tuota ViShape shake jauhetta. Taidan kertoa myöhemmin siitä lisää ja kesäkilojen irrottelusta. 

Hothothot!!

Chilisato oli muhkea ja osa raakileista jäi jopa keräämättä. Nyt ne odottelevat tuolla kasvihuoneessa siivousta... Viimeksi kasvari muuten siivottiin uudenvuodenpäivänä... Saas nähdä milloin tällä kertaa saa aikaiseksi, vai saako edes ennen kevättä.

No sitä kypsää chiliäkin tuli todellakin monen vuoden tarpeiksi. Osan pakastin ja osan kuivasin palasina, mutta nämä viimeiset kokeilin kuivata ihan kokonaisena. Siinä ne nyt koristavat tiskipöytää vanhan lasipurnukan täytteenä. Mortteli olis kyllä kova sana, kun näitä kuivattuja ruokia löytyy tällä hetkellä aika paljon kaapeista.

Lasipurkki on muuten kirpparilöytöjä ehkä loppukesältä, jos oikein muistan...

Yksi keräilykohde on tullut tässä syksyn aikana tiensä päähän. Riihimäen Kotilasi-kokoelma taitaa olla täysi... Hans Nyqvistin suunnittelemia Kotitölkkejä on kertynyt iso liuta kolmessa koossa ja kolmessa värissä. Näitä pitäisi olla vielä vaalean ruskeana, mutta ikinä en ole moisiin törmännyt ja ehkä hyvä niin, koska uusille ei olisi enää tilaa.  

Sinivalkoista

Kiireisen itsenäisyyspäivän päätteeksi pitänee esitellä taannoinen kirpputori löytö. Ei varmaan ole mikään yllätys, että tämä kuvio, mikä iski mielyttävyydessään silmiin, on  oman suosikkini Raija Uosikkisen suunnittelema. Tähti koristetta on käytetty vuosina 1968-1971 AR-mallin astioissa ja sitä löytyy kolmea väriä. Itse pitäisin eniten keltaisesta ja sen vuoksi tämä iso tarjoiluvati saattaakin päästä uuteen kotiin jossain vaiheessa. Oli vaan pakko kahmaista se itselle, kun lähes ilmaiseksi oli tyrkyllä. 

 Toinen sininen ihanuus, mikä odottaa työstöä, olisi tämä Saksasta saapunut verhoilukangas. Eli syksyllä hankkimani nojatuolit pönöttävät edelleen tuossa ihan alkuperäisessä kunnossaan... Nyt sitä ispiraatiota ja touhun puuskaa odotellessa. 

Valon rippeitä

Pahimman marrasahdingon ylitse ehkä päässeenä, pystyy jo pikkuhijaa nauttimaan kynttilöistäkin. Yleensä tuikut palavat meillä jo alkusyksystä sekä sisällä että ulkkona, mutta nyt se touhu on jäänyt ihan kokonaan. Lopetin tupakan polttamisen tuossa syyskuun alkupuolella ja eikä sen vuoksi tule laitettua nokkaansa tuonne pihan puolelle, niin eipä ole kynttilätkään siellä palamassa. 

Kynttilöiden sijaan meillä palaa kaikki valot, kun olen kotona ja isäntä yrittää kulkea perässä maristen jotain sähköstä ja sammutellen lamppuja... Tässä on tullut tehtyä muutama uusi valaisinhankintakin. Pallovalasimia huushollista löytyy useita, mutta tämä on ensimmäinen jalkalamppu laatuaan. Ihan mahtava löytö parilla kympillä eikä maalaamankaan tarvitse ryhtyä, kun pinnat on niin hyvässä kunnossa ja värikin on ihan kiva. Ainoastaan pistoke pitää vaihtaa, kun siinä on maadoittamaton vanha pistoke, mikä ei sovi pistorasiaan. 

Vieraita

Pikku Aatu Patun poika (joka ei tosin enää ole kovin pieni..) kävi vierailulla. Taitaa poika olla jopa pikkuisen isäänsä kookkaampi. 

Oli niin mahoton meno, että ei tullut kuvistakaan oikein mitään. 

Kiitokinkut paineli pyllyt viuhuen räntäsateessa...

Pimsu raukka ei pärjännyt pojille massalla eikä voimassa, mutta onneksi kevyt juoksee kovaa ja ketterästi karkuun. 

Krapula

 Se on nyt sitten marras ja mulla ihan hirvee kesäkrapula... Mikään ei oikein kiinnosta ja pimiää on, kuin sanonko missä.. Kuvaaminenkin on jäänyt siinä, kun auringon valo häipyi ja tässä nyt sitten voidaan ihmetellä viimeisten syksyn kauniiden päivien tuotoksia. Tuntuu, kuin näistä olisi ikuisuus aikaa... 

Olkoot tämä nyt sitten rutinalle pyhitetty postaus ja sitten nokka kohti kevättä :) Ärsyttää sekin, että kesän aikana pääsi jatkuva jäätelön popsiminen tekemään tepposensa ja paino nousi vähän turhan paljon, eikä millään meinaa lähteä laskuun. Ei riitä pitkäjänteisyys, kun huonot tulokset eivät motivoi pitämään kiinni ruokavaliosta. Noh, katsotaan mitä tässä keksii... 

Jotain mahtavaakin on ollut, eli parin viikon päästä tulee täyteen 3kk tupakoimattoman elämää:) Selkeänä kannusteena on tuon pakanamaankartan hiipuminen, eli psori on selkeästi tykännyt kessuttelun lopettamisesta. Alku oli kyllä järkytys nahalle ja tauti iski niin pahaksi, ettei ikinä! Oli oikein hankala olla, kun joka ikinen pilkku ja pläntti oli kipeä ja kosketusarka. Onneksi se vaihe kesti vain pari viikkoa. 

 Matkakuume polttelee pahemman kerran ja niin tekisi mieli lähteä Punaiseenmereen plutimaan, mutta se ei nyt tässä kohtaa onnistu. Pitää kärvistellä helmikuun alkuun ja sitten koitaa loma ja ihan uudet merituulet...