Valon rippeitä

Pahimman marrasahdingon ylitse ehkä päässeenä, pystyy jo pikkuhijaa nauttimaan kynttilöistäkin. Yleensä tuikut palavat meillä jo alkusyksystä sekä sisällä että ulkkona, mutta nyt se touhu on jäänyt ihan kokonaan. Lopetin tupakan polttamisen tuossa syyskuun alkupuolella ja eikä sen vuoksi tule laitettua nokkaansa tuonne pihan puolelle, niin eipä ole kynttilätkään siellä palamassa. 

Kynttilöiden sijaan meillä palaa kaikki valot, kun olen kotona ja isäntä yrittää kulkea perässä maristen jotain sähköstä ja sammutellen lamppuja... Tässä on tullut tehtyä muutama uusi valaisinhankintakin. Pallovalasimia huushollista löytyy useita, mutta tämä on ensimmäinen jalkalamppu laatuaan. Ihan mahtava löytö parilla kympillä eikä maalaamankaan tarvitse ryhtyä, kun pinnat on niin hyvässä kunnossa ja värikin on ihan kiva. Ainoastaan pistoke pitää vaihtaa, kun siinä on maadoittamaton vanha pistoke, mikä ei sovi pistorasiaan.